desire nymark - Banneri

Muutama päivä sitten sain mun ferritiini tulokset, jotka kävin mittaamassa yksityisellä. Tulos oli taas se tuttu 3, eli raudanpuutetta on. Tämä ei nyt sinänsä tullut yllätyksenä. Keskiviikkona minulla on endokrinologi, joten katsotaan miten edetään tämän asian kanssa. Mullahan rauta ei imeydy, joten haluaisin rautainfuusion, mutta veikkaan kyllä että sellaista ei minulle kovin helposti anneta. Näin muuten kuitenkin sanoisin, että olo on menossa parempaan suuntaan, tai sitten väsymykseen vaan tottuu.

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet todella outoja. Kilppariongelmat tulivat ihan puskista ja pakaste alkion siirto peruuntui. Alussa olin tästä niin vittuuntunut, että en edes löytänyt sanoja. Koettiin taas tunteiden vuoristorataa, ja kilppariarvot sekä vointi vispasivat ylös alas samaan tahtiin. Sanoisin kuitenkin, että olen päässyt nauttimaan elämästä ihan eri tavalla. Olen ottanut rennommin, sisustanut, suunnitellut, pysähtynyt pohtimaan asioita. Andreas on myös vetänyt lyhyempiä päiviä, joten ollaan päästy viettämään enemmän aikaa yhdessä.

Tajusin, että mun työ ei sittenkään ole maailman tärkein asia. Uskalsin sanoa ”kiitos, mutta ei kiitos” ja heitin koko somen taka-vasemmalle. Meidän yritys koki melkoisen muodonmuutoksen, kun uskalsin lähteä kokeilemaan uusia juttuja. Olin siinä pisteessä, että en enää jaksanut ylianalysoida asioita, tai kuunnella muiden manailua, miten ”toi ei ikinä menesty”. Onneksi uskalsin. Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja olen pitkästä aikaa taas nauttinut työnteosta. Into pinkeenä suunnittelen uusia juttuja.

Annan aikataulut mennä perseelleen

Monesta asiasta olen luopunut, koska en vaan yksinkertaisesti jaksa. Yksi niistä on politiikka. Katsotaan sitten uudestaan neljän vuoden päästä, jos silloinkaan. Toinen asia, jonka suhteen ollaan höllätty on talon laajennus. Tässä aikataulu on mennyt perseelleen, mutta saa luvan mennä. Alusta suunnitelma oli, että ulkopuoli olisi valmis syksyllä ja sisäpuoli vielä tämän vuoden puolella, mutta nyt pyritään siihen, että tehdään pohjat tänä kesänä. Jatketaan projektia sitten keväällä 2022. Olisihan se työhuone kiva, mutta eihän meillä nyt kuitenkaan mitään hengenhätää ole.


Eihän nämä kilppariongelmat nyt mitään herkkua ole, kuten ei myöskään raudanpuute, mutta tietyllä tavalla tämä on ollut siunaus. Olen oppinut arvostamaan mun kehoa ihan eri tavalla (vaikka itse koen että tämä on pientä ylireagointia mun kilpparilta), omaa terveyttä ja ennen kaikkea meidän arkea. Olen löytänyt itsestäni sellaisen ”fuck it” asenteen, ja keskityn täysin mun omaan elämään sekä meidän perheeseen. Tämän takia some ei hirveästi kiinnosta minua tällä hetkellä, ja pieni loma koko some-hässäkästä on oikeasti tehnyt ihan hyvää.

Entäs pakastealkion siirto?

Tällä hetkellä emme edes mieti pakastealkion siirtoa. Mun keho ei muutenkaan kestäisi raskautta tässä tilassa. Kovasti haluaisimme kolmannen lapsen, mutta se ei ole ajankohtaista tällä hetkellä. Mikäli meille ei siunaannu kolmatta lasta, niin se on ihan okei. Meidän sylissä olisi vielä tilaa, mutta meidän syli ei todellakaan ole tyhjä. Se on täynnä rakkautta, ja olemme niin kiitollisia meidän kahdesta tytöstä.

Olen aina pelännyt, että terveys pettäisi tavalla tai toisella. Uskon, että se lienee jokaisen yrittäjän pelko. Että pitää myöntää, että nyt en jaksa. Että pitää sanoa monelle mahdollisuudelle ei, nämä kun yleensä yrittäjille ovat sellaisia ”ota tai jätä” juttuja, eikä aikatauluissa ole joustoa. Koko tässä hässäkässä olen ymmärtänyt, että mun työ ei ole se maailman tärkein asia, vaikka jossain kohtaa näin kuvittelin. Elämässä on paljon tärkeämpi juttuja. En tietenkään toivoisi tätä kenellekään, mutta kaikesta huolimatta pysähtyminen on tehnyt hyvää.

Kommentit (5)

Täytyy yhtyä edelliseen. Itse olen vasta nyt vähän vanhempana ymmärtänyt tämän. Tärkeintä on lopulta oma hyvinvointi ja perhe. Eli jatka tällä linjalla ja kaikkea hyvää sinulle!!:)

Hienoa jos olet osannut pysähtyä.Olen seurannut sinun blogiasi muutaman vuoden, koska pidän sinun tyylistäsi suhtautua asioihin. Ennustaja en koe olevani ,mutta kauhun tuntein olen lukenut teidän elämän tilanteesta, kun vauhti vaan on kiihtynyt ja voin sanoa, että olen odottanut koska toppi tulee ei nuorikaan ihminen kestä, kun on jatkuva ylivireystila päällä. Onneksi nyt lepäät ja rauhotut, ennenkuin tulee vakavampaa.T. Blogisi tyytyväinen lukija.

Tämä on kyllä totta! Meillä oli tarkoituksena vetää ”yksi tehovuosi vielä”, mutta nyt en enää edes tiedä minne meillä oli kiire 😀 kai toi on jokin virheohjelmointi, että haalii itsellensä vaan lisää ja lisää 😅 tämä on ollut tosi opettavainen juttu. Varsinkin tämä että elämä ei kaadu, vaikka aikataulut nyt vähän venyvätkin 🥰

Hahahaa miten katkeran suloinen kommentti, vai että Neiti iski sellaista kehiin xD

Vastaa käyttäjälle Arja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X