Käynti endokrinologilla

Seitsemän viikon odottelun jälkeen pääsin vihdoin endolle ja pakko sanoa, että fiilis on paljon parempi nyt kun on selkeä hoitosuunnitelma ja hoitotaho! Lääkäri siis meinasi että MAISA-järkestelmän kautta saan laittaa viestiä hänelle jos tapahtuu jotain muutoksia. Päätimme myös, että vähennämme lääkeannosta taas. Eli aloitimme kuudella tabletilla, vähensimme neljään ja nyt sitten vähennetään vielä kahteen, koska muuten mennään jo vahvasti vajaatoiminnan puolelle.

Mun arvot ovat siis korjaantuneet todella nopeasti. Esimerkiksi tuo t4v on kuukaudessa laskenut 46 -> 7 ja t3v on jo viitearvoissa. Tsh on kaikista tärkein, ja sehän nousee tosi hitaasti, mutta on sekin siirtynyt mittaamattomasta -> 0.08. Eli suunta on täysin oikea, vaikka olo nyt vielä on mikä on.onhan mun keho tehnyt huikean duunin jo ja muutenkin ollut tosi kovilla, kun pulssi on heitellyt 170-30 välillä ja paino on selannut 21 kiloa kahdessa kuukaudessa. Ensin siis lähti 10 kiloa kymmenessä päivässä ja nyt sitten paino on noussut 11 kiloa. Toisin sanoen mun kroppa on vähän väsynyt.

Mulla on uudet labrat ennen juhannusta ja sitten katsotaan miten tilanne on edennyt. Oivon mukaan päästään taas laskemaan lääkeannosta. Keskustelimme lääkärin kanssa, että joko tämä on basedow tai sitten joku astetta ärhäkkäämpi tulehdus, mikä saattaa tulla synnytyksen jälkeen. Näitä molempia hoidetaan samalla tavalla, joten sinänsä sillä ei ole mitään väliä kumpi tässä on kyseessä. Veikkaisin, että mulla oli sama kun Belle oli noin vuoden ikäinen, kun paino ensin tippui ihan hulluna ja sitten nousi 12 kg kahdessa kuukaudessa. Silloin tilanne meni ohi itsestään, koska tajusin levätä. Nyt olen itse ärsyttänyt mun omaa kilpparia, joka sitten on vittuillut minulle takaisin.

Peruuntunut pakastealkion siirto

Lääkäri kyseli hirveästi meidän lapsettomuushoidoista, millä aikataululla haluaisimme pakastealkion siirtoon ja vaikutti tosi positiiviselta tämän asian suhteen. Sanoin sitten itse, että emme mieti mitään pakastealkion siirtoja nyt, vaan hoidetaan tämä ensin kuntoon niin että pääsen eroon lääkkeistä ja katsotaan uusiutuuko. Mikäli ei uusiudu, annan keholle aikaa relata hetken. Uskon että onnistumismahdollisuudet ovat paljon paremmat, jos keho saa huilata tässä välissä vähän. Lääkäri huokaisi helpoituksesta ja vastasi että asia on just näin. Jos meillä vaan on aikaa odottaa, emmekä suunnittele mitään suurperhettä, on todellakin fiksumpaa antaa kehon palautua rauhassa.

Lääkäri mainitsi myös, että leikkaus olisi yksi vaihtoehto, mutta sittenhän sitä kilpparia ei enää ole, joten vajaatoiminnalle joutuu syömään lääkkeitä. Joten siihenkään en nyt vielä ainakaan halua ryhtyä, vaan katsotaan nyt ensin jospa yksi lääkekuuri riittäisi. Lääkäri mainitsi myös, että mikäli vielä saamme lapsen, tämä kyllä luultavasti uusiutuu, mutta asia on sitten niin. Seuraavalla kerralla sentään tiedän mistä on kyse, eikä tule sellaista paniikkia että mikä minua vaivaa ja mikä helvetin tauti tämä on.

Eli tästä eteenpäin elämä jatkuu pienemmällä lääkeannoksella ja ennen juhannusta katsotaan sitten taas miltä näyttää. Pääasia on, että fiilis on paljon parempi, vaikka noita oireita nyt vielä on.