Ihan sattumalta löysin äitiyteen liittyvän kuuman perunan, nimittäin antaako lapsia hoitoon esimerkiksi lasten isovanhemmille vai ei. Tässä(kin) asiassa on mielestäni turhaa vastakkainasettelua. Ne, jotka antavat lapsia hoitoon listaavat kasan syitä miksi olisi hyvä ”antaa lasta hoitoon välillä”, kuten nyt esimerkiksi lapsen suhde isovanhempiinsa, lapsen itsenäistyminen, oma jaksaminen, parisuhteen huoltaminen yms. Sitten taas ne, jotka eivät anna lapsia hoitoon listaavat negislistan, miksi lapsia ei kannattaisi antaa hoitoon ja mukaan mahtuu myös muutama ”mikäli lapsia hankkii, niistä pitää olla valmis huolehtimaan itse” kommentti.
”Äiti kokee olevansa niin kovin tärkeä, että ei uskalla antaa lapsia hoitoon”
Mytte ei ole kertaakaan ollut missään hoidossa, mutta se ei suinkaan johdu siitä, että en uskaltaisi antaa hänet hoitoon. Tähän on oikeastaan todella helppo selitys: meillä ei yksinkertaisesti ole ollut tarvetta. Meillä ei ole minkäänlaisia menoja, koska korona ja vierailu on muutenkin ollut vähän niin ja näin, koska lasten isovanhemmat kuuluvat riskiryhmään. Käymme kyllä kyläilemässä ja silloin isovanhemmat puuhaavat lasten kanssa, mutta mitään tarvetta yökyläilyyn meillä ei ole ollut. Belle käy isänsä luona joka toinen viikonloppu, joten koen myös tärkeäksi viettää ”meidän viikonloppuja” niin, että koko perhe on kotona. Andreas tekee yleensä niin pitkiä päiviä, että eipä siinä nyt hirveästi keretä mitään spessua tehdä keskellä viikkoa, joten viikonloput ovat meille tärkeitä.
Moni väittää, että yökyläily tiukentaa lasten ja isovanhempien suhdetta, mutta itse en koe asian olevan näin. Vietin hyvin paljon aikaa minun isovanhempien kanssa. En siis edes käynyt missään päiväkodissa, vaan olin mummin luona. Kävimme sitten mummin kanssa kaiken maailman perhekahviloissa ja kerhoissa. En silti ikinä halunnut jäädä mummolaan yöksi. Olin sellainen herkkä lapsi, joka halusi nukkua omassa sängyssä. Mökillä en edes suostunut nukkumaan yksin, vaan nukuin mun vanhempien vieressä. En usko että olisin ollut yhtään sen itsenäisempi tai rohkeampi, vaikka mun vanhemmat olisivat pakkottaneet minut yökyläilemään ja faktahan on, että jokainen lapsi on erilainen.
”Jos lapsia hankkii, niistä pitää itse myös huolehtia”
Toinen ääripää on myös yhtä järjetön. Jotkut isovanhemmat oikeasti haluaa lapsia nimenomaan yökylään ja mikäli lapsikin haluaa mennä ja kaikki menee hyvin, en näe tässä yhtään mitään pahaa. Lastenhoidon tarve riippuu myös niin monesta asiasta, eikä yhtä perhettä ei voi verratta toiseen. Vuorotyö, haastava arki, uupumus, väsymys. Jotkut vaan yksinkertaisesti tarvitsevat enemmän omaa aikaa, eikä siinäkään ole mitään väärää. Me olemme tällaisia kotirottia, jotka viihtyvät kotona ja melkeinpä ahdistuu jos on jotain menoa, mutta moni taas ahdistuu jos pitää kyylätä samoja seiniä päivästä toiseen.
Itse ajattelen, että jokainen turvallinen aikuinen, joka oikeasti välittää lapsesta on ehdottomasti rikkaus. Oli kyseessä sitten henkilö, jonka luona lapsi käy yökylässä tai henkilö joka säännöllisesti viettää aikaa lapsen kanssa, joko keskenään tai niin että vanhemmat ovat mukana. Meidän lasten kummeilla on tosi läheinen suhde meidän lapsiin, mutta eivät silti ole viettäneet aikaa lasten kanssa yksin, enkä koe että heidän tarvitsisikaan. Myönnän, että en minäkään kovin mielellään ota muiden lapsia yökylään. Kahden pienen kanssa tuntuu muutenkin että kädet ovat aika täynnä ja tekemistä riittää.
Äitiys on itsessään sellainen tulenarka aihe. Kaikilla on kaikkeen jonkin sortin mielipide, jopa lapsettomilla. Oli kyseessä sitten imetys vs korvike, perhepeti, unikoulu, kengät, sormiruokailu, kantoliina, turvaistuin, yökyläily. Välillä pitää vaan oikeasti uskaltaa kuunnella omaa äitivaistoa ja ottaa kaikki ylimääräiset neuvot sekä mielipiteet yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kommentit (13)
Onhan nää yökyläasiat semmosia perheiden omia asioita viekö tahi ei. Meidän muksu on ollut sillointällöin vuodenikäisestä, vauvaa en olisi voinu kuvitellakaan jättäväni lyhyttä päivähoitoa enempää. Mietin sitäkin puolta että lapselle voi yökylätilanne pakosta tulla järkytyksenä jos on ollut vain kotona/vanhempien kanssa. Eräs kouluikäinen tyttö koki todella vaikeana yhtäkkiä olla poissa kotoa yötä kun ei koskaan sellaista ollut kokeillut. Itse lapsena myös olen ollut yökylissä.
Hei. Mites teillä muuten Desire lapsukaiset suojataan auringolta ulkoillessa? 🙂
Aurinkorasvalla tai sitten UV-puku 😊
Hei Tiina! Kävin juuri apteekissa asian tiimoilta ja siellä suosittelivat fysikaalista, ei imeydy elimistöön vaan se rasva on siinä ihon pinnalla. Aco merkiltä ostin omalle pienelle ja oli muitakin merkkejä, kannattaa kysyä apteekista 😊☀️ koostumus oli ehkä jotenkin tujumpaa ja valkoisempaa ainakin tuossa.
Okei 😊 Saanko udella millaista aurinkorasvaa käytätte? Ihan ns. Normi kemikaalista vai fysikaalista? Itsellä Mytteä pari kk vanhempi pikku lady ja hänen kohdallaan pohdiskelen millaista suojaa olisi paras käyttää.. Tarjontaa tuntuu löytyvän ihan järkyttävä määrä.
Kukin elää ja toimii niinkuin haluaa. Ei ole keltään pois jos jonkun lapsi on paljon yökylässä tai ei sitten ollenkaan.
Itse koen asian niin, että kun minä en hirveästi päässyt mummolaan lapsena, eikä ole nykyään oikein mitään suhdetta isovanhempiin, niin halusin toimia erilailla omien lasten kanssa. (4v & 7v nyt)
Tytöt ollut 2kk ikäisestä asti about kerran kuussa mun äidin luona yötä. Nyt viime vuotena myös 2 yötä silloin tällöin, koska meidän työt. Mutta ovat siellä yötä ihan muuten vain, töiden takia tai juhlien takia. Ja mummolassa asuu mun teini-ikäiset siskot (13v & 14v), niin he ovat mun lasten idoleita ja painelevat nelisteen menemään 😀
Ja mikä ihana rikkaus, äitini ja siskoni muuttivat alle 100m päähän meitä kuukausi sitten. Varmasti rupee tuleva koululainen menemään koulunkin jälkeen mummolaan jos ei iltapäiväkerhossa viihdy.
Oi ihanaa toi että muuttivat alle 100m päähän! Varsinkin just koulun jälkeen tosi näppärää 😁 meillä on välimatkaa 35km, eli 140km edestakas x2 jos haluaa viedä lapset hoitoon 😅
Meillä on kohta vuoden ikäinen pieni neiti, joka on ollut pari kertaa elämänsä aikana yökylässä. Ne kerrat ovat olleet itselleni epämieluisia etenkin koska meitä niin kovin painostettiin jättämään hänet hoitoon. No, nyt selkeästi olen loukannut isovanhempien tunteita kun en puoleen vuoteen ole antanut häntä edes päiväksi heille. Lähtökohtaisesti en ymmärrä miksi pitäisi roudata lapsi ja kaikki tavarat hoitoon jos meillä ei ole mitään tarvetta ja tiedän että isovanhemmat eivät noudata meidän rytmejä ja rutiineja. Katsellaan sitten vähän vanhempana, jos sittenkään.🙏🏻
Mulla on vähän sama että sitten kun on tarve niin menee yökylään. Muutenkin hoitoon vain kun sille on syy/tarve ☺️. Toki asiaa katsotaan sitten uudelleen kun lapsi osaa sitä itse vaatia/haluaa mennä. Mutta meillä on kuitenkin se 120km välissä joten ei mikään lyhyt matka.
Aamen!
Jokainen vanhempi päättäköön itse milloin ja kuka lapsia hoitaa. En koskaan ole päässyt sopuun yhden lähipiiriin kuuluvan kanssa, kun hänellä oli tarve saada lapset kylään aina viikonloppuisin ja mieluiten ilman vanhempia. No, kun teet vuorotyötä ja satut olemaan viikonlopun vapaalla, muodostuu ne vapaat viikonloput tärkeiksi perheen yhteiseksi vapaaksi, joita ei liian usein ole.
Mainittakoon, että pyysi juuri niinä vapaina viikonloppuina, sitten loukkaanutaan, kun ei saa.
En ymmärrä, miksi mun pitäisi antaa lapseni jonnekkin, jos haluan itse viettää aikaa heidän kanssa? ..ja jos ei ole mitään pakottavaa menoa tai tarvetta hoidolle..
Olen itse ollut lapsena paljon isovanhemmilla hoidossa. Sekä pakon sanelemana, että vapaaehtoisesti. En koe kärsineeni kummastakaan ja molemmilla tavoilla siellä oli silti aina kivaa.
Toisaalta oma lapseni ei ole vielä ollut yökylässä isovanhemmilla, ikääkin kun on vasta alle 2. Voisin ehkä antaa, mutta lapsi ei ehkä ole niin hyvä nukkuja, että viitseisin mahdollisesti laittaa isovanhempia valvomaan yöllä.
Ja taas toisaalta lapseni on isovanhemmillaan päivähoidossa työpäivän ajan ihan vain siksi, että emme saaneet päiväkotipaikkaa järkevän matkan päästä kotoa. Joten nyt lapsi saa/joutuu olemaan paljon isovanhempien kanssa. Hän kyllä selkeästi viihtyy siellä. Mutta kun hän on jo päivät siellä, on kiva hakea hänet illaksi ja yöksi kotiin.
Kukin silti saa tehdä miten kokee tarpeelliseksi ja haluaa. On hyvä, että lapsella on useita läheisiä aikuisia elämässään. Mutta isovanhemmat voivat olla läheisiä ihan niinkin, että heitä nähdään aina koko perheen kera.
Meillä myöskään ei olla viety lasta hoitoon tai saati yökylään ellei ole oikeasti ollut tarve. Lapsi oli ekan kerran yökylässä vajaa 2v ja seuraavan kerran nyt 5v ja jopa ihan kaksi yötä koska pikkusisarus syntyi (ja näidenkin öiden välissä olis päivän kotona).
En ole muutenkaan ollut lapsesta erossa montaakaan yötä, isänsä kanssa ovat olleet pari kertaa mökillä, ja nyt kun mietin niin isä on ollut vielä vähemmän hänestä erossa öitä 🤭
Mutta jokainen tyylillään 👍
Voihan tätä tietysti näinkin ajatella, mutta en koe mitenkään outona asiana että ihmiset ovat pysyneet kotona viime aikoina, eikä esim lintsillä 🤔 Tässähän on ollut poikkeusolot ja muitakin rajoituksia, koska korona.