Kulissien takana

Suurin osa teistä tietää, että olen kamppailut kilpparin kanssa. Täällä somessa tämä nyt lähinnä näkyy hiljaisuutena. Päivitystahti on muuttunut laiskemmaksi, en hirveästi enää mieti mitä feediin heitän, joten yleisilme on myös muuttunut jonkun verran. On parempia päiviä ja sitten on todella huonoja. Sellaisia päiviä, kun olen tosi voimaton ja väsynyt tiskirätti. Kun en edes jaksa avata koko somea. Tätä puoltahan ette näe, koska suurin osa päivityksistä ovat nykyään ajastettuja. Haluan kuitenkin todeta, että elämä tuntuu kivemmalta nyt, kun ruutuaika väheni huomattavasti ja onneksi näitä hyviä päiviä on enemmän kuin huonoja.

En ole ajanut autoa kahteen kuukauteen. En vaan yksinkertaisesti uskalla huimauksen takia. Meidän arki kyllä rullaa ihan mukavasti, mutta moni asia on muuttunut. Monelle asialle olen joutunut sanomaan ei. Oli kyseessä sitten työjuttuja, synttärit, talkoot tai ihan perus kahvittelu. Tämä on varmasti monelle ihan peruskauraa, mutta minulle ihan uusi juttu. Olen aina ollut näitä ”saat aina soittaa mulle, vaikka keskellä yötä” tyyppejä. Tällä hetkellä pistän kaikki voimat ja energiat mun perheeseen ja näinhän sen kuuluu ollakin, mutta tämä muutos on silti aiheuttanut jonkun verran kitkaa suuntaan tai toiseen. On ollut jännä huomata, miten moni asia ja ihmissuhde muuttuu, kun ei enää sano kaikkeen kyllä tai ole käytettävissä vuorokauden ympäri. Noin henkisesti sanoisin että voin paljon paremmin nyt, kun keskityn omaan elämään ja nykyhetkeen. Putsasin chakrat kaikesta ylimääräisestä paskasta, vai miten tätä nyt sitten ikinä haluaakaan kuvailla.

Rakas tukiverkosto, olette kultaakin kalliimpaa

Lähipiiri, eli tukiverkosto on ryntänyt apuun ja siitä olen kovin kiitollinen. Ollaan juotu kahvia sängyssä Bellen kummitädin kanssa, katsottu kaiken maailman true crime dokkareita Andreaksen kanssa ja mun äiti toimii kuten äidit yleensä tekevät, eli soittelee päivittäin, varmistaa että lepään ja syön tarpeeksi. On taas tullut harvinaisen selväksi, että äitiys on loppuelämän duuni. Tietyllä tavalla tulen aina olemaan hänen pieni vauva. Mun hiukset ovat ohentuneet todella paljon ja pelkäsin jo hetken kaljuuntumista, jonka johdosta mun kaverit ostivat minulle kirkkaan punaisen peruukin. Meidän porukan sarkasmista ja mustasta huumorista on ollut valtava apu. Peruukit, sammakkomemet ja paskat vitsit. Mitä muuta ihminen tarvitsee.

Mulle puhkesi joku maailman pahin finniarmeija, joka on vallannut koko selän ja Belle kutsuu minua dalmatialaiseksi. Ennen tämä olisi varmasti syönyt mun itsetuntoa, mutta nyt en edes jaksa välittää. Mun tummia silmänalusia olen tosin yrittänyt hoitaa jollain kangasläpysköillä ja voin todeta, että ei ne ainakaan mitään ihmeitä tee, vaikka kuinka säännöllisesti käyttäisi ja pakkauksessa lukee ”instant results”. Andreas on myös kokeillut kaiken maailman kangasmaskeja ja kuorintasukkia ihan into pinkeenä, samalla kun katsoimme jotain dokumenttia kaloista. Hän vaan totesi nauraen, että ”tähän tämä meidän elämä on tullut”.

Tämä aika on ollut täynnä kasvua. Moni asia, joka ennen tuntui todella tärkeältä, ei enää ole. Olen ennen väittänyt, että mun työ on mun ”kolmas vauva”, mutta ei se kyllä ole. Tosin olen kyllä myös pitänyt mun terveyttä itsestäänselvyytenä, enkä hirveästi ole miettinyt mitä tapahtuisi, mikäli tulisin kipeäksi. Välillä kyllä ihmettelen, jos kilppari vaan tilttasi tai jos tämä oli hienovarainen viesti keholtani, että nyt ollaan lähellä uupumusta. Sitä vastausta tuskin tulemme saamaan, mutta se on ainakin selvä, että en enää iske kaikkea väsymyksen tai nestehukan piikkiin. Varasin myös Andreakselle labrakokeet, ihan vaan varmuuden vuoksi ja mun ystävätkin ovat käyneet tarkistuttamassa mm ferritiinin, kilppariarvot, kolesterolin yms. Olisihan se oikeasti fiksua käydä kerran vuodessa. Niin nopea ja helppo juttu kuitenkin.

En siis ole menossa mihinkään, enkä koe että mun elämä olisi täyttä helvettiä ja kärsimystä. Huonot päivät ovat kyllä sellaisia lamaannuttavia, varsinkin kun lääkeannosta säädetään, mutta väliin mahtuu onneksi kasa hyviäkin päiviä. Just nyt en vaan jaksa ylläpitää mitään hattaranpinkkiä somefasaadia. En kyllä ennenkään kokenut vetäväni mitään roolia, mutta fakta nyt vaan on että meidän arki ei ole kovin kiinnostava tällä hetkellä, eikä mun energiataso riitä keksimään mitään raflaavia aiheita mistä kirjoittaa. Alkuviikosta kävin taas labrassa, ja nyt kaikki arvot ovat vajaatoiminnan puolella. TSH oli noussut 0.08 -> 5.99. Veikkaan siis että lääkeannosta taas lasketaan, mikä olisi ihan kiva juttu. Ollaan siis kyllä menossa ihan oikeaan suuntaan, mutta tässä nyt kestää, kuten kilpparijutuussa yleensä tekee. Tässä samalla, kun odotan että olo paranee meinaan hidastaa tahtia ja nauttia kesästä. Sanoisin siis, että meille on tulossa oikein mukava kesä kaikesta huolimatta.

Kommentit

5 kommenttia

Meillä on siloteltu Roborockin elämää alusta asti, ei olla haluttu antaa hänelle pettymyksiä tai syytä kiukutella.
Eli siivotaan kaikki esteet pois tieltä tai vastaavasti tehdään niin isoja esteitä, että imurikin ymmärtää mihin saa ja mihin ei saa mennä 😄
En mä nyt tiedä onko se niin kätevää, mutta toisaalta tuleepahan siivottua lattia ja imuroinnin ajan yleensä makaan sohvalla ja toistelen imuriin ihastuneelle lapselle, että ”siellä se imuri on”.

Oot Desire ihanan aito ihminen! 💕 En tiedä miks suurinosa sun blogiteksteistä kolahtaa ja lujaa.. Välillä jopa itkutkin vääntäny 🤭😅 Täällä pidellään peukkuja että voisit pian paremmin 👍🏻

Been there, done that… Tsemppiä! Kolmesta synnytyksen jälkeisestä, kilpirauhasen tulehduksesta liikatoiminnalta vajaalle jne. Viimeisestä tulehduksesta 6 vuotta ja nyt se pirun rauhanen kaulalta päätti lopettaa toimintansa. Autoimmuunivajaatoiminta iski päälle lopulta. Onneksi, koska viimeiset kuusi vuotta arvot on heitellyt sinne, tänne ja tonne. Koskaan ne ei olleet ”tavalliset”. Nyt napsin tyroksiinin purkista ja katsotaan pysyykö vajaalla ja lääkityksellä aisoissa vai onko tää taas joku hetken heilaus 🤷🏻
Jaksamista sinne suuntaan, pikkuhiljaa se siitä tasaantuu. Ja elämä alkaa voittamaan ja paremmat päivät lisääntyy. Älä anna lääkitä itseäsi liikaa vajaalle.

Hei miten tätä tulehdusta on todettu? 🤔 Lääkäri vaan meinas et kyseessä on ”luultavasti basedow”, koska jotkut vasta aineet olivat reilusti koholla. Pitää keskustella lääkärin kanssa, että ei nyt menis liian vajaalle. Nyt on taas muutaman päivän ollut aika sellainen tiskirätti olo 😅 mutta tiedä sitten, kun tämä pienempi saa poskihampaita ja ferritiinikin oli matala, et onko tavallista väsymystä vai raudanpuutetta vai ollaanko jo rajusti vajaalla 🤷🏼‍♀️ Kovasti tsemppiä sinne! Kilppari on kyllä vaikee kun elää vähän omaa elämäänsä ja oikeaa lääkeannosta pitää hakea 😅

Mulla on vielä tyrazol käytössä. Aloitin 6 tabletilla, siitä tiputettiin neljään ja sitten kahteen. Nyt kahdella toi tsh on noussut 0.08 -> 5.99. T4V 9,5 eli vähän matala mutta t3v 4,8. Lääkäri meinasi viimeksi, että tiputetaan yhteen tablettiin jos toi tsh nousee. Tosin en tiedä tiputetaanko vielä enemmän vai puretaanko koko lääkitys vai miten edetään, kun tuo tsh on noussut niin paljon 🤔 mistään thyroxinista ei ainakaan vielä ole ollut puhetta, mutta lääkäri soittaa varmaan lähipäivinä ja kertoo miten edetään 😊

Isosti tsemppiä sinne! Olen ymmärtänyt että toi vajis myös voi olla tosi rankka keholle.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä