Luovuimme perhepedistä ja nyt itkettää

Perhepeti on kyllä niin mystinen juttu, ainakin meidän tapauksessa. Ensinäkin, meillä ei todellakaan pitänyt olla mitään perhepetiä. Koin koko idean tosi oudoksi, ”haluamme pitää sängyn itse, niin parisuhde ja seksielämä pysyy mukavana” ja sitä rataa. Hommattiin jopa sellainen sivuvaunu. Tämä sivuvaunu oli oikeastaan ihan hyvä keksintö ja olihan se käytössä muutaman viikon, kunnes totesin että yöimettämiset menee tosi mukavasti, jos vauva nukahtaa siihen viereen. Muutama kuukausi myöhemmin niitä yösyöttöjä ei enää edes ollut, mutta perhepedissä oltiin silti.


Puolen vuoden iässä meillä oli pienimuotoinen häätöyritys, koska Mytte on aika levoton nukkuja. No eihän siitä tullut yhtään mitään ja aika nopeasti annettiin asian olla. Vuoden iässä Andreas pisti käyntiin projektin häätöyritys numero kaksi, mutta aika nopeasti neiti taas siirtyi takaisin meidän sänkyyn. Poskihampaat ovat kyllä myös vaikeuttaneet tätä hommaa, mutta sanoisin silti, että ollaan itse oltu aika lepsuja tämän asian suhteen. Ollaan ajateltu, että ”olisihan se kiva juttu, jos oppis nukkumaan omassa sängyssä” mutta samalla todettu, että ”ei kyllä yhtään haittaa vaikka hän nukkuu meidän kanssa”. Hän on niin pieni vielä ja aika menee niin nopeasti ja onhan tämä ihanaa jne. Kyllä te tiedätte.

Poskihampaat aiheuttavat yöhulinoita

Meillä on ollut astetta haastavampi jakso ja välillä tuntuu että tämä pieni neitokainen ei nuku ollenkaan. En oikeasti ymmärrä lapsia. Nukkuminen on ei, valmiiksi lautettu ruoka joka tuodaan suoraan nenän eteen on hyi, suihkussa käyminen on iso riidanaihe ja hiuksia ei todellakaan saa harjata. Itse taas olisin valmis uhraamaan vasemman käden jos joku kylvettäis mut, harjais mun hiuksia, tekisi mulle ruokaa jonka jälkeen käsketään nukkumaan, mutta ei. Näitä asioita oppii selkeästi arvostamaan vasta myöhemmin elämässä. Kyllähän Mytte nukahtaa (pitkän taistelun jälkeen), mutta perhepeti on tuntunut vähän liian pieneltä ja ahtaalta. Mytte haluaa aina nukkua poikittain ja keskellä yötä saattaa tulla muutama kamikaze potku suoraan kylkeen tai naamaan, mikäli neiti kokee haluavansa enemmän tilaa. Myönnän myös, että olen ollut aika kyllästynyt heräämään siihen että joku nipistää minua, tai työntää sormen mun silmiin, sieraimiin tai korviin.


Yhtenä iltana mulla meinasi mennä kuppi nurin nukuttamisrumban jälkeen, joten siirsin hänet omaan sänkyyn. Meillä on siis alusta saakka ollut pinnasänky meidän makkarissa. Siinä se on kerännyt pölyä itsekseen viimeiset puolitoista vuotta. Rauhassa katselin telkkaria ja odotin että hän herää, mutta ei herännyt. Nukkui koko yön tyytyväisesti omassa sängyssään, eikä edes saanut mitään raivareita aamulla, vaikka heräsi yksin pinniksestä. Häätö on siis vähän puolivahingossa onnistunut. Alussa olin tietysti tosi tyytyväinen. JESS, tämä onnistui, vieläpä näin helposti! Mutta äitiys. Sehän tuppaa olemaan tällainen ristiriitainen suo. Ei se ilo kauan kestänyt. Haikeana totesin, että nyt tämä meidän perhepeti aikakausi on ohi, eikä se ikinä tule takaisin. Lapset kasvaa niin nopeasti, mihin aika menee, kohta ne jo muuttavat pois kotoa!

Tässä olen marissut, että tila loppuu kesken, mutta ai saakeli että meidän sänky tuntuu isolta ja tyhjältä tällä hetkellä. Kukaan ei enää potki minua öisin, eikä käperry mun kainaloon. Onneksi mulla on Andreas, joka kuorsaa ja pöllii mun peiton. Säilyy edes jonkin sortin meno öisin, muuten en kyllä ikinä osaisi sopeutua tähän uuteen rauhalliseen malliin. Myttellä on jo oma huone, mutta emme nyt ainakaan ihan heti lähde siirtämään pinnasänkyä sinne. On se vaan jännä, miten asioita odotetaan kuin kuuta nousevaa, kunnes ne tapahtuvat. Sitten iskee niin voimakas haikeus, että ei tiedä miten päin pitäisi olla.

Ootteko nukkuneet perhepedissä, vai onko lapsi alusta saakka ollut omassa sängyssä? 😁

Kommentit

8 kommenttia

Ei se aina johdu itsekkyydestä, vaikka luopuisi perhepedistä. Onhan niitäkin, jonka lapsi nukkuu omassa sängyssä pienestä saakka. Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle 🙂 Jokainen perhe varmasti itse tietää parhaiten, millaiset nukkumajärjestelyt heille sopii.

Esikoinen nukkui aina omassa sängyssä, hän oli rauhallinen nukkuja ja ei tarvinnut paljon säätää. Toinen lapsi sitten vatkasi öisin, ja pian otin hänet viereen. Sen jälkeen nukuttiin kuin possut, tosi hyvin. Hän pitkään myöhemminkin tuli viereen öisin vaikka nukahti omaan sänkyyn. Tästä on jo yli 20 vuotta ja yhtään en ole katunut, että perhepedissä nukuttiin. Nyt ne nukkuu omissa kämpissään kuitenkin.

Meillä tyttö muutti ennen vuoden ikää pysyvästi omaan sänkyyn mutta aina saanut tulla vanhempien sänkyyn jos on siltä tuntunut. Olen yhden kerran palauttanut sänkyyn ja sen jälkeen luovuttanut, jos ei heti nukahda takasin sinne niin saadaan kaikki nukuttua enemmän jos saa nukkua viereen. 😅 Hyvin silti pysynyt omassa sängyssä, välillä kausia jolloin herää ja tarvitsee vanhempia. Juuri nyt melkein joka yö kiipeää viereen ja minä vain raotan peittoa että pääsee kömpimään. Ei ne enää isoina viereen kapua. ❤️

Meillä taas perhepedissä nukkuminen on ollut aika nounou, alusta asti sekä lapsi että äiti nukkuivat paremmin omassa rauhassaan. Joskus aamuisin on saatettu nukkua vierekkäin, nykyään harvoin sitäkään.

Lähes 2-vuotiaamme saa nukkumaan viereen vain kun on kipeä. Ja onkin ihanaa nukkua välillä lapsi vieressä, tosin en silti toivo hänen olevan kipeänä.

Nyt meidän 2 v sai oman huoneen ja on hetken nukkunut siellä yksin yöt. Se taas vaati itseltäni vähän rohkaisua. Mutta onneksi mökillä ”saa” edelleen nukkua lapsen kanssa samassa huoneessa 😅

Meillä on menty juuri saman kaavan mukaan saman ikäisen kanssa. Perhepedissä ei koskaan ollut tarkoitus nukkua, mutta minkäs teet, kun synnäriltä asti lapsi halusi nukkua vain pää äidin kainalossa. Meillä myös takana kaksi epäonnistunutta häätöyritystä, kun minä kyllästyin öisin kynsimisiin ja isä niihin karatepotkuihin (lapsi kääntyi aina niin päin poikittain, että pää minun puolella), mutta omassa sängyssä nukkumisesta ei vain silloin tullut mitään. Nyt viikko sitten päätettiin ottaa yritys nro 3 ja kappas, sehän meni ilman taistelua. Toki herää kyllä edelleen kerran yössä huutelemaan, mutta rauhoittuu 5 minuutissa. Ja itselle tuli myös samoja ajatuksia, kuinka lapsi kasvaa liian nopeasti ja kohta se ei enää tarvitse äitiä mihinkään ja mitä näitä nyt oli 😀

Meillä nukutaan edelleen perhepedissä – 6v, 4v lasten kanssa. Ehkäpä sitä isompi siirtyisi omaan sänkyyn syksyllä, kun koulukin alkaa.. Ei oo pidetty mitään kiirettä asialla

En ymmärrä että pieni lapsi laitetaan yksin ommaan huoneeseen.Minusta oli ihanaa kun tytöt nukkui vieressä tai omassa sängyssä mutta samassa huoneessa.Oli kiva kuunnella niiden tuhinaa.Elukka ei vieroita pentuaan niin kun ihminen

Meitin koko perhe (lasten ikäero 1v9kk) nukkui oerhepedissä, kunnes esikoinen oli 5. Tämön jälkeen tytöt nukkui vkerekkäkn, kunnes esikoinen 14v.

Koskaan ei tullut yövieraita kun rakkaat sai turvaa toisistaan sekä lisäbonuksena ihanat löheiset välit. Sisko on iso tuki ja turva edelleen, vaikka nukkuneet pari vuotta erillään.

Perhepedin ehdoton etu: lapsi ei koskaan joudu yöllä heräämään pelkoon, että on yksin. Aina joku heti vieressä.

Raakalaismaisint, mitä tiedön, on laittaa vauva nukkumaan yksin. Ihminen lienee ainoa nisäkös, joka näin tekee. Ja miksi? ITSEKKYYS!!! ”Meidän omaa aikaa”, ”seksielämä” jne jne, syitähän löytyy. Pyh!!

T Aikuinen iskä 52v

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä