Meidän taapero on suora kopio isästään

Jo heräämössä hämmästelin, miten Mytte voi olla täydellinen kopio isästään. Minulta hän ei sitten perinyt yhden yhtäkään piirrettä. Tämä on tosin aika yleistä, ja yleensä ulkonäkö muuttuu aika radikaalistikin ajan kanssa, mutta meidän tapauksessa ei. Edelleenkin kaikki nauravat, miten joka ikinen piirre on peritty isältä ja miten ”ei ainakaan tarvitse miettiä, kenen tyttö Mytte on”. En kuitenkaan osannut arvata, että luonnekin periytyisi isältä.


Mytte ja Belle ovat tosi erilaisia, ja varsinkin nyt kun siirryime taaperoikään olen seissyt haavi auki, kun Mytte vipeltää menemään. Belle oli sellainen herkkä ja rauhallinen tapaus. Mytte taas on jotain ihan muuta. Hänellä ei todellakaan riitä kärsivällisyys pelata palapelejä tai lukea lastenkirjoja. Aika nopeasti ne palat ovat suussa ja kirjojen sivut silpottu. Kaupassa Belleä vähän jännitti, joten hän halusi yleensä pitää kädestä kiinni. Mytte on jo yrittänyt ottaa hatkat muutamaan otteeseen, eikä häntä kiinnosta pätkääkään vaikka isä tai äiti häviäisiä näkökentästä. Sanoisin muutenkin että itsesuojeluvaisto on pyöreä nolla, vauhti maksimaalinen ja kuulo erittäin valikoiva.

Mytte on sellainen hurmuri, joka nauttii ihan täysiä huomiosta. Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, onko se huomio hyvää vai huonoa. Ihan yhtä iloisesti hän nauraa ja jatkaa puuhiaan, vaikka äiti huutaisi ei naama punaisena. Andreaksen äiti on todennut, että Mytten temput ovat periytyneet Andreakselta. Kiipeäminen, verhojen repiminen, jatkuva steppaaminen, vaipan kaivaminen. Energisyys, huoleton elämänasenne ja jatkuva iloisuus on myös selkeästi isältä perittyä. Minä ja Belle taas ollaan tällaisia rauhallisempia, vähän sisäänpäin vetäytyneitä ja hitaasti lämpeneviä tyyppejä.

Aika on tietysti kullannut muistot Bellen taaperoajasta, mutta väittäisin silti, että meno oli 90% rauhallisempaa silloin. Bellen ainoa dille oli laatikoiden tyhjentäminen, joten Myttelle tyhjensin jopa keittiön alalaatikot ja iskin niihin tavaroita joita hän ihan luvan kanssa saisi leikkiä. Näihin laatikoihin hän ei tietenkään ole koskenut kertaakaan, eikä kyllä muihinkaan laatikoihin. En tosin tiedä, tuleeko tämä ”inventaario” vaihe vasta myöhemmin. Tällä hetkellä lempipuuhiin kuuluu isosiskon asioiden tuhoaminen. Oli kyseessä sitten duplot, nukkekoti tai palapelit. Tärkein asia on saada maksimaalinen tuho aikaiseksi sekä mahdollisimman iso reaktio irti isosiskosta.

Meidän suvussa ei ole musikaalisia tyyppejä, mutta Andreaksen suvussa on, joten Andreas meinaa nyt aloittaa muskarin Mytten kanssa. Hän meinasi jo raahata pianon meille ja mulla nousi tietysti kaiken maailman kauhuskenariot esiin. Tuskahiki valuen näin Mytten kiipeämässä pianon päällä, jatkuvaa pimputusta aamusta iltaan. Siinä vaiheessa kun persvako jo oli hiestä ihan märkä, tajusimme että meille ei vielä mahdu mitään isoa soitinta. Hänelle hommattiin rytmimunat ja pieni leikkipiano. Leikkipianosta loppui tosin patterit jo (traagista, minä tiedän) mutta noista rytmimunista saamme vielä nauttia päivät pitkät.

Millaisia piirteitä teidän lapset ovat perineet teiltä tai teidän puolisolta? 😀

Kommentit

2 kommenttia

Esikoisesta totesin synnärillä, että isän tunnistaa, mutta äidistä on vähän epävarmuutta 🙂
Tosin asia on sitten aika paljon tasaantunut tässä vuosien varrella… Sitä en kyllä tiedä, mistä esikoinen on lehmänhermonsa perinyt. Keskimmäinen on isänsä luonteinen aika pitkälti (ensin välähdys ja sitten suuret vahingot eli ensin tehdään ja sitten mietitään) ja kuopus tulee sekä ulkonäöltään että luonteeltaan minuun (teen sitä, mikä huvittaa, oli muut siitä mitä mieltä tahansa ja toisaalta, mihin niitä muita ihmisiä tarvitaan).

Meillä esikoinen on myös aivan isänsä kopio, niin ulkonäöltä kuin luonteeltaankin. Itsellä on ollut sopeutumista, kun tämmöisenä rauhaa ja hiljaisuutta rakastavana yritän luovia noiden kahden isoäänisen ja dramaattisen sielun kanssa 😀 Kuopus taas on aivan täysin minun näköinen, mutta luonteeltaan jotain ihan omaa laatuaan. Rauhallisempi ja herkempi kuin esikoinen, mutta semmonen höpsö rämäpää, jota ei paljon murheet paina 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä