Kaksi ultraa ja viisi testiä myöhemmin

Meillähän oli ultra keskiviikkona ja siellä paljastui että limakalvo oli tosi ohut. En siis oikein tiedä miksi ovulaatiotesti näytti vilkkuvaa hymynaamaa jo kirtopäivä 9, mutta hän on ilmeisesti tosi iloista sorttia ja vilkkuu hymyillen ilman minkäänlaista syytä. Follikkeli oli myös pieni, joten lääkäri meinasi että tämä ei välttämättä vielä tarkoita että kierto olisi huono. Varattiin uusi aika perjantaille, ja minähän tietysti takerruin kiinni siihen ”VÄLTTÄMÄTTÄ” huono kierto.

Ovistesti on vilkkunut ihan yhtä iloisesti jo neljä päivää, mutta sitä pysyvää iloista naamaa ei vielä ole tullut. Nämä testit saattavat siis näköjään olla iloisia montakin päivää ennen ovista, joten täällä odotetaan vieläkin sinnikkäästi sitä positiivista ovistestiä. Tänään meillä oli varattuna toinen ultra, joka muuttui melkoiseksi jännitysnäytelmäksi. Aikaa siirtyi neljä kertaa sairastapauksen takia. Tämähän ei tietenkään ollut klinikan syy ja asiaa pahoiteltiin lukuisia kertoja, mutta kieltämättä olin aika kireänä, kun aika muuttui 11:00 -> 10:40 -> 13:40 -> sittenkin 10:40 mihin en olisi ehtinyt ja sitten lopulta 13:50.

Limakalvo oli onneksi paljon paksumpi nyt. Muistaakseni se oli jotain 3-4mm keskiviikkona ja tänään 8mm. Follikkeli oli myös kasvanut ja oli 16mm. Näillä näkymin kaikki on kunnossa ja odotamme vaan sitä ovisplussaa. Sain jo Lugesteron reseptin valmiiksi ja uskoisin että saan pysyvän hymynaaman sunnuntaina. Tämä tarkoittaisi että siirto tapahtuu ensi viikolla. Olen jo kerennyt saamaan kauhean ihottuman mun naamaan, joten ”ei kannata stressata” menee näköjään oikein mallikkaasti. En oikein tiedä miksi tämä tilanne aiheuttaa niin paljon stressiä, mutta tässä sitä taas ollaan. So much panic and no disco.

Luotto omaan kroppaan on pyöreä nolla. Rupesin jo panikoimaan, että onko mulla joku ovulaatiohäiriö. Tällä kerrallahan ei tehty mitään sen isompia tutkimuksia, paitsi pieni verenkuva ja nopea sisätutkimus. Ennen IVF hoitoa tehtiin aukiolotutkimus ja katsottiin myös AMH-arvoa sekä ferritiini, mutta tästähän jo on kolme vuotta. Nyt ollaan vaan seurattu niitä kilppariarvoja. Naisen keho on niin monimutkainen, että kolmessa vuodessa voi tapahtua vaikka mitä. Saimme itse päättää, haluammeko tehdä siirron lääkkeelliseen vai luonnolliseen kiertoon ja tässä kohtaa rupesin jo epäilemään omaa päätöstäni luonnollisesta kierrosta. Lääkkeellinen olisi ollut kropalle rankempi, mutta siinä olisi myös ollut vähän säätövaraa.

Rukoilen kovasti, että ovis tulisi mahdollisimman pian, jotta itse alkion siirto ajoittuisi arkipäivälle. Tänään sanottiin muuten myös, että clearbluen toinen digitesti olisi parempi. Se ei näytä mitään vilkkuvia naamoja, vaan se on joko negatiivinen tai positiivinen, eli se ei aiheuta yhtä paljon hämmennystä. Tämä toinen, ilmeisesti vaaleanpunainen versio, on myös halvempi. Eli mikäli teillä on ovistestailut edessä, suosittelen siis sitä. Meillä oli viimeksikin tämä liila malli käytössä, mutta silloin se ei näyttänyt mitään vilkkuvia naamoja, vaan mentiin tyhjästä ympyrästä suoraan pysyvään hymynaamaan. Jotkut testit ovat siis selkeästi pessimistisempiä ja toiset vähän ylioptimistisia.

Kokeneemmat ovisbongaajat seuraavat myös lämpöä. Tästä en tosin tiedä yhtään mitään, joten kannattaa kysyä neuvoja joltain kokeneemmalta konkarilta. Monet aloittavat myös tikuttamisen tavallisilla liuskoilla ja siirtyvät digitesteihin sitten kun liuskoihin ilmestyy haalea viiva. Tämä siis sen takia, että nuo digitestit ovat aika tyyriitä, varsinkin jos pitää tikuttaa monta kiertoa. Itsekin hommasin nyt ihan perinteisiä liuskoja, joten mulla on käytössä kahta eri testiä, ihan vaan varmuuden vuoksi, että ovis ei jäisi bongaamatta. On tämä elämä yhtä testailua nykyään, kun noita covid-19 kotitestejäkin saa tehdä. Positiivisesta testituloksesta ei siis kannata huutaa tarkentamatta mikä testi on kyseessä.