Korona, korvatulehdus, korvien putkitus ja rikkinäinen kahvinkeitin
Viikko sitten meille ilmestyi kaksi viivaa testiin! Harmi vaan, että kyseessä oli koronatesti eikä mikään vauvauutisiin liittyvä. Olemme just pitäneet Bellen kotona päiväkodista muutaman viikon, kun siellä riehui korona, mutta Andreas onnistui nappaamaan pöpön mukaan töistä. Belle oli meidän perheen viimeinen positiivinen, joten hänellä on vielä karanteeni päällä, mutta minä olen ainoa joka vielä on flunssassa, joten eiköhän tämä kohta ole meidän osalta taputeltu.
Andreaksella oli tosi lievät oireet, joten hän on pitänyt huolta meistä tytöistä. Positiivinen testitulos ei sinänsä herättänyt mitään sen isompia tunteita tai paniikkia, se oli enemmänkin sellainen ”tietysti, tämähän tästä puuttui!” fiilis. Mytte olisi päässyt korvien putkitukseen jo viime viikon keskiviikkona, mutta se siirtyi eteenpäin viikolla iso K:n takia. Tämä kierto jää myös välikierroksi ja saamme taas ilmoittautua alkion siirtoon seuraavassa kierrossa. Ehkä muutenkin parempi näin, kun Myttellä on korvatulehdus numero neljä meneillään ja leikkaus tulossa. Tällä hetkellä on vähän sellainen fiilis että mikään ei onnistu. Jopa meidän kahvinkeitin meni rikki just sopivasti maanantai aamuna.
Voihan iso K
Lapsilla ensimmäinen koronaoire oli oksentaminen ja lisämausteena todella korkea kuume. Myttellä tuli ihan kaikki ylös, jopa vesi, joten hänen ab-kuuri meni vähän metsään, mutta minkäs teet. Molemmat lapset olivat niin loppu, että ne vaan nukkuivat kaksi vuorokautta. Mulla on ollut kuumetta, päänsärkyä ja sellaiset nivel sekä lihaskivut että en edes ole pystynyt nostamaan vesilasia. Väsymys on myös ollut aivan jäätävä, joten en kyllä sanoisi että kyseessä on mikään pikkuflunssa. Iso K boostasi myös mun psoria, joten tällä hetkellä kortisonivoiteet eivät enää riitä, vaan syön prednisolon kuurin. Kaikilla on kuitenkin toistaiseksi maku sekä hajuaisti tallella, joten pahemminkin voisi mennä. Nyt toivotaan että sairastelu loppuisi Mytten putkituksen jälkeen.
Yksi vanhempi saa olla mukana korvien putkiuksessa joten suunnitelma oli, että Andreas olisi kotona Bellen kanssa ja että minä menisin leikkaukseen Mytten kanssa. Mulla tosin on flunssaa vielä, joten näyttää vähän siltä että vaihdetaan paikkoja Andreaksen kanssa. Mytte on ollut oireeton jo muutaman päivän ja energiaa riittää, mutta hän alkoi yks kaks oksentamaan eilen yöllä. En yhtään tiedä mistä tämä johtui, kun tyttö on ollut ihan kunnossa tänään taas, mutta toivotaan ettei tulis lisää takapakkeja ennen keskiviikkoa. Kuulon kanssa en ole huomannut mitään edistystä suuntaan tai toiseen, joten kyllä ne putket pitäs saada korviin mahdollisimman nopeasti.
Tukiviittomat ovat helpottaneet arkea ja huomaa selkeästi, että Mytte on paljon onnellisempi nyt, kun tulee ymmärretyksi edes jollain tasolla. Belle on myös innostunut oppimaan, mutta kyllä hän silti kovasti odottaa että pikkusisko kuulisi jotain. Meillä oli hirveä mylly päällä, kun Bellen ensimmäinen hammas irtosi. Mytte onnistui jollain tavalla pöllimään tämän hampaan ja muutaman tunnin etsintäoperaatiosta huolimatta se on edelleen teillä tietämättömillä. Belle totesi, että hän kertoo Myttelle mitä mieltä hän on tästä asiasta sitten keskiviikkona leikkauksen jälkeen, niin että Mytte kuulee mitä sanottavaa hänellä on. Taitaa siis olla tulossa melkoinen saarna isosiskolta.
Helmikuu ei siis alkanut yhtään sen paremmin kuin tammikuu, mutta jospa tämä meidän sairastelu nyt olisi taputeltu tämän jälkeen. Jos teillä on kokemuksia korvien putkituksesta, niin jakakaa ihmeessä! Minua ja Andia tietysti jännittää, vaikka kyseessä pitäisi olla helppo ja nopea toimenpide.
Kommentit (5)
Kuulostaa niin kovin kurjalta. Paljon huolta ja murhetta teillä nyt kerralla. Meidän 2v sai putket lokakuussa. Viime vuosi oli yhtä flunssa kierrettä, kerran kuussa oli vähintään 2viikkoa kipeänä. Tulehdukset meni kokoajan korviin, ja lokakuussa sai vihdoin putket. Ei edes tajuttu ettei poika kuule kunnolla, puhetta ei juuri tullut. Diagnoosina oli viimein liimakorva, joka vaikuttanut kuuloon ja sitä kautta puheentuottoon. Pian putkituksen jälkeen pojasta tuli hyväntuulinen, yöt helpottui ja kiinnostui ympäristöstään ihan eri tavalla. Sanoja alkanut tulla, hitaasti mutta varmasti. Putkituksia tulee varmasti vielä lisää, mutta pääasia että hän voi paremmin.
Meillä oli toisella lapsella putket 1-vuotiaasta kouluikäiseksi. Suurin piirtein kerran vuodessa ne laitettiin. Operaatiot sujuivat hyvin ja lapsi lähinnä nukkui päikkärit lääkäriasemalla. Vain vikalla kerralla oksensi nukutuksen jälkeen. Kuulo parani aina välittömästi putkituksen jälkeen. Meillä putkituksen syy oli korvan alipaine, ei jatkuvat tulehdukset. Tsemppiä operaatioon! Toivottavasti teillä korvatulehduskierre päättyy tähän.
Meillä ensimmäinen lapsi on putkitettu kerran, kolmas lapsi neljästi. Kolmannen vauva- ja taaperoaika oli aikamoista taistelua korvien kanssa ja muistan putkituksista ihanimpana asiana sen, että sain käydä aina puolen tunnin kahvitauolla sillä aikaa kun lapsi oli operaatiossa. Tuntui suorastaan lomalta tuo! 😀 Herääminen noissa lähinnä on kurjaa, mutta kunhan siitä kiukusta on päästy yli, niin meno on jatkunut aivan kuin mitään ei olisi edes tehty. Se menee hienosti ja helpottaa varmasti Mytten oloa heti! Meillä ensimmäinen oli jo 6v kun putkitettiin ja kuuli myös tosi huonosti ennen operaatiota. Heti kun kotiuduttiin niin riemuitsi, että hän kuulee kun koira juo vettä! Kaikki arkiset äänet oli jääneet pimentoon ja kuuli vain puhetta, jos oli katsekontakti ja hän keskittyi. Muuten kaikki meni ohi.
Meillä 1v pojalla oli putkitus tammikuun alussa. Ajateltiin, että nyt helpottaa, mutta seuraava korvatulehdus tuli sitten jo 3 viikon päästä. Taas antibiootit käyttöön 🙁
Korvien putkitus oli kyllä pelastus. Tehtiin meidän kuopukselle noin 1v 10kk iässä. Putkitus lopetti jatkuvan sairastelun ja päästiin käsiksi normaaliin arkeen.
Itse toimenpidepäivänä yllätti se, että lapsi oksensi heräämisen jälkeen. Olin kyllä kuulut vinkin, että kannattaa varautua vaihtovaatteilla sekä lapselle että itselle, mutta en silti uskonut että niitä tarvitsee.