Meidän lapsettomuus on vuosien aikana aiheuttanut pienen inflaation makkarin puolella. IVF hoitojen aikana minulla nyt muutenkin oli ihan järkyttävä olo kaikista lääkkeistä, eikä kyllä punktiokaan nostanut seksihaluja, mutta sen lisäksi sanoisin myös että seksiin kehittyi pienimuotoinen asennevamma. Turhaahan sitä on harrastaa, kun siitä ei ole mitään hyötyä. Tämähän ei edes ole totta, koska seksissä on vaikka mitä hyötyjä, hehkuvasta ihosta iloisempaan mieleen, mutta mieli tekee kepposia kun meno on liian raskasta. Ja sitähän se meno nimenomaan on, kun polkee lapsettomuuden syvissä vesissä.
”Oltaispa tavallinen pariskunta, joka pystyy lisääntymään normaalisti”. Niin, oltaispa, mutta kun ei olla. Mytten raskausaikana moni koki tärkeäksi nostaa esille, miten yrittäminen on se hauskin osuus. Jotkut myös ihmettelivät ”mitä me oikein ollaan tehty, kun rouvalla on vatsa pystyssä, hehhe”. Kukaan ei varmasti tarkoittanut mitään pahaa, eikä kaksimielisissä vitseissä ole mitään väärää, tällaiselle matskulle yleensä itsekin hajoan. Tässä se hajoaminen vaan oli vähän eri luokkaa ja olisi tehnyt mieli vastata että kuuleppas Jorma-Eevertti, ollaan sellaisessa tilanteessa että eipä edes tartte seksiä harrastaa, kun vauvat tehdään labran puolella! Sitten muistin, että en itsekään ollut kovin tietoinen lapsettomuudesta tai lapsettomuushoidoista ennen kuin ne osuivat omalle kohdalle. Lopputuloksena oli sellainen väkisin väännetty Grinch hymy ja vaivaantunut hehhe perään.
Leipiintyykö seksiin, jos sitä harrastetaan kellon mukaan? Todellakin. Vaikka seksi itsessään ei ole syy siihen että vauvaa ei kuulu vaikka miten yrittäisi, niin se on oleellinen osa lisääntymistä. Ainakin useimmissa tapauksissa. Ja siinä vaiheessa kun tajuat, että olet yksi viidestä joka kärsii lapsettomuudesta niin tekisi mieli kiroa kaikki joka liittyy lisääntymiseen alimpaan helvettiin. Nuorena sitä pelkäsi että vahingossa pamahtaa paksuksi. Minulla oli selainen mielikuva, että harrastat kerran suojaamatonta seksiä tai otat e-pillerin muutaman minuutin myöhässä ja se on siinä. Ei kukaan puhunut ovulaatiohäiriöistä, endometrioosista, lapsettomuudesta, lapsettomuushoidoista tai keskenmenoista. Jälkitarkastuksessa minulle tuputettiin kierukkaa agressiivisesti ja ihmeteltiin suuresti miksi ”en muka tarvitse ehkäisyä” ja minä siinä väsyneenä yritän selittää, että jos nyt en työnnä mun persettä naistenklinikan pakastimeen, missä meidän alkiot ovat, niin eipä ole syytä huoleen.
Stressi on muutenkin sellainen asia joka vaikuttaa seksielämään, enkä edes pysty selittämään sitä tunteiden vuoristorataa lapsettomuushoitojen aikana. Välillä olin ihan fine ja pystyin keskustelemaan raskauden keskeytyksestä tai sterilisaatiosta – koska pro choice. Se että toinen päättää lisääntyä tai olla lisääntymättä ei muuta mun tilannetta millään tavalla. Hetken myöhemmin saatoin pimahtaa, kun kuulin että joku oli tullut raskaaksi yhdenillan jutun jälkeen, toiset jopa pillereiden ja kierrukan läpi. Silloin olisi tehnyt mieli huutaa, että OISPA NIIN HELPPOA! Totuushan on, että ei heidänkään tilanne varmasti ollut helppo. Se oli vaan mun oman tilanteen vastakohta, ja reaktio oli sääliviitan esillekaivaminen.
Tällaista samanlaista tunteiden heittelyä näkyy myös makkarin puolella. Välillä halusin harrastaa seksiä hoitojen aikana ja leikkiä olevani normaali. Välillä taas tokaisin äkäisesti, että eipä ole syytä harrastaa seksiä, kun siitä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä. Sitten on myös ollut sellaisia kertoja, kun ollaan turvauduttu sarkasmiin ja todettu, että onneksi meillä on nämä hoidot jotka eivät vaadi seksiä, koska tässä ruuhkavuosien aikana on ollut aika hiljaista. Moneen otteeseen olen myös purskahtanut nauruun, kun keskustelun aiheena on ollut meidän säälittävä seksielämä ja joku on todennut että ”olette ainakin kerran seksiä harrastaneet, kerta Mytte on olemassa”. Oikeastihan hän sai alunsa täysin seksittömässä kierrossa. Lapsettomuus on kriisi, ja jokainen kriisi näkyy makkarissa, tavalla tai toisella.
Kommentit (2)
Kyllä on. Kun esikoista alettiin yrittämään niin kyllähän se aika kellon kanssa tekemistä oli. Sitten tuli keskenmeno ja sitten vasta yritettiinkin. Muistan, kun ovulaatio oli jouluaattona ja olin hirveän väsynyt eikä sitten vain jaksanut seksiä. Oli syyllinen ja paha mieli, että missattiin se. Seksistä tuli pakkopullaa eikä sitä sitten tehnyt enää mieli oikein missään kohti.
Kuopuksen kanssa mentiin enemmän tulee jos on tullakseen aseenteella ja olihan se paljon mukavampi niin.
Nyt on vapauttavaa kun voi harrastaa seksiä ihan vain seksin takia eikä ole mitään taka-ajatuksia tai odotuksia.
Voi kyllä! Ihana kun joku kirjoittaa tästä. Oma esikoiseni sai alkunsa parin vuoden yrittämisen jälkeen letrojen ja inseminaation ansiosta, nyt yritetään toista (kohta vuosi jo takana ja letrot taas köytössä) ja itselläni alkaa taas nousta ”inho” seksiä kohtaan. Itselläni se kohdistuu nimenomaan ovulaation aikaan tapahtuvaan seksiin, ei muihin kertoihin. Spontaanius ja ilo katoavat ovulaation aikaan. Inhoan sitä, että kiitos pitkien kiertojeni takia, päässäni on usein ajatus ”nyt pitää onnistua tallettamaan kun seuraava ovulaatio on vasta 4-6viikon päästä”. Tai että on tunne, että nyt on pakko ehtiä harrastamaan seksiä, vaikka on töiden jälkeen aivan raato ja haluaisi vain nukkua. Romanttisuus huutaa poissaoloaan… Tätä(kään) puolta lapsettomuushoidoissa en oikein tajunnut, ennen kuin osui omalle kohdalle. Onneksi parisuhde voi hyvin, mutta mitä pidemmälle yritys etenee, sitä turhemmalta seksin harrastaminen tuntuu lapsen saamiseksi. Tällä toisella kerralla nämä ”whats the point” – ajatukset ilmestyivät 6kk yrittämisen jälkeen. Tämä tie on niin nähty ja siksi taidetaan pian lähteä inseminaatioita kokeilemaan (samalla peläten, että tällä toisella kerralla nekään ei auta. Olen”selittämätön naisesta johtuva hedelmättömyys”-diagnoosin omaava, eli ei mitään hajua mitä tuolla alhaalla tapahtuu ja miksi raskautuminen on minulle vaikeaa) . Vaikea kuitenkin uskoa, että pelkillä yhdynnöillä saataisiin jotain tulosta aikaan.
Yrityksen alussa olen pystynyt nauttimaan ovulaation aikaankin, se oli kutkuttavaa. Mitä pidempään yrittäminen jatkui, sitä enemmän se muuttui työksi. Esikoinen sai siis alkunsa inseminaatiosta ja muistan, kuinka helpottunut silloin olin niihin pääsemisestä, koska viimein pääsi eroon ovulaation ajan paineista ja pakollisista seksikerroista väsyneenä. Oli ihanaa antaa vastuu ammattilaisille. Näin jälkikäteen on huvittava ajatella, että koin kahdenkeskiset hetket mieheni kanssa pakkopullana, jonka aikana koin suorituspaineita, mutta inssissä ei haitannut yhtään vaikka paikalla oli kätilön lisäksi opiskelijakin.