desire nymark - Banneri

Aloitin tikuttamisen kiertopäivä 8, ja sehän alkoi oikein mallikkaasti, kun testiin ei edes piirtynyt haamuviivaa. Odotin siis, että luvassa on ennätyspitkä kierto, taas. On se muuten jännä, että kierto on kellontarkka noin muuten, mutta hitto heti kun heittää itsensä lapsettomuushoitoihin niin syysteemi sekoaa. Tämä on just sitä tyypillistä keskaria, jonka universumi sulle näyttää silloin kun uskot kaiken menevän mallikkaasti maaliin saakka, ilman sen isompia ongelmia.

Mulla ei siis ollut kovin isoja odotuksia ultran suhteen, mutta limakalvo näytti hyvältä ja vasemmalla puolella oli 14mm follikkeli. Nopeasti laskin päässä, että jos follikkeli kasvaa noin 1,5mm päivässä ja on noin 20mm irtoamisvaiheessa, niin ovis saattaisi jopa osua sunnuntaille. Eli tässä nyt kovasti yritän lahjoa mun munasoluja ja manifestoida. Ovis ei saa osua maanantaille eikä tiistaille, koska siirtoja ei tehdä viikonloppuisin ja kaikki meidän alkiot ovat viisipäiväisiä blastoja. Kaikki muut päivät tosin käy, joten sunnuntainahan tämä selviää. Aika tiukille taitaa mennä, koska tänään viiva oli aika tumma.

Tässä kierrossa seuraan oviksen lähestymistä tavallisilla ovistesteillä ja käytän clearbluen digiä varmistamaan oikein päivän. Noi clearbluethan ovat aika tyyriitä ja niistä on kaksi mallia: pinkki joka näyttää kyllä ja ei, sekä liila malli joka näyttää negaa, vilkkuvaa hymynaamaa kun ovis lähestyy ja pysyvän hymynaaman kun on positiivinen. Tämä tosi vilkkui viikkotolkulla viimeksi, joten noi tavalliset testit ovat mukana ihan mielenterveyden vuoksi. Moni on kysynyt missä vaiheessa tikuttaminen kannattaa aloittaa, ja tavallisessa 28 päivän kierrossa optimaalinen päivä lienee tuo kiertopäivä 8. Jos kierto on pidempi voi aloittaa tikuttamisen myöhemmin, mutta minä olen aina aloittanut kp 8, vaikka kierto on sekaisin.

Seuraava kerta on helpompi

Moni väitti että pääsisimme helpommalla seuraavalla kerralla, kun meillä jo on alkioita pakkasessa odottamassa ja onhan se fyysisesti helpompi, mutta ihan samanlaista tunteiden vuorostorataa tässäkin on. Tällä kerralla on muutenkin ollut niin monta muuttujaa matkan varrella, joten hermot ovat valmiiksi jo aika riekaleina. Ensin odotimme että sektiosta on kulunut vuosi, sitten selvisi että mulla on kilpirauhasen liikatoiminta ja sitä hoidettiin 9 kuukautta ja nyt kaksi kierto on mennyt päin helvettiä. Ekassa ovis osui maanantaille, tokassa meillä oli korona ja tämä kolmas kierto on melkoinen jännitysnäytelmä. Olen jo valmistautunut siihen, että meidän tuurilla ovis osuu just maanantaille tai tiistaille, mutta en silti osaa ennustaa miten reagoin.

Epäonnistunut kierto aiheuttaa aina voimakkaita tunteita. Pettymystä, stressiä, jossittelua, surua ja jopa vihaa. Väkisinkin nousee esille tällaisia ”miksi juuri me” ajatuksia. Koko tilanne tuntuu muutenkin niin oudolta. Käytimme siittiöitä, jotka ovat olleet pakkasessa kymmenen vuotta. Niistä saimme 11 alkiota, joista 10 meni pakkaseen ja yksi siirrettiin tuoresiirtona. Mytte on siis ollut pakkasessa kaksi kuukautta, ja nyt hän on tässä. Elävä ihminen. Edelleenkin mietin välillä, että hänen nimensä olisi pitänyt olla Elsa. Nämä 9 jäljellä olevaa alkiota taas ovat olleet pakkasessa jo kolme vuotta odottamassa. Tässä samalla tajusin, että jos muuttaisin esimerkiksi Lappiin, minun pitäisi myös pakata mun alkiot mukaan.

Koko meidän lisääntyminen on molemmilla kerroilla alkanut siitä, että allekirjoitamme sopparit. Jenkeissä alkioiden kohtalo voi jopa olla mukana testamentissä, mutta Suomessa ei. Eli mikäli jompi kumpi meistä kuolee, emme enää saa käyttää meidän omia alkioita. Siinä vaiheessa pitää päättää heitämmekö alkiot roskiin vai lahjoitammeko niitä eteenpäin tutkimuksiin tai toiselle pariskunnalle. Tämä sama päätös on edessä sitten, kun meidän lapsiluku on täynnä. Itse tosin uskon että teemme päätöksen tämän suhteen vasta sitten, kun pusken neljääkymppiä, koska ”mitä jos”..

Kommentit (2)

Tsemppiä meille, että kaikki menee positiivisesti. Mulla oli tänään ultra ja testi näytti vilkkuva hymynaama aamulla (aloitin maanantaina). Ov ei saa osua maanantaille tai tiistaille, mutta lääkäri kyllä sanoi että jos on maanantai aamulla vasta pos. niin laita silti tulos polulle.

Tsemppiä! Edelleen nuo jännityksen fiilikset on elävästi mielessä, vaikka omat pakkaspirpanat on jo 19- 16- ja 13-vuotiaat.

Mutta me olemme myös elävä esimerkki siitä, että kaikenlaisten ylimääräisten mutkien jälkeen (ja niitä meidönkin polulla totisesti riitti) lopputuloksena voi olla juuri se oma unelmien perhe.

Jaksakaa unelmoida ja uskoa ❤

Vastaa käyttäjälle Kolmen PAS pirpanan äiti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X