Huomenna pääsemme pakastealkion siirtoon!

Kaksi kiertoa meni meiltä ohi. Yksi ovulaation takia ja toinen taas koronan takia, eikä odotukset olleet kovin korkealla tämän kolmannenkaan kierron kohdalla. Mielenterveys oli aika kovilla, kun yritin tulkita ovulaatiotestejä, rukoilla että ovis ei tulisi maanantaina tai tiistaina, ennustaa mille päivälle ovis iskee follikkelin sekä limakalvon perusteella.

Kovasti ennustin että ovulaatio olisi sunnuntaina, mutta perjantaina ovistestit lähtivät vaalenemaan. Clearblue vaan onnellisesti vilkutti hymynaamaa, mutta heräsi silti pieni epäilys että onko se saakelin ovis nyt jo ollu enkä vaan onnistunut bongaamaan sitä. Sunnuntaina testi oli aika hailakka vielä, mutta maanantaina taas pregcheckiin ilmestyi tumma viiva. Kerkesin jo ajatella että noni, se oli siinä sitten, ovis iski taas väärälle päivälle. Mutta clearblue antoi pysyvän hymynaaman vasta tiistaina. Tämähän siis tarkoittaa, että pääsemme alkion siirtoon saakka ja fiilis on ihan mieletön!

Perjantaina aloitin tukilääkkeet ja mulla on taas käytössä se saatanan Lutinus, josta tulee ihan järkyttävä olo. Lisäksi se sotkee ja alapäätä kutittaa. Huomenna kello 14 pääsemme pakastealkionsiirtoon. Pikkaisen jännittää miten alkiot lähtevät sulamaan, joten aamulla saa taas odottaa persvako hiessä että soittaako joku klinikalta. Siinä tapauksessa tiedämme, että luvassa on huonoja uutisia. Koko tämä kierto on muutenkin ollut sellainen jännitysnäytelmä, että olen aivan loppu. Tässä ollaan käyty läpi kaiken maailman tunneskaalat, välillä nauraen ja välillä taas itkien, eikä jännitysnäytelmä suinkaan ole ohi. Huomenna alkaa sitten piinaviikot, eli aika ennen raskaustestiä ja nämä kaksi viikkoa ovat saaneet nimensä ihan syystä.

Helvetin pitkän odottamisen jälkeen pääsemme nyt siis ihan siirtoon saakka, enkä edelleenkään oikein ole sisäistänyt tätä asiaa. JOS meillä kävisi ihan sairaan hyvä tuuri ja ensimmäinen siirto onnistuisi, meidän laskettuaika olisi 6 joulukuuta. Saamme siis mahdollisesti vauvan vielä tämän vuoden puolella, miettikää! Koko homma tuntuu vieläkin ihan uskomattomalta. Tässä pitäisi nyt siis taas olla stressaamatta, koska kyllähän kaikki nyt tuntee vähintään yhden pariskunnan, joka ”tuli raskaaksi heti kun lopettivat stressaamisen”, mutta tämä nyt tietysti on helpommin sanottu kuin tehty.

Sormet ja varpaat ristissä menemme kohti Tilkan Viuhkaa huomenna. Kuka olisi voinut arvata, että lisääntyminen voi olla näin jännittävää. Ei suinkaan hauskaa, mutta erittäin jännittävää kyllä.