Raskaana kunnes toisin todetaan

Kävimme pakastealkion siirrossa eilen, joten täällä ollaan siis raskaana kunnes toisin todetaan! Nyt toivomme niitä tarrasukkia sekä kilokaupalla onnea matkaan. Tukilääkkeitä joudun syömään 29.3. saakka ja raskaustestin ja raskaustestin saamme tehdä 4.4. Eihän tässä siis ole kuin 13 piinapäivää jäljellä. Jotkut testaavat jo ennen virallista testipäivää, mutta mulla meinasi mielenterveys mennä jo ovulaatiotestien kanssa, joten ehkä parempi että emme nyt lähde tulkitsemaan mahdollisia haamuviivoja.

Tukilääkkeet ovat siis olleet käytössä viisi päivää ja minulla on aivan järkyttävät oireet niistä. Päänsärkyä, turvoitusta, vatsakipuja ja väsymystä kuten viimeksikin mutta nyt myös näköjään lisämausteena finnit, huimaus sekä aamupahoinvointi. Epäilin jo oksennustautia, kun kahvi tuli bumerangina takaisin ylös, mutta taitaa kyllä olla ihan vaan lugesteronin ihanat sivuvaikutukset. Olo on siis kieltämättä aika tukala ja voimaton tällä hetkellä. Tosin tässä on myös ollut melkoinen duuniputki päällä juuri ennen alkionsiirtoa, joten sekin varmaan vaikuttaa. Harmi vaan, että putki vielä jatkuu. Tänään minulla oli haastattelu, huomenna valokuvaus, muutama yhteistyö, pari tilattua illustraatiota, viikonloppuna yksi kokous sekä iso kasa paperihommia, jota olen lykännyt eteenpäin jo tovin.

Belle kävi päiväkodissa kääntymässä ja sieltä tarttui tietysti mukaan kevätflunssa, joten hän on kotona päiväkodista loppuviikon ja Myttelle tarttui tietysti myös sama räkätauti, joten kovin hyvinhän meidän yöt eivät suju tällä hetkellä. On kuitenkin ollut ilo huomata, että tämän flunssan mukana ei ainakaan vielä KOP KOP ole tullut angiinaa eikä korvatulehdusta! Lisäksi pitää myös mainita, että saimme sentään hetken olla terveenä ja mielummin perus flunssa kuin noro! Heräsi kuitenkin pieni pelko, että miten flunssa vaikuttaa alkion kiinnittymiseen, mutta eihän tälle nyt mitään voi, noita pöpöjä kun nyt vaan raahautuu himaan sieltä päikystä vaikka miten yrittäis pestä käsiä ja manifestoida.

Toivoisin nyt siis tosi kovasti, että nämä oireet loppuvat kuin seinään heti kun lopetan tukilääkkeet, mutta se jää nähtäväksi. Minullahan on takana yksi aivan kamala raskausaika, missä oli hyperemeesiä, liitoskipuja, hormoniakne, tiputteluvuotoa ja lista jatkuu, sekä yksi tosi helppo ilman sen isompia vaivoja. Molemissa on tosin ollut ongelmia rauta-arvojen kanssa, joten se on ihan varmasti edessä, mutta toi pahoinvointi taitaa kyllä olla ihan tuurista kiinni. Ja joo, kaikki on kuitenkin loppupeleissä sen arvoista, kyllä minä tiedän, mutta raskausaika ilman pahoinvointia on huomattavasti helpompi kuin raskausaika järkyttävät pahoinvoinnin kanssa. Varsinkin jos se pahoinvointi vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka monet lohduttavat että ”ehkä rv13 helpottaa” ja sitten seuraava ”no ehkä rv23?”.

Bellelle emme vielä ole kertoneet mitään meidän vauvaprojektista, koska pelkään että hän pettyy jos projekti venyy. Hän on tosin jo päättänyt, että jos meille tulee vauva, niin nimeksi annetaan Molgan ja tästä hän ei todellakaan ole valmis joustamaan. Saattaa siis olla, että joudumme järkkäämään hänen nukelle jonkin sortin ristiäiset, jotta nimi pääsisi käyttöön ja pääsemme perustelemaan, miten ”nukella ja vauvalla ei voi olla sama nimi”.