Ah, mainitsin tästä instagramin puolella eilen ja siitähän nousi todella paljon keskustelua, melkeinpä voisi sanoa että paskamyrsky! Kerroin eilen, into pinkeenä tietysti, että tämä mimmi menee koulunpenkille tulevana syksyny ja opiskelee seksuaalineuvojaksi! Tämä on ollut mun salainen haave jo vuosia, mutta näin äiti-ihmisenä on todella vaikeaa löytää aikaa toteuttaa itsensä. Mieheni taas on lopen kyllästynyt yrittäjyyteen, sekä 10-12h duunipäiviin ja haluaa viettää enemmän aikaa lasten kanssa, eli päätimme että nyt on oikea aika vetää läpsystä vaihto. Minä keskityn enemmän uraan, mieheni vähentää duunimäärää yli puolella ja jos meille siunaantuisi kolmonen, hän saa jäädä vanhempainvapaalle. Meille kieltämättä tosi iso muutos, mutta juuri oikea ratkaisu meidän perheelle.
MUTTA TEILLEHÄN EHKÄ ON TULOSSA VAUVA?!
Niinpä Sirpa, se on ihan normaalia että 29 vuotias nainen lisääntyy. Minulle on jo siunaantunut kaksi lasta, mistä olen erittäin kiitollinen, mutta haluan kolme. En nyt lähde sen enempää puolustautumaan tai perustelemaan miksi. Jotkut haluavat ison lapsikatraan, jotkut vaan yhden tai kaksi ja toiset ovat vapaaehtoisesti lapsettomia. Me haluamme kolme lasta ja sillä selvä. Meillähän on virallinen testipäivä ensi viikon tiistaina, joten tämä asia on vielä auki. Olemme tietysti toivoa täynnä, mutta emme odota liikoja. Näissä asioissa saattaa kestää vuosia, tai sitten ei onnistu vaikka miten yrittäisi. Ollaan nyt kuitenkin sovittu, että Andreas saa olla kotona kolmosen kanssa, mikäli testi näyttää positiivista tiistaina. Itse pidän tietysti äitiysloman, mutta vanhempainvapaan hoitaa mies. Tämä ei ollut hyvä asia Marjattojen mielestä.
Kovasti kyseenalaistiin, miten tämä vaikuttaa lapsiin, kun äiti kuitenkin on se tärkein tuki heidän elämässä ja äiti vaan keskittyy töihin ja uraan ja äiti sitä ja vittu äiti tätä. Koen oikeesti loukkaavana, että joku ihminen pelkää että meidän lapset traumatisoituu, koska ne joutuvat olemaan kotona isänsä kanssa. Siis toisen vanhemman kanssa, joka muutenkin on hoitanut neuvolakäyntejä, lääkärikäyntejä, hammaslääkärikäyntejä, vaipanvaihtoja, kylpyjä. Aikuinen mies, joka osaa käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja kotitöitä. Ja ennen kaikkea nyt se fakta, että hän HALUAA olla kotona lasten kanssa. Minä taas olen ollut kotona viisi vuotta, joten haluaisin keskittyä uraan enemmän. Eihän siinä ole mitään järkeä, että se joka ei tykkää duunistaan raataa perse ruvella 10-12h duunipäiviä ilman lomia ja se, joka haluaisi edetä uralla on kotona lasten kanssa.
NO SIIS, eihän äidit nyt lähde opiskelemaan?!
En edes tiedä miksi minun opiskelu tai uudet työjutut aiheuttavat niin isoja reaktioita suuntaan tai toiseen. Ensinnäkin, mun työmäärä ei hirveästi lisäänny ja teen edelleen töitä etänä. Siis kotona, missä lapset ja mies on. Tämä vaan antaa mun elämään enemmän joustoa. Lisäksi, seksuaalineuvontakoulutus hoidetaan kokonaan etänä, joten siinäkin on joustoa. Kurssi on 30 op, mutta kestää vuoden, joten tahti ei myöskään ole liian kiireinen. Andreas jää nyt pidemmälle kesälomalle, ja hoitaa sillä aikaa tota meidän laajennusta. Siinä meillä ei tosin ole mitään kiveenhakattua aikataulua, vaan mennään ihan meidän omien voimavarojen mukaan. Jos universumi näyttää meille keskaria, niin sitten suunnitelmat ja varsinkin aikataulut muuttuvat, tietysti. En nyt kuitenkaan näe yhtään mitään väärää siinä, että minä, äiti-ihmisenä, haluan kehittyä ja edetä uralla.
Olisiko mies saanut samanlaisen reaktion aikaiseksi, jos hän haluaisi kouluttautua, edetä uralla ja laajentaa bisnestä? Tuskin. Miksi ihmiset ajattelee automaattisesti, että äiti nauttii hiekkakakkujen tekemisestä vuodesta toiseen ja omistaa koko elämänsä lapsille? En tiedä. Miksi se on outoa, että isä haluaisi jäädä kotiin lasten kanssa 2022? En vittu tiedä. Lapsia ei kuulemma kannata hankkia, jos heidän kanssa ei halua viettää aikaa. Ajan viettäminen taas vaatii, että heität kaikki omat unelmat romukoppaan. Tämä tosin näköjään pätee pelkästään naisiin. Se, että me nyt vihdoinkin yritämme vaihtaa rooleja, joka nimenomaan tarkoittaisi että lapset saavat viettää reilusti aikaa molempien vanhempien kanssa ei näköjään ole hyvä vaihtoehto. Tosin kyllä ihmettelen, että onko näissä asioissa edes olemassa sellaista vaihtoehtoa, joka miellyttäisi kaikkia Pirkkoja ja Marjattoja. Tuskin.
Ihmiset ovat erilaisia. Minä nautin mun työstä ja samalla saan toteuttaa mun luovaa puolta. Se ei ole minulle mitään pakkopullaa, vaan erittäin tärkeä asia mun mielenterveydelle ja hyvinvoinnille. Siis nimenomaan se, että saan olla jotain muutakin, enkä ”vaan äiti”. Muut kokee varmaan samanlaisia fiiliksiä esimerkiksi lenkillä tai jossain jumppatunnilla. Seksuaalineuvojaksi opiskeleminen taas on mun unelma, ja unelmien toteuttaminen on mielestäni hyvä juttu. Sekin tuo hyvää fiilistä. Tuntuu ihan sairaan siisiltä löytää se ”oma juttunsa”, vihdoinkin, pitkän etsimisen jälkeen, vaikka ikää mittarissa jo on melkein 30. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että en rakaistaisi meidän lapsia. Tottakai rakastan! Olen ollut kotona viisi vuotta, ja kyllä minä olen tästä ajasta nauttinut. Nyt kun lapset ovat 5v ja 2v, on ajankohtaista miettiä jospa meidän pienempikin aloittaisi päiväkodin syksyllä. Se, että Andreas haluaa olla kotona mahdollisen kolmosen kanssa, kerta siihen olisi mahdollisuus, ei myöskään mielestäni ole outo juttu. Hän on kuitenkin kärsinyt lapsettomuudesta yli 10 vuotta ja on unelmoinnut omista lapsista koko tämän ajan.
Mutta lyhyesti tiivistettynä: olen menossa opiskelemaan seksuaalineuvojaksi syksyllä 2022. Andreas vähentää työmäärää ja haluaa jäädä kotiin vanhempainvapaalle. Päätös oli yhteinen, ja olemme molemmat tyytyväisiä lopputulokseen. Itse koen myös, että se on tärkeää näyttää esimerkkiä tasa-arvosta, kerta tällainen ”isä jää kotiin lasten kanssa” herättää niin paljon tunteita. Tämä on juuri oikea sekä ainoa järkevä ja toimiva rahkaisu just meidän perheelle. The end.
Kommentit (11)
Me ollaan jaettu vanhempainvapaa + hoitovapaa niin, että minä olin kotona 2 vuotta, jonka jälkeen menin töihin + opiskelemaan (ai kamala, miten kehtaan :D) ja mies jäi hoitovapaalle.
Uusi tulokas syntyy syksyllä, joten silloin mennään jokatapauksessa uuden vanhempainvapaamallin mukaan, ja jaetaan hoitovastuu taas puoliksi, miten, on vielä epäselvää, mutta kumpikin jää vuorollaan kotiin.
Hyvä, että kirjoitat aiheesta. Myös äidit saavat toteuttaa unelmiaan ja haaveitaan, ja perheet jakavat vanhempainvapaansa just niin, kun perheestä tuntuu hyvältä <3
Aivan mahtavaa 🙂
Aivan ihana järjestely! Paljon onnea opiskelupaikasta ja mahdollisesta kolmosesta! Tuttuni teki kolmannen lapsen kohdalla niin että isä jäi jo muutaman kuukauden jälkeen vauvan kanssa kotiin ja aivan loistavasti sujui!
Siis mitä mä just luin. Siis apua. Eihän nyt 29-vuotiaalla naisella saa olla mitään muuta elämää, kuin lapset. 🤣🤦
Vakavasti, aivan mielettömän ihanaa ja hienoa, että teillä onnistuu näin hienosti molempien unelmien toteuttaminen. Ihanaa myös, että teillä on uskallusta ne toteuttaa. Liian usein unelmat jää unelmiksi vain sen vuoksi, että ei uskalleta.
Ja vielä vakavammin, mä maksaisin ihan mitä vaan, että lasteni isä olisi ollut tuollainen kun olimme yhdessä, olisi edes ollut turvallinen. Ihan valtava rikkaus on koko perheelle se, että molemmat vanhemmat ovat turvallisia, läsnäolevia vanhempia. ❤️
Heh. Tuntuu olevan joillekin niin vaikea ymmärtää, että isät osaavat ihan yhtä hyvin hoitaa lastensa asiat kuin äiditkin. Mun töihin kuuluu mm. todella pitkiä päiviä sekä työmatkoja, jopa *gasp* ulkomaille! Esikoisen päiväkodin aikuiset olivat aivan kauhuissaan, että ÄITIKÖ lähtee muka viikoksi ULKOMAILLE TÖIHIN!?!? KUKA HOITAA LAPSET SILLÄ AIKAA?!?! Öh. No heidän isänsä, se täysin kykenevä ja toimintakuntoinen aikuinen, joka on ollut lasten elämässä heidän syntymästään alkaen? Tsiisus.
Hep meillä 3 lasta joiden kanssa mies on ollu paljon kotona 6-12+kk/lapsi.
Niin jo kysellään että eikö mies enää meekkään töihin!?! Joko on opiskelu tai työpaikka?!? Siis MITÄ?!?! Miksei isä sais nauttia lapsistaan ja perheestään jos on mahdollisuus?
Meillä lapset jo 16-26 vuotiaita ja vanhempainvapaat jaettu puoliksi. Itse palasain töihin kun kakkonen oli 6kk ja mies jäi kotiin. Pari viikkoa oli hankalaa kun tissit täys maitoa, täysimetyksen jäljiltä.
Kun molemmat vanhemmat ovat kotona kun lapset pieniä se on tasa-arvoa. Kukaan lapsista ei kyseenalsita osaako iskä hoitaa jonkun asian. Ei samanlailla kuin äiti mutta ovathan lapset hengissä ja vieläpä normaaleja veronmaksajia.
Olemme myös oleet molemmat ositaisella hoitovapaalla. Kaikkea malleja kannataa kokeilla. Puolivuotta aikuisen elämästä on niin lyhyt aika mutta lapselle pitkä.
Joo se on syntiä jos äidillä on muutakin elämää kun lapset, ja että löytyy isä joka haluaa myös olla lasten kanssa.
Marjatat on vaan kateellisia, ehkä niiden lapsilta puuttuu vastuullinen isä, tai sitten ne ei ite jaksais tehdä samaa kun sinä ja sitten on pakko aukoa päätään.
”Lapsia ei kuulemma kannata hankkia, jos heidän kanssa ei halua viettää aikaa.” Kuolen.
Tsemppiä teidän tulevaisuuden suunnitelmille! Mahtavaa että oot löytänyt oman juttusi.
On myös aika hauska ajatella, että samat ihmiset jotka tuomissee sinun päätöksen lähteä opiskelemaan on niitä jotka myös sanoo, että maailma pitäisi rakentaa omalle jälkikasvulle. Sitten kun teet päätöksen tavoitella omia unelmia ja ehkä jopa tuoda lisää turvaa ja esimerkkiä jälkipolvelle niin se on yhtäkkiä ongelma. 😐
Ps. Onnea hirveästi opiskelupaikasta ja tsemppiä siihen ja myös sormet ristissä teidän vauvahaaveelle! 😊😊
En kestä sitä kuinka hyvä kirjoittaja olet! Mitäs Pirkot ja Martat sanoo, kun vihdoin tulee uusi perhelaki, jossa toinen vanhemmista ”pakotetaan” olemaan enemmän kotona? Onko maamme tuhoon tuomittu nyt?
Onnea opiskelupaikasta!