desire nymark - Banneri

Pitkän korvatulehduskierteen jälkeen pääsimme korvien putkitukseen, joka mullisti meidän elämän täysin. Tulehduskierre loppui, koko perhe sai nukkua yönsä rauhassa ja arki on muutenkin rullannut tuhat kertaa helpommin. Mytte on muutenkin ollut paljon iloisempi ja kommunikaatio helpottui huomattavasti, kun lapsen kuulo palautui. Meillä kesti tottakai hetki tottua uuteen maailmaan joka on täynnä ääniä ja moni asia oli kerennyt unohtumaan viiden kuukauden aikana. Uskoimme tietysti että puheen kehitys ottaa ison harppauksen, mutta näin ei käynyt.

Satunnaisia sanoja kyllä tulee, mutta hän ei ole kovin kiinnostunut oppimaan uusia sanoja. Tukiviittomien avulla kommunikoidaan, eli sinänsä arki toimii ihan hyvin, mutta esimerkiksi sanojen matkiminen ei onnistu. Ollaan kokeiltu musiikin ja lastenlaulujen kanssa, mutta niissä nyt lähinnä kiinnostaa erilaiset käsiliikkeet kuten taputtaminen, hämähäkki kiipeilee jne. Kirjat ja kuvakortit taas eivät kiinnosta lainkaan. Meteliä kyllä lähtee neidistä, mutta se nyt on sellaista ”dägä dägä dägä” käkättämistä. Sanavarastoon kuuluu mamma, pappa ja äta (eli syödä). Välillä sanoja taas tulee spontaanisti ja vahingossa. Yhtenä iltana kun katsoimme Mimmi lehmä ja Varis elokuvaa hän sanoi sekä Kossa (lehmä) että Kråka (varis). Sanat eivät kuitenkaan jää sanavarastoon, vaan niitä sanotaan kerran ja se on sitten siinä.

Ei saisi vertailla, mutta…

Lapsiahan ei ikinä saisi vertailla, varsinkaan kehityksen kanssa. Ei edes sisaruksia. Mutta kieltämättä asia on aiheuttanut paljon pähkäilyä, koska puheen kehitys oli niin aktiivista ennen korvatulehduskierrettä. Se ei vaan ole lähtenyt käyntiin kierteen jälkeen. Esikoinen taas oppi puhumaan tosi nuoressa iässä, mutta samat oppimenetelmät eivät selkeästi toimi Myttelle. Ulkopuolelta tuleva paine taas on aiheuttanut meille vanhemmille ja varmasti myös Myttelle turhaa stressiä. Eikö hän vielä puhu? Miksi hän ei vielä puhu? Oletteko kokeilleet x, y ja z? Onko tämä normaalia? Mitä neuvola sanoo? Oisko jo puheterapian aika? Voiko kyseessä olla mutismi tai autismi? Varsinkin autismia ollaan väläytetty monesta eri suunnasta, perustuen viivästyneeseen puhekehitykseen sekä siihen, että lapsi ei osoita asioita sormella.


Kyselimme asiasta neuvolassa, mutta yleensä puheterapiaa mietitään vasta 3 vuoden iässä. Mytte on tässä vaiheessa vasta 2v 3kk. Eli siihen olisi vielä 9 kuukautta. Ainoat tapaukset, missä lapsi lähetään puheterapiaan jo 2 vuotiaana on täysi mutismi. Mytte ei kuulu siihen kategoriaan, koska häneltä sujuu dägädägä sekä satunnaisia sanoja. Joku lukko tässä nyt kuitenkin on päällä ja uskon että se johtuu minusta eikä lapsesta, joten otimme itse yhteyttä puheterapeuttiin, koska tiedämme että tässäkin asiassa on pitkä jono. Puheterapeutti oli super mukava ja rauhoitteli, että ei tässä mitään hätää ole ja että tässä on selkeä syy, miksi puheen kehitys laahaa perässä. Hänen fyysinen ikänsä ei vastaa kuulo ikää, ja hän on kerennyt unohtamaan suurimman osan jonka hän oli oppinut ennen korvatulehduskierrettä.

Jäitä hattuun vanhemmille

Pääsimme nyt kuitenkin jonoon ja puheterapeutti sanoi, että voisimme mahdollisesti päästä muutamalle käynnille jo syksyllä, missä annetaan meille vinkkejä puheen kehityksen tukemiseksi. Hän sanoi myös, että lukkotila voi johtua meidän stressistä. Ollaan ehkä yritetty vähän liian ahkerasti ja höösääminen saattaa myös madaltaa lapsen kiinnostusta koko asiaan. Emme siis nyt enää väkisin lähde tuputtamaan niitä kirjoja ja kuvakortteja hänen nenän eteen, kun ne eivät selkeästi kiinnosta häntä emmekä lähde painostamaan kyselemällä mitä koira tai lehmä sanoo, vaan annamme hänelle tilaa kasvaa ja oppia itse syksyyn saakka. Se, että näitä sanoja tulee spontaanisti ja puolivahingossa viittaa vähän siihen, että olen säheltänyt liikaa ja kyllähän lapsi aistii stressin. Emme myöskään enää keskustele hänen puheen kehityksestä, koska pienet korvat kyllä kuuntelevat ja ymmärtävät yllättävän paljon, vaikkei vielä itse puhuisikaan.

Mitään käytännön vinkkejä minulla ei siis vielä ole, mutta haluan nyt taas korostaa että jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiin. Asioista ei siis kannata stressata, koska sekin saattaa pahentaa tilannetta, mutta ymmärrän kyllä hyvin huolen sekä ärsyyntymisen, kun ihmiset utelee ”eiköhän vielä” ja ”tossa iässä pitäisi kyllä” ja ”kuule meidän Janipetteri jo kolmen kuukauden iässä..”. En myöskään usko, että tällaisen utelun tarkoitus olisi lytätä tai kyseenalaistaa. Mutta se istuttaa sen pienen ”olen paskamutsi” siemenen, jonka jälkeen sitä kyseenalaistaa että olenko yrittänyt tarpeeksi ja ”näköjään kaikki muut lapset hänen iässä kyllä”.

Kommentit (39)

Onko Myttellä siis kaksikielinen koti? Muistelen kuulleeni aivojen kehityksestä kertovalla luennolla, että tämä hidastaa puheen alkamista. Oliko puheterapeutin kanssa puhetta siitä?

Toi puheterapeutille lähtö on hyvä juttu, sillä jos siihen todella tarvitaan, on se jo valmiina. Muuten lukisin paljon. Aika paljon odotetaan ja sitten yhtäkkiä asiasta tehdään iso ongelma, kun lapsi saavuttanut jonkun tietyn iän. Muistan naapurini pojan puheongelmat vielä eskarissa, koska pääsi puheterapiaan vasta silloin. Oli jonossa 2 vuotta. Tänä päivänä Yliopistosta valmistunut nuori mies.

Omat kolme poikaani oppivat puhumaan vasta n. 3-vuotiaina ja sittenhän sitä höpötystä tuli ihan kokonaisia lauseina.

Ihan omasta kokemuksesta tiedän, miten se satuttaa” kun minun pieneni ei osaa”.Myös se satuttaa, kun hän on iällisesti aikuinen, mutta n.4-5-v. tasolla, käyttää myös kuvakortteja eikä pysty puhumaan.Senvuoksi olisi kiva, jos kansalaiset antaisi asioiden vaan olla, ei jaksa käydä arkeaan läpi, jokaisen kadullakulkijan kanssa. Jokainen meistä on arvokas, juuri sellaisena kuin on, eikä asioistaan pitäisi olla tilivelvollinen jokaiselle vastaantulijalle.

Minun kolmas poika ei puhunut kun täytti 3v. Neuvolassa asiasta sanoin johon neuvolan täti tuumas:” No puhuu sitten kun on asiaa.”
Asiaa olisi lapsella ollut jo aiemmin mutta ei osannut muodostaa sanoja. Vaadin päästä puheterapiaan. Pääsimme. Tiedä sitten auttoiko se vai aika, lapsi oppi puhumaan.
Normaalisti oppi lukemaan ja kirjoittamaan ja puhuukin aivan normaalisti. Tämä lapsi jo 21v.
Kaikki 4 poikaani ovat oppineet puhumaan myöhään, 2-3 vuotiaina.

Meidän komikielisessä perheessä esikoinen oppi puhumaan kun oli 2,5v (ilman puheterapiaa), mikä oli silloin mun mielestä myöhään. Kuopus nyt 3v3kk ei hirveesti vieläkään puhu. Saatiin 3v neuvolassa lähete puheterapeutille ja ekalla arviointikerralla poika nimesi paksun kansiollisen verran kuvia selkeästi ääntäen på svenska melkein kaikki oikein. Meinasin tippua tuolilta koska en ollut koskaan kuullut hänen puhuvan niin montaa sanaa aikaisemmin. Lienee hänellä siis jonkinlainen henkinen lukko puhumiseen, koska ns spontaani puhe on vieläkin niin epäselvää ettei äitikään tiedä aina puhuuko hän omaa kieltä vai huonoa englantia, mutta jos hän esim siteeraa jotain telkkariohjelmaa voi puhe ole yllättävän selkeää.
Ei tosiaan kannattaisi vertailla, mutta se on usein helpommin sanottu kuin tehty…
Tsemppiä teille! Hyvä, että saitte puhuttua lähetteen puheterapeutille 🙂

Meidän poika ei puhunut 2-vuotiaana kuin muutamia sanoja: äiti, isi, ei. Ymmärsi puhetta hyvin, joten suurempaa huolta ei ollut. Saatiin kontrolli neuvolaan 2,5v ikään ja sieltä olisi silloin laitettu lähete puheterapiaan, jos puhetta ei olisi alkanut tulla. Yhtäkkiä n. 2v4kk-2v5kk iässä sanoja alkoi tippumaan. Ensin yksittäisiä ja muutamassa viikossa jo lauseita. Aivan kuin olisi opetellut puhumaan mielessään ja alkanut tuottaa puhetta vasta sitten kun osasi. 😀 3-vuotiaana puhui jo täysin sujuvasti eikä puheesta puuttunut enää kuin R-kirjain.

Meillä kaksoset 2vuotta ja 6kk ja poika puhuu jo hyvin ja toistelee hienosti kuulemansa. Tyttö taas sanoo satunnaisia sanoja. Kaksosilla puhe voi kehittyä myöhemmin mutta päiväkodista sanottiin että puhekehitys on jäljessä. Mekin täällä kokeillaan kaikkea ja yritetään pitää jäitä hatussa. Oli rauhoittavaa lukea hieman vertaistukea. Tsemppiä ja ja kaikkea hyvää teille! ❤

Hei! Meillä ei tyttö 2-vuotiaana puhunut, kun muutaman sanan ja sit omaa höpö höpö kieltä. neuvolassa oltiin jo kovin huolissaan kun pitäis jo puhua ja neuvolatäti laittoi meidät puheterapiaan. Saatiin sieltä hyviä vinkkejä miten tukea ja käydä sanoja läpi. Tosin en ollut huolissani tästä kehityksestä lapsemme oppi kävelee, juoksemaan, kiipeilemään jo hyvin varhain, joten olimme sitä mieltä että kyllä se puhe tulee omaan tahtiin. Lapsi oli noin.2v 9 kk kun selkeesti lapsi halusi alkaa oppimaan sanoja ja toistamaan kuultuja sanoja. Muutamassa kk:ssa alkanut puhumaan lauseita joista ymmärtää jo mitä tarkoittaa. 3-vuotis neuvolassa kyseltiin että mitä mieltä ollaan tarviiko uudelleen puheterapiaan aikaa, johon sanottiin että ei tarvi kyllä se puhe sieltä aikanaan tarkentuu ja annetaan kehittyä omaan tahtiin. Ollaan huomattu monessa asiassa että kyllä se kiinnostus lapsella herää kun on siihen itse valmis ei kaikki vaan mene samaa käyrää pitkin ja hyvä niin. Toki onhan se hyvä että neuvolassa huomataan sellaisiakin asioita mitä itse ei ehkä aina huomaa, mutta kyllä neuvolatädit saisi välillä maalaisjärkeä käyttää…

Meillä 2v 3 kk poika joka ei puhu kuin braa(auto), mamma(maito), äiti, isi, vauva ja sisarusten ja koiran nimen. On neuvolasta jo ehdotettu 2,5 vuotiaana kontrollikäyntiä, jos sanoja ei enempää tuu, mutta hyvin on sosiaalinen muuten. Osoittelee asioita, mumisee ja omalla kielellään höpöttää. Kaipa ne sanat sieltä tulee, kun on aika 😊 Meillä myös kuvakirjat on ihan not vaikka ollaan yritetty 😄

Kävi silmään että olet vaihtanut sukunimesi nymanista nymarkiksi, mistä syystä?

Menin naimisiin ja otin miehen sukunimen 😊

Niin samaistuin! Minun neiti täyttää marraskuussa 3v ja vasta nyt viimeisen 1kk aikana alkanut tulla parin sanan ”lauseita”. ”Omaa kieltä” alkanut tulla Tosi Paljon oikeiden sanojen lisäksi. Kaiken ymmärtänyt jo pitkään ja liianki hyvin😄
Fiilikset ollu tosi ahdistuneet välillä puheenkehityksen suhteen. Neuvolakäynnit luo painetta mutta näköjään jokainen kypsyy ajallaan ja tavallaan.

Meidän pojalla oli liimakorvat ja puhe on vasta nyt lähtenyt kehittymään. Mäkin odotin että putkituksen jälkeen alkaisi pölöttää, mutta niin ei täälläkään käynyt. Nyt 2.5v on alkanut toistella sanoja, ja puhuu välillä 2-3 sanan simppeleitä lauseita. Puhe hirvittävän epäselvää. Kävimme kuukausi sitten puheterapeutin arviossa, juuri päiväkodin erityisopettajan suosittelemana. Koska aikoja eikä kiirettä ole, niin puheterapia aloitetaan 3-vuotiaana. Liimakorvienkin takia puheterapeutti halusi antaa aikaa.
Jokainen kehittyy omaan tahtiin, ja tuo vertailu ja muiden kysely on tosi raskasta, kun vanhemmilla on huoli. Tsemppiä! Eiköhän se puhe siitä lähde, kun oikea aika on. Kunpa voisin sanoa, että älä huolehdi, mutta kyllä sitä vaan huolehtii. Mitään väärää et ole tehnyt, älä soimaa itseäsi. Lapset on erilaisia, toiset kehittyy nopeammin kuin toiset.

Nauratti ihan 1,5v lääkärin neuvolassa kun lääkäri kysyi montako sanaa tulee ja ilmoitin lapsesta ylpeänä, että viisi, ja lääkäri tuumi että niiiiin yleensähän pitäisi tulla siinä iässä 10-30 😆 mutta koska ymmärtää lauseita niin ei hätää. 3v on tosiaan yleisesti käytössä oleva raja puheterapialle, jotain eipä siinä vippas konsteja ole, kehittyvät tahdissaan ja autetaan tarvittaessa 😅

Meillä ensimmäinen alkoi puhumaan jo 1,5v ikäisenä, toinen 3 vuoden (muutamia sanoja ennen sitä ja ymmärsi kyllä täysin puhetta) ja kolmaskin aloitti 3 vuoden ikäisenä. Hänen kohdallaan vaan stressiä aiheutti kun neuvolassa alettiin puhumaan puheterapiasta jo 1,5 vuoden ikäisenä (neuvolan hoitaja vaihtui välissä). Tätä emme kuitenkaan halunneet. Itse ahdistui vanhempana eikä lasta auttanut mikään ”tuputus”. Nyt 3v 8kk ja puhuu paljon, joitain kirjaimia vielä puuttuu osasta sanoja mutta paljon on kehittynyt pienessä ajassa ilmankin puheterapiaa.

Meillä poitsu ei 2v neuvolassa sanonut kun 2 sanaa ja loput omaa kalkatusta. Sanottiin että jos ei 2,5v tule jo selvästi sanoja/puhetta niin puten konsultaatioon. Hän kyllä kommunikoi ja ymmärsi hyvin . Ei tarvittu tarkastusta kun ennen määräaikaa avasi sanaisen arkkunsa.
Antaa Mytten rauhassa kiriä menettämäänsä aikaa takaisin ja oppia tähän sanojen maailmaan.

Meillä oli myös nyt jo 11-vuotiaalla tyttärellä suuria vaikeuksia oppia puhumaan varhaislapsuudessa, meitä juoksutettiin neuvolan tarkastuksesta toiseen sekä myös kunnalliseen puheterapiaan. Tuntui että ammattilaiset myös olivat ihmeissään silloin 2-3-vuotiaasta tyttärestämme, eivätkä mielestäni osanneet suhtautua häneen aina asiaankuuluvasti eikä esim. muutaman kerran kunnallisesta puheterapiasta ollut juuri mitään hyötyä. Lopulta kyllästyimme kunnallisen puolen pompotteluun ja hakeuduimme yksityiselle foniatrille, josta asiat alkoivat vihdoin edetä. Pääsimme hänen lähetteellään erikoissairaanhoitoon foniatrin pakeille, saimme diagnoosin ”Kielellinen erityisvaikeus” ja sitä kautta tyttäremme alkoi saada intensiivistä kela-rahoitteista puheterapiaa, joka jatkui 4-vuotiaasta kouluikään asti. Eli suosittelen lämpimästi, jos vain mahdollista käyttämään muita kanavia kuin neuvola, jos apuja ei sitä kautta tunnu saavan.

Joo meidän esikoinen puhui varmaan jo alle yksi vuotiaana ja seuraava, muistan hyvin, 2,5 vuotiaana käytti pelkästään veikeitä kurkkuäänteitä, tuli ymmärretyksi ja arki sujui. Samanikäinen serkku osasi jo laskea kahteenkymmeneen! Itse en juurikaan kiinnittänyt koko asiaan huomiota vaikka minulle siitä mainittiin. Ihan perustekstiä sieltä sitten jossain vaiheessa alkoi tulla, nyt jo ylioppilas (tämäkin viiveellä) ja opiskelemaan mielii😊

Täällä neljän lapsen äiti, jolla yks vuoden iässä puhumaan oppinut ja kaks sitten vasta ”pakon” edestä 😂🙈(yks vasta taapero) kaks poikaa siis noin 2,5 v iässä alkaneet puhumaan. Sitä ennen esim toinen poika kutsui muakin Ihiksi(eli isiksi). Siskonsa nimen sanoi myös ja hällä tarkoitti myös isoveljeä. Sitten kun alkoivat puhumaan, niin osasivat samantien useamman sanan lauseita muodostaa. Kuin sana-arkku oltais aukaistu 👍🏻 eli tää on niin yksilöllistä.

Niin tutun kuuloista tekstiä. Meillä neiti aloitti puheterapiassa 2,5 vuoden ikäisenä. Korvatulehduskierrettä meilläkin takana. Sanoi muutamia sanoja, ja tuli ”omia sanoja”, esim. maito oli paijo ja mehu oli jejo.

Se vanhemman ”tuska” ja huoli on rankkaa. Puhe avautunut meillä noin 4 vuotiaana. Nyt on 5 vuotias ja puhuminen ajoittain vielä epäselvää ja välillä sanat taipuu hassusti.

Toivotan teille tosi paljon tsemppiä! <3 Uskon että ajan kanssa tilanne tasaantuu, ja jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiin. Suosittelen lämpimästi puheterapiassa käyntejä 🙂

Onko kuulo tutkittu? Monet lievät kuulonalentumat huomataan vasta kolmen tai neljän vuoden iässä. Kuulonalenema voi hidastaa puheenkehitystä ja sanojen muistiin tallentamista. Varsinkin kun on ollut pitkään korvatulehdusta kannataa kuulo tutkia jos sitä ei ole vielä tehty.

Meillä oli vähän vastaava korvatulehdus/liimakorva kierre 4 kuukauden ajan lapsella. Alkoi kun hän oli reilun vuoden ikäinen. Samaan aikaan myös puheenkehitys tökkäsi. Kaksivuotiaanakaan ei juurikaan sanoja tullut, vähemmän kun silloin ennen korvatulehduksien alkua. Kirjat ei häntä kiinnostanut yhtään tai mikään eläinten matkinen tms. Sitten ihan yhtäkkiä, olisiko ollut reilut 2,5v niin alkoi puhua ja samantien lauseita ja pitkää tarinaa. Taito oli varmaan ollut jo hetken, mutta kiinnostusta ei lainkaan näyttää sitä.

Tsemppiä teille! Tiedän kuinka stressaavia asioita nämä ovat ja kuinka vaikeaa on olla vertailematta.

Mekin pääsimme puheterapiaan pojan kanssa 2,5-vuotiaana. Kävimme myös tukiviittomakurssit samaan syssyyn. Pidin puheterapian aloittamista kullanarvoisena asiana, koska reilun 3 vuoden iässä lapsella oli käytössä jo sata viittomaa ja paljon kuvia – pystyi siis kertomaan juttujaan ja ilmaisemaan itseään, mikä ei muuten olisi ollut mitenkään mahdollista. Lapsella oli tuolloin vain kymmenen sanaa ja viitisentoista äännähdystä, jotka perheenjäsenet ymmärsivät. Itseä huolestuttivat kaverisuhteet, joihin puheenkehityksen viivästymä alkoi vaikuttaa leikki-iässä. Lapsi oli tosin hyvin ilmeikäs ja sosiaalinen ja löysi helposti kavereita etenkin vanhemmista lapsista, jotka eivät sorsineet samalla tavalla kuin pienemmät. Epäilimme myös, oppisiko puhumaan kouluikään mennessä. Muuta kehityksellistä tai terveydellistä ongelmaa hänellä ei ollut. Puheterapiassa ymmärsin konkreettisesti, ettei lapsi oikeasti pystynyt viemään kieltä suulakeen jne. Hän osoittautui lopulta ”late talkeriksi” eli otti kolmessa kuukaudessa ikätasonsa kiinni puhuen nelivuotiaana r-kirjainta lukuunottamatta täydellisesti. Sen jälkeen ei ole ollut hetkeäkään hiljaa eikä ikinä uskoisi puheongelmia olleen. Aloimme viittoa myös seuraavalle taaperolle, jolta käsipuhe sujuu tällä hetkellä mainiosti. Hänen puheenkehityksestä meillä ei ole huolta, mutta viittomat tukevat jokaista lasta. 😊Tsemppiä teille, kaikkea voi tapahtua!

Joissakin kunnissa lähete puheterapiaan tulee, jos kaksivuotiaana ei ole kymmentä sanaa. Kaikkialla ei ole välttämättä tähän resursseja.

Välttämättä lapsellanne ei ole mitään isoja ongelmia, mutta sitä ei voida poissulkea on hyvä, että pääsitte puheterapiajonoon, koska ne jonot voi olla tosi pitkiä.

Puheterapiasta ei ole yhdellekkään lapselle haittaa, mutta se on todellä tärkeää niille, joilla on haasteita . Asiaa ei tietenkään kannata stressata, eikä painostaa lasta, mutta se kannattaa tiedostaa eikä sulkea silmiä näiltä haasteilta.

Meillä poika, joka alkoi puhua vasta neljävuotiaana ja vasta 3 vuotiana siihen alettiin puuttua. Kun alkoi puhua, kehitys oli hurja ja oppi lukemaankin silti jo kuusi vuotiaana . 6 vuotiaana sain kasvun takia hänelle ferritiini kokeet ja ne oli ihan nollissa. Epäilen puheenkehitysenkin liittyvän osittain tähän ja olen lukenut paljon vastaavia kokemuksia.

Itse pystyn täysin samaistumaan noihin fiiliksiin.Mulla on parin vk:n päästä 3v täyttävä poika joka ei vieläkään puhu.Häneltä tulee muutama sana ja kourallinen tavuja joita käyttää ilmaisemaan sanoja.Vuosi sitten 2v neuvolassa tehtiin lähete puheterapiaan jossa olemmekin nyt kevään ajan käyneet.Vielä vuos sitten kun lähete tehtiin häneltä ei tullut yhtään sanaa eikä mitään tavuja.Puhu vaan omaa kieltään.Tän vuoden aikana on siis tapahtunut kehitystä mut puhe laahaa kumminkin pahasti jäljessä.Olen ollut asian suhteen huolissani ja stressaantunut ja varsinkin päiväkoti on tehnyt asiasta isomman jutun kun se oikeestaan edes onkaan.Neuvolassa sekä omassa lähipiirissä ei olla oltu huolissaan vaan enemmänkin kannustavia asian suhteen sekä myös hänen puheterapeuttinsa ei nähnyt mitään syytä miksei puhe alkais sielt pian tulemaan ja kun ei hänen krhityksessään oo mitään muuta poikkeavaa.Poika on aika aktiivinen ja kova menemään joka saattaa vaikuttaa sekä hänen isällään oli puheen kehityksen viivettä pienenä.En siis jaksa enää stressata asiasta vaan annan asioiden kehittyä omalla painollaan.Kyllä hän oppii puhumaan kun on itse siihen valmis. 🙂 Uskon todellakin et myös mytte oppii kun on siihen valmis.Jokainen kumminkin kehittyy omaan tahtiinsa.En siis olisi huolissani.

Ihanaa ja aurinkoista kesää teidän perheellenne. 🙂

No hätä! Teillä myös kaksi kieltä kotona vaikka pääasiassa puhutte ruotsia mutta kuitenkin. Monikielisten perheiden lapsilla puhe todella usein tulee jäljessä yksikielisiin verrattuna ja siihen päälle vielä kaadettuna melkein puolen vuoden k.tulehdus kierre. Meilla lapsi kaksikielinen ja kotona kuulee vielä kolmea eri kieltä, sillä puhun vielä mieheni kanssa englantia keskenään. Tyttömme on Mytteä kk nuorempi ja nään heissä todella paljon samaa. Meidän lapsi on fyysisesti todella taitava ja edellä muita ikäisiään, oppi liikkumaan super nopeasti yms, mutta puhumaan ruvennut vasta nyt viime kuukausina. Ja lauseetkin ovat vasta kahden sanan kokoisia eikä se sanavarasto kamalan suuri kuitenkaan vielä ole. Meillä ei ole korvatulehduksia vielä (eikä toivottavasti tulekkaan) ollut joten voi ihan hyvin olla mahdollista että Mytte kerkeää alkaa puhumaan ennen ensimmäistä terapia aikaa. Oot aivan oikeassa siinä että lapset aistivat todella hyvin stressin ja oon itsekkin sitä yrittänyt ruveta hallitsemaan paremmin lapsen saannin jälkeen. Oikeen hyvää ja aurinkoista kesän jatkoa teille ja kaikki aikanaan! Oot huippumamma ja pitkät niille kyselijöille!

Esikoiseni ei paljoa 2v neuvolassa puhunut, eikä muutenkaan. Päätettiin odottaa syksyyn, että jos ne sanat löytyisivät, koska hän ymmärsi pitkiä lauseita tyyliin: ’Hakisitko pikkusiskon tutin pinnasängyn alta?’ Kesän aikana puhe parantui huomattavasti, mutta sitten eskarissa löytyi paha lukihäiriö -en tiedä onko yhteyttä vai sattumaa. Sen sijaan mitään sairasteluja meillä ei ollut.

Voi, että niin ymmärrän sun fiilikset ja huolen! Meillä esikoinen, joten vertailukohtaa ei ole oikein, mutta tietenkin voi vertailla muihin samanikäisiin, jotka kaikki jo varmaan puhuu.

Meillä 1v 10kk ja yksittäisiä sanoja tulee, mutta ei mitenkään laajasti. Päiväkodissa ollut nyt 3kk. Hän ymmärtää tosi hyvin, joten tuntuu, että arjessa meillä ei ole kommunikointi edes vaikeaa, mutta kyllähän sitä on jo alkanut toivomaan, että puhuisi, niin olisi taas kuitenkin asteen helpompaa kaikki.

Kyllä se jännittää ja huolettaa ja mietityttää ja ahdistaa. Odottelemme, mitä 2v neuvolassa sanotaan.

Meillä oli pojalla liimakorva noin 2v 6kk iästä lähes 3-vuotiaaksi, jolloin sai putket korviin. Lääkäri arvioi, että kuulonalenema oli merkittävä- ja samaan aikaan varhaiskasvatuksessa alettiin käyttää maskeja, hän ei arkisin kahdeksaan tuntiin nähnyt, miten aikuisen suu liikkuu puhuessa.

Kun 3-vuotiaana hän ei vielä puhunut mitenkään selvästi (punainen = pöö, muumi = tiihi jne.) pyysin ja sain lähetteen puheterapiaan. Korvalääkärimme sanoi kyllä tarkastuksessa, että ihan tyypillinen liimakorvalapsen puhe ja kyllä se siitä. Ja todellakin, noin 4kk putkituksen jälkeen alkoi äänteitä tulla. Lapsi on nyt oppinut sanomaan uudet sanat virheettä (vain r puuttuu ja L tulee vähän hassusti), mutta kaikki hänen aiemmin väärin oppimansa sanat hän on joutunut opettelemaan uudelleen. Eli vaikka osaa sanoa m:n ja u:n, pitää silti erikseen opetella se muumi-sana ja muistaa sanoa se oikein.

Eli oma kokemus on, että todellakin korvatulehdukset voivat vaikuttaa puheeseen. Lapsenne on vielä nuori, joten kärsivällisyyttä vaan – tiedän että on vaikeaa ja itsekin googlasin kaikki autismista afasiaan…

Hei. Meillä elokuussa täyttää tyttö 3 vuotta. Itsellä heräsi huoli puheenkehityksestä jo ehkä ennen 2 vuotta. Isoveljellä puheen kehityksen häiriö. Joten tarkkailin nuoremman puheen kehittymistä vielä tarkemmin. Puheterapeuteista on ihan älytön pula koko Suomessa. Ollaan jonossa puheterapiaan ja en tiedä kuinka kauan joudutaan odottamaan. Se että lapsi ei pääse puheterapiaan ennen kolmea ikävuotta on ihan puppua. Vaikka teille sanottiin että pitäisi olla täydellinen mutismi niin se ei kyllä pidä paikkaansa. Jos lapsi tarvitsee puheterapiaa niin on parempi että se aloitetaan ajoissa. Luulen että jos puherapeutteja olisi saatavilla hyvin niin olisitte jo päässeet jonoon. Se että puheterapiassa käy ei kuitenkaan haittaa vaikka sitten puheenkehitys lähtisikin siitä isoin harppauksin eteen päin ja puheterapiasta voisi sitten luopua. Jos en väärin muista niin se virallinen suositus on että puheterapia aloitetaan mahdollisimman varhain.

Riippuu näköjään paikkakunnasta ja täällä Porvoossa tämä 3v sääntö ainakin neuvolan mukaan. Saimme kyllä lähetteen nyt jo, mutta anelun kautta 😂 Uskon vahvasti just tähän huutavaan pulaan. Ei ole resursseja. Tämä puheterapeutti jonka kanssa keskustelimme työskentelee yksin ja vaan osa-aikaisesti 😅

Täällä 2,5v lapsi, joka suoraan kieltäytyy puhumasta.
Elekielellä mennään ja kysymällä kysymyksiä joihin voi vastata kyllä tai ei.
Jos sanot ettet ymmärrä tai pyydät lasta sanomaan asian, lähtee kävelemään.
Jos muotoilet kysymyksen, että voi vastata kyllä tai ei, homma sujuu.
1,5vuotiaana opetteli sujuvasti tavuja ja sanoja, yritti toistaa muiden puhetta, mutta sitten se hiipui jostain kumman syystä.
Isommat sisarukset puhuneet tuossa iässä sujuvasti, mutta tämä on totaalikieltäytyjä.
Jotenkin luulen, että kun samainen arkku aukeaa, niin sieltä tulee aika selvää juttua.

Mutta onhan nämä tämmösiä, mitkä vanhempia huolettaa ja jostain ympäriltä tulee aina painetta tai kysytään lapselta, että etkö puhu tai osaatko puhua.
Joskus ehkä vanhempaakin kolottaa tilanteessa jossa kuuluis sanoa kiitos tai moi, mutta kun lapsi ei niitä sanoja sano..

Erikoista ettei pääse kun vasta 3v puheterapiaan? Meille tyrkyttämällä tyrkytettiin puheterapiaa esikoisen ollessa 2v vaikka puhui jo yksittäisiä sanoja ja ainoa peruste neuvolan mielestä puheterapialle oli se ettei lapsi ole päiväkodissa. Tuli siitä vähän sellanen ”huono äiti” fiilis kun vähän ”syyllistettiin” ettei lapsi opi kotona puhumaan vaan pitää pistää päiväkotiin ja sitten saatiin lähete ”jos se puheterapeuttikin ehdottaisi päiväkotia että lapsi oppii puhumaan”

Esikoinen ja toka puhuivat noin vuoden iässä. Kuopus ei vielä 2 vuotiaana ja neuvolassa ko väläytettiin puheterapia mahdollisuutta ja ehkä neurol.tutkimuksia. Mutta lapsi oli sitä lajia, joka ajatteli ”viisas pääsee vähemmälläkin”. Jos osoitti kaapista jotain, sisarukset olivat oitis vierellä antamassa. Ei tarvinnust pyytää. Ja sitten noin 3 vuotiaana puhe tulla tupsahti.

Vaihtelee varmaan paikkakunnan mukaan, mutta ymmärtääkseni yleisin on tämä 3v käytäntö mikä meilläkin on Porvoossa 🤔 tossa nyt kuulostaa enemmänkin asenteelta, että haluaa tuputtaa päiväkotia väkisin 😅

Meillä kumpikin lapsista meni yli 3v. alle 10 sanan sanavarastolla. Kuopuksen kanssa saatiin jo lähete puheterapiaan ja viikkoa ennen sinne menoa poika alkoi yks kaks puhumaan täysiä lauseita. Jotkut vaan tykkää harkita vähän tarkemmin, kumpikin meidän lapsista siirtyi siis jokeltelusta suoraan lausepuheeseen ja sen jälkeen ne ei olekaan olleet hiljaa 😅 Puhuvat jopa unissaan!

Vaihtelee todella.
Toisilla paikkakunnilla tilanne on niin huono, ettei puheterapiaan käytännössä tahdo päästä lainkaan.

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X