Minusta tulee seksuaalineuvoja

Palasin niin sanoitusti koulunpenkille muutama viikkoa sitten, kun seksuaalineuvoja opinnot alkoivat. Kaikki hoidetaan tosin etänä, joten onhan tämä todella erilaista mihin olen tottunut. Tosin voiko enää edes sanoa ”tottunut”, en ole opiskellut mitään kymmeneen vuoteen. Tässä kohtaa on myös pakko todeta, että elämä ei todellakaan ole mennyt suunnitelmien mukaan. Lopputulos on ollut jotain ihan muuta, mutta tuntuu silti että kaikki palaset ovat loksahtaneet paikoilleen todella kivasti. Opiskelu on myös herättänyt uutta pohdintaa siitä, mitä oikeasti haluan tehdä elämälläni. ”Mitä musta tulee isona?”.

Opiskelu, lapset, talon laajennus, uuden podcastin lanseeraaminen sekä raskaus ja tuleva vauva on kieltämättä melkoinen paletti pitää kasassa, mutta kaikki on tähän saakka mennyt yllättävän hyvin. Andreas on kovin innoissaan tulevasta isyyslomasta ja on aktiivisesti napannut hommia mun tehtävälistalta, kuten esim välikausikamojen hankkiminen lapsille, hankintoja vauvalle, lasten harrastukset ja niihin kuuluvat sälät mitä pitää hankkia. Aivotoiminta on jotain ihan muuta, kun metatöiden määrä laskee. Tästä innostuneena meinaan myös käydä muutaman psykkakurssin avoimen yliopiston kautta. Vähän hirvittää että riittääkö mun rahkeet oikeesti siihen, mutta Andreas vakuutteli että kyllä riittä ja go for it, minä kyllä autan!

Vihdoin tulevaisuuden tavoitteet alkavat hahmoittumaan

Tulevaisuuden haaveet ja tavoitteet ovat siis konkretisoituneet viimeisen viikkojen aikana. Opinnoissa nimenomaan keskustelimme siitä, missä olemme olleet, missä olemme nyt ja missä haluaisimme olla vuoden päästä. Tajusin aika nopeasti, että naisen seksuaalisuus, varsinkin lapsettomuuden ja raskauden aikana sekä synnytyksen jälkeen on asia mihin haluan keskittyä. Nautinnollisemman seksielämän löytäminen ruuhkavuosien keskellä on myös aihe, mihin haluan paneutua. En kuitenkaan usko että musta on pitämään vastaanottoa 9-17, vaan tulen luultavasti aina olemaan tällainen hybridi ihminen, joka tekee monta projektia samaan aikaan. Luova puoli puskee väkisinkin läpi, joten uskon kyllä pysyväni sisällöntuottajana vielä monta vuotta.

Luovuudesta puheen ollen. Olen huomannut, että paras tapa oppia on piirtämisen kautta. Tuhlaan äärettömän paljon aikaa muistiinpanoihin. Onko tämä nyt sitten fiksua tai ei (luultavasti ei), mutta se oma opiskelu ja oppimistapa löytyi aika nopeasti. Opiskelu on myös huomattavasti helpompaa nyt aikuisiällä, koska mun asenne koko hommaan on aivan eri! Teininä kaikki tuntui pakkopullalta, nyt taas ahmin tietoa. Haluan tutkia, haluan oppia ja pää raksuttaa koko ajan miten voisin käyttää opittuja asioita mun työssä. Ehkä tämä sitten on sitä yrittäjyyden mukaantuomaa ajattelutapaa ”miten voisin muuntaa tämän rahaksi”. Teininä tein tasan sen minkä minulta vaadittiin ja siinä se. Eli vaikka opiskelu ei ehkä ennen ole ollut sinua varten mutta alanvaihto tai uuden oppiminen kiinnostaa, kannustan kyllä kokeilemaan miltä homma tuntuu nyt!

Koen myös että opiskelu sekä podcastin tekeminen on ollut ihana tapa päästä pakoon lapsiperhearkea. Tämä kuulostaa ehkä kamalalta sanoa ääneen, mutta hitsi että omat projektit tekee hyvää pääkopalle! Kun on jotain ihan omaa, mihin saa keskittyä ihan rauhassa ja missä konkreettisesti näkee niitä omia saavutuksia. Lapsiperhearki kun on sellaista toistoa päivästä toiseen. Siivoat keittiön niin sillä aikaahan olkkari on räjähtänyt, pyykkikori ei ikinä ole tyhjä vaikka päällä seisois ja koko ajan saa todeta että ”huhhuh, muutama tunti sitten kyllä siivosin, mutta eipä sitä enää huomais”. Nämä vuodet kotona lasten kanssa ovat olleet ihania ja onhan tässä vielä äippäloma edessä, mutta vaihtelu arkeen on tehnyt hyvää.

Andreaksella taas on tosi innoissaan vähentyneestä työmäärästä ja hehkuttaa nimenomaan tätä lapsiperhearkea, mihin itse olen aika kyllästynyt. Meidän läpsystä vaihto suunnitelma tuli siis juuri oikeaan saumaan! Kuopuksen kanssa yritimme tällaista samanlaista ”isä vähentää työmäärää ja on enemmän kotona”, mutta silloin se ei onnistunut. Hän kerkesi pitämään muutaman päivän isyyslomaa ja siinä se, mikä oli todella iso pettymys meille molemmille. Suunnittelimme koko homman tosi huonosti ja sinisilmäisesti oletimme, että kyllä kaksi yrittäjää saa aikataulunsa yhdistettyä ilman sen isompia esivalmisteluja. Näin jälkeenpäin mietittynä ajankohta ei vaan ollut oikea, mutta onneksi nyt on. Niin ne asiat muuttuvat vuosien saatossa.