eveliina matilda - Banneri

Tänään käyntiin pyörähti 32. raskausviikko. Ei enää montaa viikkoa laskettuun, mutta jotenkin aika tuntuu kuluvan tosi hitaasti. Viime päivinä pintaan on noussut sellaisia tuntemuksia että kumpa oma pieni nyytti olisi jo sylissä!
Olen facebookin vauva 2013 -ryhmässä ja sinne seinälle satelee vähän väliä kuvia muiden äitien vastasyntyneistä ihanista vauvoista. Tulee niin kova vauvankaipuu kun katselee muiden pikkuisia. Olen myös alkanut miettimään että miltäköhän meidän vaavi mahtaa näyttää? Onkohan hän ihan selkeäst joko minun tai Tonyn näköinen, vai onko hänellä tunnitsettavia piirteitä yhtälailla meiltä molemmilta? Myös vauvan hiusten väri mietityttää. Tonyllä on luonnostaan vaalea tukka ja minulla melko tumma. jos vauva onkin perinyt minun tumman tukkani niin näyttääkö hän yhtään meidän lapselta kun minä olen värjännyt hiukset vaaleiksi? 😀
Kaikkea sitä päässä liikkuu.. Päällimmäinen ajatus lapsen synnyttyä on kuitenkin varmasti se että onko vauva hengissä, onko hän terve ja onko hänellä varmasti kaikki raajat ja vielä oikeilla paikoilla. 😀 En juurikaan ole uhrannut ajatuksia sille, että vauva voi syntyä vammaisena tai jotenkin sairaana. Jos näin käy, lapsi on varmasti ihan yhtä rakastettu kuin terveenäkin. Tietysti olisi todella musertavaa kuulla että omalla lapsella ei ole kaikki hyvin. Mutta nyt haluan ajatella vain iloisia asioita enkä murehtia asioita ennakkoon! 🙂

 Aloitin viimeviikolla luokkakaverin kanssa käymään potkunyrkkeilyn peruskurssilla. Harjoitukset on kaksi kertaa viikossa, ja vaikka en pysty aivan kaikkiin harjoituksiin osallistumaan, niin potkunyrkkeilystä saa tosi hyvää treeniä ja siinä samalla saan mun 10 koulun uhkatilanteidenhallinta-tuntia korvattua. Meidän luokka siis kävi viime lukukaudella jujutsun peruskurssin. Suoritin kurssin päätteeksi keltaisen vyön, mutta mulle jäi muutama poissaoloa korvattavaksi. Nyt yritän korvata  poissaolot ennen vauvan syntymää, ettei sitten enää keväällä tarvitse vauvan kanssa murehtia koulun rästihommista.
Te ketkä kauhistuitte potkunyrkkeilyn ja raskauden yhdistelmästä, vetäkää henkeä ennen kuin hyökkäätte kommentoimaan. Tarkoitukseni ei ole ottaa itseeni osumaa tai treenata itseäi ihan piippuun. Pidän tunneilla sykkeen sopivalla korkeudella, enkä tee kaikkia liikkeitä, etenkään sellaisia joissa joutuu fyysiseen kontaktiin toisen kamppailijan kanssa. Potku- ja lyöntiharjoitukset tyynyihin, sekä tuntien muu ’jumppa’ ovat minulle hyvää liikuntaa. 
Uskon raskausajan liikunnan olevan todella hyödyllistä. Se auttanee jaksamaan raskaan synnytyksen ja helpottaa painonhallintaa niin raskauden aikana kuin jälkeenkin.
Tähän mennessä raskaus on tuonut mun kroppaani tasan 10kg
lisäpainoa, mikä on ihan hyvä määrä. Mielestäni olen paisunut ainoastaan
vatsanseudulta, tai sitten en vain huomaa kiloja muualla vartalossa, koska
tämä vatsa vie huomion. Lisää leukoja ei siis ainakaan vielä ole
kasvanut, eikä reiteni tai peppuni ole juurikaan levinneet.
Toivottavasti sama tahti jatkuu marraskuuhun asti.
Ennen raskautta olen aina ollut ihan normaalipainoinen. Olen voinut syödä ihan mitä sattuu ja olla harrastamatta mitään liikuntaa, mutta en silti ole lihonut. Missään hyvässä kunnossa en silti ole ollut kuin joskus nuorena kun harrastin yleisurheilua.
Oon tämmönen helposti hengästyvä ja lihasköyhä velttoilija, mutta mulle riittää että olen pidempi kuin leveämpi. 😀

Vielä toistaiseksi olen säästynyt raskausarvilta, vaikka olen ollut aika laiska rasvaamaan. 

Tonyn äiti on todella taitava tekemään kaikkia ihania koruja ja muita käsitöitä. Olen aikaisemmin kertonut että hän on tehnyt meidän kihlasormukset. Nyt hän teki mulle tai oikeastaan vauvalle tälläisen ihanan bola-korun!

Teille ketkä ette tiedä mikä bolakoru on, tässä on bolakorut.fi sivulta kopioitu tekstin pätkä:

”Bola-koru helähtää kauniisti kun sitä
liikuttaa. Ääni muistuttaa tuulen kuiskausta, sen kuulee, mutta sitä ei
kuitenkaan kuule. Ääni on juuri niin voimakas, että se kuuluu korun
kantajalle, mutta ei  kaikille ohikulkijoille. 
Korun
kaunis ääni rauhoittaa mieltä. Bola -koruja käytetäänkin itämaissa
meditoinnin apuna sekä Feng Shui -seremonioissa. Erityisesti Bola
-riipuksista pitävät odottavat äidit, sillä korun kaunis ääni rauhoittaa
sekä syntymätöntä lasta että äitiä. Bolakoru onkin erityisesti tulevien
äitien suosima odotuskoru.

Kun käytät korua odotusaikana, vauva kuulee äänen samaan tapaan kuin
äidin sydämenlyönnit. Odotusaikana Bola -korua voi käyttää pitkässä
nyörissä jolloin se yltää vatsan päälle ja pienokainen
kuulee äänen paremmin. Vauvan synnyttyä koru on tuttu esine; pienet
korvat tuntevat äänen, pienet silmät katsovat tarkasti kaunista korua,
ja pienet kädet hamuilevat sitä.”

Saatte vielä odotella vaunupostausta, sillä nää meidän luxus kärryt antaa edelleen odottaa itseään… Ne on nyt sitten viime torstaina lähetetty Saksasta. Kauankohan sellaisella paketilla kestää matkata tänne meidän kotiovelle??

Kommentit (7)

Älä lainkaan lannistu jos muut kommentoivat urheilusuorituksiasi, itse vedän nyt jo toista kertaa zumbaa raskauden aikana, nyt menossa 31+4 ja ihan tuonne rv 35 saakka aioin vetää. Pääasia että kuuntelee omaa kroppaansa. Ja voin kertoa ettei vatsasi ole noin pieni kuin sinun 🙂

upea kroppa!! 🙂 eipä näytä tulleen 'turhia' kiloja sitten yhtään!

Paljon löytyy eroa siskosi emilian kroppaan 😮 erilaiset geenit kenties? Tai ruokavalio…

Sulla on kyllä upee kroppa ja ei ei kyllä todellakaan oo tullut kiloja muuta kuin vatsaan!! 🙂

voi kiitos. 😀 Tulipa hyvä mieli!

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X