eveliina matilda - Banneri

Imetys on aihe josta saadaan joka mammapalstalla takuu varmasti sota pystyyn. Äidit ovat kovaa porukkaa puuttumaan toisten äitien elämäntyyliin, lasten kasvatukseen ja ennen kaikkea toisten äitien tapaan ruokkia lapsiaan.
Neuvolassa ja synnytys-sairaalassa ohjataan ja suositellaan äitiä imettämään, mikä on tietysti hyvä juttu, mutta ainakin minun kohdallani imetystietouden viljeleminen meni toisinaan jo paasaamisen ja painostamisen puolelle.
Tuntuu että kaikkialla vannotaan imetyksen nimeen ja korvikelasten äidit ovat muka jotenkin… noh huonompia.

Mielestäni äidillä on vapaus valita tapansa ruokkia lastaan. Tärkeintä on että vauva saa ravintoa ja kasvaa. Sen saako vauva maitonsa pullosta tai tissistä, ei pitäisi olla kenenkään muun kuin äidin asia. On toki hyvä että äitejä kannustetaan imettämään, koska sitä todellakin kannattaa ainakin kokeilla, mutta mielestäni ketään ei saisi painostaa siihen, eikä kenenkään valintoja tämän asian suhteen tarvitse arvostella. Jokainen äiti varmasti haluaa lapselleen vain parasta ja tekee ruokkimisen suhteen niin kuin parhaaksi näkee.
Monien kohdalla imettäminen ei edes ole valintakysymys, sillä joillakin äideillä imetys ei kaikista yrityksistä huolimatta onnistu. Joillakin maito ei välttämättä nouse ollenkaan tai vauva ei osaa/halua imeä rinnasta. Joillakin maidontulo voi yhtäkkiä ehtyä ja joku äiti saatta yksikertaisesti tuntea imetyksen niin epämiellyttäväksi ja stressaavaksi ettei halua sitä tehdä.

Onnistuneena imetys on mielestäni helpoin, hygieenisin ja taloudellisin tapa ruokkia lasta. Ei tarvitse pestä pulloja ja läträtä korvikkeiden kanssa. Rinnasta maito on aina tuoretta, sopivan lämpöistä ja ilmaista. Tykkään siitä läheisyydentunteesta jonka imetyksen aikana saan. (En kylläkään väitä etteikö joku voisi yhtä hyvin saada samanlaista läheisyydentunnetta pulloruokinnalla.) Öisin on ihanaa ettei tarvitse nousta lämmittämään maitoa, vaan voi vaan nostaa vauvan tissille syömään ja jatkaa itse torkkumista.

Kolikolla on kuitenkin aina kääntöpuolensa.
Toisinaan imetys tekee todella kipeää. Varsinkin alussa nännit olivat todella arat ja vauvan imeminen sattui aivan tajuttomasti! Joskus kun imetysväli on ollut liian pitkä tissit ovat niin täynnä että ne muuttuvat kivikoviksi ja kipeiksi. Täysimettäessä on myös sääli että isä ei voi osallistua vauvan ruokintaan vaan vastuu ruokkkimisesta on yksin äidin harteilla, ellei maitoa sitten riitä pumpattavaksi ja pakastettavaksi asti.
Imettäessä on myöskin hankala seurata vauvan syömiä määriä, toisin kun pullon kyljestä näet valmiin millimetrimittarin.
Viimeaikoina otsikoissa ollut julki-imettäminen on asia josta en myöskään suuremmin nauti. Itselläni ei ole mitään ongelmaa imettää esim. kahvilassa, mutta monille muille ihmisille se näyttäisi usein olevan vakavakin ongelma. Julkisesti imettäessäni minä en kaiva koko tissiä näytille, vaan näppärästi vilauttelematta sujautan vauvan huivin suojaan imemään. Silti monesti näen ihmisiä jotka hämmästelevät, kuiskivat ja ääneen paheksuvat toimintaani. Kerran olen kuullut kommentin että ”menisi vessaan imettämään”. Anteeks nyt vaan mutta mun lapsi syö ruokansa siellä missä muutkin ihmiset syö, eikä siellä missä muut ihmiset paskoo! Nykyään joka paikka on täynnä mainoksia jossa naiset poseeraavat alusvaatteisillaan, mutta jos imettäjän povesta pilkottaa hiemankin ihoa niin se on vähintääkin provosoivaa, vastenmielistä ja vie muilta kahvilan asiakkailta ruokahalun ainakin seuraavaksi kymmenenki vuodeksi.

Mun maidontulo väheni  muutama viikkoa sitten. Vauva aloitti iltaisin tiheämmän tankkaamisen ja aina molemmat tissit tyhjäksi syötyään hän alkoi kitisemään ja itkemään tissillä kun olisi halunnut vielä lisää maitoa. Niinpä me alettiin antamaan hänelle korviketta aina kun mun tisseistä loppui tavara kesken. Nyt tuntuu että ollaan löydetty tasapaino. Mun maitomäärä ei ole vähentynyt enempää, vauva on tyytyväinen ja mun ei tarvitse koko ajan olla käytettävissä kun vauvalla iskee nälkä. Meillä on käynyt tuuria kun vauva ei ole hylännyt tissiä vaikka saakin välillä imeä myös pullosta.

Toisinaan pelkkä pulloruokinta tuntuu taivaalliselta ajatukselta. Ei enää ressiä siitä riittääkö oma maito ja saako vauva tarpeeksi ravintoa. Mutta koska minun kohdallani imetys on lähtenyt hyvin käyntiin, toivon että pystyisin vielä ainakin puolivuotta imettämään vauvaa, ainakin osittain. Loppujen lopuksi 6 kuukautta on lyhyt aika elämästäni ja aion nauttia imetyksestä täysin rinnoin. 😉

Kommentit (21)

Aivan ihana tuo ensimmäinen kuva imetys laav

Minunkin suvussani tiedetään, ettei voi mitään, jos joku on ns. lutkuttaja.

Aivan ihana postaus imetyksestä!! 🙂

aivan mahtava teksti tästä aiheesta 🙂 toivon että minulla imetys onnistuu sitten kun on sen aika 🙂 laskettu aika huhtikuun 10 🙂

Mites siellä yöt ovat menneet? Toivottavasti jo paremmin.

Meillä on 4kk tyttö, alusta asti tottui pulloon ja pullollakin ruokkiminen oli todella haastavaa, Kyseessä 2,5kg painoisena syntynyt (39. viikolla kuitenkin) ja hän oli niin laiska imemään, että hermostui vaan tissillä. Aloin stressaamaan, kun neuvolan syöttöpunnituksissa tyttö sai aina vaan vähemmän maitoa tissistä, vaikka imi lähes tunnin. Lopetin imettämisen alle kk jälkeen, kun molemmat hermostuimme vaan imettämisestä. Nyt tyttö kasvaa hyvin korvikkeella ja on ottanut ikätoverit kiinni painossa! 🙂 Aluksi podin kamalan huonoa omaatuntoa, kun epäonnistuin, mutta olen päässyt siitä yli ja tajunnut, ettei ollut minusta johtuvaa 🙂

Mulla on nyt 6kk ikäinen poika, jota olen imettänyt alusta asti. 🙂 Aluksi tosiaan imetys tuntui paljon raskaammalta, kun joutui niin usein syöttämään, joutui yksin aina heräämään yöllä syöttämään, oli epävarmuutta maidon riittämisestä, nännit olivat kipeät, rinnat olivat todella täynnä maitoa. Päätin, että imetän just siihen 6kk ikään asti ja sitten lopetan. Nyt kuitenkin imettäminen tuntuu todella mukavalta kiinteiden lisänä, enkä aiokaan lopettaa sitä. 🙂 Yöt menevät jo ilman heräämisiä ja päivisin syödään kiinteitäkin ruokia. Niin se mieli vaan muuttuu! 🙂 Nyt tutuisi jotenkin kamalalta luopua imettämisestä ja "vauva-ajasta". Ainut huono puoli tässä on ollut se, että nyt poika ei huoli enää ollenkaan pulloa. Ensimmäiset 3kk hän joi välillä myös pullosta rintamaitoa, mutta sen jälkeen hän päätti, ettei enää juo pullosta.

Meillä neiti syntyi 23.12 ja silloin todettiin että kieli on lyhyt ja kielijänne liian tiukka. Eivät kuitenkaan sairaalassa suostuneet leikkaamaan. Imetin sairaalassa kätilöiden pakosta ja ainahan sitä lisämaitoa jouduttiin antamaan. Nyt imettäminen on pelkkä haave, sillä neiti ei vaan pysy rinnalla. Ärsyttää kun sukulaiset arvostelee sitä, että pulloruokin lapseni. Onhan rintamaito aina parempi, kuin korvike, mutta minusta pääasia on se, että lapsi saa mahan täyteen.

Mulla nyt 4kk ikäinen poika. Imetys oli ihan huippua, mulla ei nännit olleet ikinä arat! Mutta… meidän poika oli teholla ja sairaalassa melkein 2 kuukautta, joten sai myös pulloa samalla. 2kk 2vk alkoi sitten sen sortin tissihuudot, että mulla ei riittänyt kärsivällisyys ja lopetin kokonaan imettämisen. Toivottavasti joskus vielä onnistui seuraavan kanssa. 🙂

Kiva postaus! Minulla on pieni poika, joka on teidän vauvaa viikon vanhempi. Yllätyin itsekin imetyksen vaativuudesta, vaikkakin ammatiltani olen terveydenhoitaja ja kouluaikana muutamia vuosia sitten kävin kaikenmaailman imetysohjaus-kursseja ( en työskentele neuvolassa siis) mutta käytännössä imetys oli ihan muuta.. nännit järkyttävän kipeät viikko tolkulla, vauva rinnalla 24|7 ym. Mutta täysimetän edelleen ja toivottavasti maitoa riittää..

kiitos ihanasta postauksesta! Toivottavasti ehtisit vauva-arjen rinnalla päivittämään tätä blogiakin useammin, niin mekin saataisiin nauttia edes pieni osa teidä ilosta!

Yritän parhaani mukaan ehtiä. 🙂
Kiva et tykkäsit!

Millon tytöllä on ristiäiset? 🙂

Mitä korviketta annatte vai oletteko kokeilleet useampaa sen "oikean" löytämiseksi. Meillä juurikin samanlainen tilanne, imetän ja välillä lisämaitoa etenkin iltaisin annettu 🙂

Ollaan kokeiltu useampaa merkkiä. Arlan luomu korvike on ollut tähän asti paras 🙂

Viisaasti kirjoitit taas tästäkin aiheesta! 🙂 Tsempit sinne!

Mun mielestä äiti joka ei imetä (esim. tissit menee piloille, imettäminen ällöttää jne. naurettavat tekosyyt) ei ole valmis äidiksi ollenkaan. Eri asia tietysti jos maitoa ei riitä tai imetys ei kerta kaikkiaan onnistu. Julki-imettäminen on mun mielestä maailman luonnollisin asia enkä käsitä miten joku saa siitä ongelmia aikaan.

Pakko sanoa tähän väliin sen verran, että vaikka itselläni on suuri haave omasta lapsesta ja äidiksi tulemisesta, imetys on aina tuntunut minun mielestä todella vastenmieliseltä ja pelottavalta. Pystyn kyllä sulattamaan muiden imetyksen myös julkisilla paikoilla (kunhan niitä ryntäitä ei ihan pöydälle asti nosta kaikkien tuijoteltavaksi), mutta ajatus siitä, että pieni rakas vauva imisi minun nännistä maitoa, tuntuu fyysisesti kuvottavalta ja häiritsevältä. Toki mielipiteeni voi joskus muuttua, mutta tähän asti se on tuntunut mahdottomalta ajatukselta. Enkä siltikään koe, etten olisi valmis saamaan lasta 😀

Niin että jos ihminen sattuu olemaan äiti, on hänen annettava vaikka koko kehonsa silputtavaksi veitsellä. Ihan vaan koska äiti ei saa pitää omaa kehoaan semmoisena kuin itse haluaa. Ei vaikka vauvaa se ei haittaisi millään tavalla. Hän on nyt äiti ja hänen kuuluu olla huonovartaloinen.

Ja jos jollakin on ihan oikea imetysfobia, niin sen takia hän olisi sitten jokaikisellä osa-alueella täysin epäkypsä ja maailman paskin äiti?

Hei haloo, ei kaikki oo niin mustavalkoista.

Tuo julki-imettäminen on kyllä ihme juttu. Sehän on maailman luonnollisimpia asioita ja silti jotkut viitsivät sitä paheksua. Tietysti yleisellä paikalla on toivottavaa ettei iske tissejä tiskille ihan kaikkien pällisteltäviksi, toisille kun se saattaa aiheuttaa kiusaantuneen olon. Mun mielestä oli tosi hyvin sanottu, naisten alusvaatemainokset kaupungilla ja bussipysäkeillä tuntuvat olevan ihan ok, mutta lapsen ruokkiminen on jotenkin irstasta. 😀 Ja naurahdin ääneen, kun kirjoitit ettei lapsesi ruokaile paikassa, jossa muut paskoo! Ne, joita imettäminen häiritsee, voisivat mun puolesta siirtyä itse sinne vessakoppiin ruokailemaan. 😉

Vastaa käyttäjälle Eveliina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X