eveliina matilda - Banneri

Adeliina on parasta mitä minulle on tapahtunut. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta, enkä haikaile paluuta entiseen elämääni, mutta on turha väittää että en enää kaipaisi muutamaa asiaa elämästäni ennen Adea:

1.
Kaipaan sitä kun päällä oli hyvä siivousdraivi ja sain kiillottaa kotia vaikka kaksi päivää putkeen, ilman taukoja.
Vauvan kanssa eläessä siivoamista on paljon enemmän ja siivoaminen on paljon hankalampaa. Minua ärsyttää suunnattomasti se että juuri kun olen päässyt hyvään siivousvauhtiin, kuuluu itku ja minun on jätettävät ne tähtäimessäni olevat pölypallerot rauhaan ja riennettävä Adeliinan luo.

2.
Ennen oli ihanaa kun viikonloppuisin ja lomilla sai itse valita mihin aikaan nousee sängystä. Vielä herättyäni sain pyöriä sängyssä niin pitkään kuin halusin, vaikka iltaan asti. Myös sitä mukavuutta kaipaan kun sain heti heräämisen jälkeen pestä hampaat, syödä aamupalan, juoda kahvin ja pukeutua.
Nykyään kello ehtii helposti olla keskipäivän paikkeilla kun Adeliinan tarpeet on tyydytetty ja pääsen vihdoinkin keskittymään itseeni, eli tekemään aamutoimiani. Silloinkin aamutoimet tehdään mahdollisimman ripeästi.

3.
Ennen lasta en iltaisin kaatunut silmät ristissä sänkyyn, vaan silloin tällöin jaksoimme Tonyn kanssa heilutella peittoa. Nykyään nukkuminen menee kaiken muun puuhastelun edelle. Ehkäisyllä ei ainakaan tarvitse vaivata päätään, sillä silloin harvoin kun ollaan päästy tunnelmaan, Adeliina herää päiväuniltaan.

4.
Ehkä eniten kaipaan sitä kotoa poistumisen helppoutta. Pystyin itse päättäämään ajan koska haluan poistua kotoa, sitten vaan heitin takin niskaan, kengät jalkaan ja avaimet kouraan. Kävelin autolle ja huristelen tieheni.
Nykyään kotoa poistumista varten tehdään pieni sotasuunnitelma jonka teko aloietaan jo aamulla heti heräämiseen jälkeen. ”jos nyt leikitään niin sitten tehdään tota ja tätä ja sitten on sopiva väli lähteä juuri ennen päiväunia niin Ade nukahtaa kaukaloon…. Takaisin pitää tulla tohon aikaan, joten otan soseen jo nyt pakastamisesta sulamaan…..” Kun suunnitelma on valmis pakkaaminen aloitetaan jo muutama tuntia ennen lähtöä. Korviketta, pullo, vaippoja, vaihtovaatteet, lelut, unirätti, puklurätti, rasvat, kosteuspyyhkeet jne… Pakkaaminen aloitetaan sen takia hyvin ajoissa, että pystyn muun touhuamisen ohella heittämään tavaraa hoitolaukkuun. Kun hoitolaukun saumat natisevat, valmistellaan lapsi lähtöön eli ruokitaan, vaihdetaan vaippa ja puetaan. Parhaimmassa tapauksessa kaukalosta kuuluu  vetinen pieru juuri kun olet astumassa ovesta ulos. Eipä siinä mitään, kun aikataulusta ollaan jo kuitenkin puolituntia myöhässä, niin eipä yksi vaipanvaihto siinä enää miltään tunnu!
Kun rattaat ja kaukalo on survottu autoon, ollaan jo melko lähellä lähtemistä! AINIIN tutti jäi sisälle. Uskallanko jättää nappulan autoon kun haen tutin? Pitäisikö napata kaukalo mukaan?

5.
Ennen vauvan tuloa olleet itsestäänselvyykset ovat nykyään luksusta. Esimerkiksi rauhassa syöminen. Ennen sitä vain söi. Nykyään syödään silloin kun lapsi nukkuu tai viihtyy rauhallisesti leikkimatolla. En tykkää syödä lapsi sylissä, sillä haluan ruokapöydässä keskittyä siihen kaikkein pyhimpään eli ruokaan, enkä lapsen ruokaani tavoitteleviin pikku kätösiin. Kahvia tai muita kuumia juomia en edes uskalla juoda vauva sylissä.
Nykyään kun syön muroja täytän lautasen vain puolilleen, jotta murot eivät ehdi lötköstyä maidossa jos lastenhuoneesta kuuluu kutsuhuuto kesken ruokailuni.

6.
Kaipaan ”entisestä elämästäni” myös huolettomutta. Äitiyden suurin kirous on varmasti huoli lapsesta. Onko se terve, onko kaikki hyvin, miksi tämä nyt näin käyttäytyy, kehittyykö hän ajallaan, ruokinko liian vähän vai liian paljon, onko sillä tarpeeksi päällä? Äitiys tuo mukanaan paljon kysymyksiä ja huoleneiheita. Voin vain kuvitella kuinka kamala huoli lapsesta on silloin kun päästään teini-ikään!
Ennen vastasin vain itsestäni ja omista teoistani. Vastuun kantaminen toisesta ihmisestä on paljon raskaampaa.

Tässä oli muutama ensimmäisenä mieleeni juolahtanut asia. Mitä asioita te muut äidit kaipaatte elämästänne ennen lasta/lapsia?

Näistä asioista huolimatta täytyy muistaa että Adeliina on antanut minulle niin paljon enemmän kuin ottanut.

Kommentit (9)

Kun oli tottunut eloon 2ween kanssa, niin lähes kaikki tosta listasta oli jo unohtunut (paitsi nopea lähtö ulos ja perusteellinen rauhassa siivoamainen), mutta kun vauva tuli taloon, niin jotenkin kaikki kuulostaa niiiin tutulta, hyvä kun ehtii vessassa käydä, saati syödä 😀 synnytyksestä on niin vähän aikaa että seksielämää sen jälkeen ei ole vielä ollut, mutta on kyllä mietittänyt että missä ihmeen välissä sitäkin jaksaa ja ehtii taas 😀

Minun äidilläni ja isälläni on 11 yhteistä lasta ja on vieläkin tosi helppoa

Ei meilläkään kyllä ole ongelmia kotoa lähdön kanssa ja seksiäkin saa jos vaan itteä kiinnostais 😀 mutta aika pitkälti kaikkihan nuo voi allekirjoittaa ja muutaman siihen vielä lisää. Ihan huippu äiti olet (mitä nyt blogin välityksellä voi kuvitella) ja ihana blogi 🙂

Oonkohan mä sitten jotenkin huoleton äiti, kun meillä esim. lähtö kotoa pois tapahtuu todella vaivattomasti. Ja no, melkein kaikki muukin… Mutta mä voin ihan suoraan sanoa, että meidän seksielämä on kyllä parantunut huomattavasti lapsen syntymän jälkeen verratuna siihen aikaan mitä oli ennen raskautta ja raskauden aikana. En tiedä miksi, mutta nyt vaan kaikki toimii niin paljon paremmin. 🙂

Kiva postaus ja allekirjoitan joka kohdan ja minulla on vain yksi lapsi. Mitä sitten kahden, saati kolmen kanssa…Lähteminen olisi varmaan aika katastrofaalista 😀 tähän voisi lisätä perään vielä monen monta kohtaa, esim. sen, että joskus, ei joka päivä eikä edes joka viikko, mutta joskus olisi ihan kiva vaan olla. Itekseen, yksin, omien ajatusten kanssa ilman huolen häivää ja lapseen kohdistuvaa ajatusta. Mutta silloin hyvin harvoin kun tämä itekseen olo onnistuu, ajatukset väistämättä kääntyy lapseen. Äidiksi tulo muuttaa minuutta, identiteettiä ja kaikkea itessä. Jos näin ei olisi niin jotain varmasti olisi pielessä. Elämä äitinä on välillä huolia täynnä, mutta ikinä en vaihtaisi enää aikaa taaksepäin. Äitinä olo on kuitenkin parasta mitä voi elämässä tapahtua. Ja muuten ps. tuo vauva-aika on ehkä sitä "pahinta" vaihetta, kun kaikki on niin uutta ja huolia vauva voinnista ym on koko ajan mielessä. Näin 2-vuotiaan äitinä on jo oppinut onneksi vähän relaamaan 🙂

Olet ihanan avoin nuori äiti! Arvostan 🙂

Hauska postaus ja niin totta joka kohta! Terv. 1v 8kk tytön äiti 😉

3.kohta ihan paras! Kerrankin joku uskaltaa puhua aiheesta ihan ääneen. Tuntuu että muut bloggarimamit koittaa välittää muulle maailmalle ettei vauva talossa muuta seksielämää mitenkään vaikka aivan satavarmasti muuttaa. Hehe hyvä postaus muutenkin 🙂

Täysin totta koko teksti! Varsinkin se, että kopasta kuuluu vetinen rusahdus just kun lapsi on pakattu kaukalon ja remmit vedetty kiinni 🙂 kauan oon seurannu sun blogia, mutta nyt ekaa kertaa kommentoin. Mielenkiintoista seurata teidän elämää, ite kun olen saman ikäinen kuin sinä ja mulla on samanikäinen lapsikin 🙂 käy kurkkaamassa jos kiinnostaa 🙂 http://possutilanemanta.blogspot.com

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X