eveliina matilda - Banneri

Tuntuu että etenkin nuorten vanhempien keskuudessa ensimmäisen vauvavuoden aikana eroaminen on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Vauvan tulon myöä muuttuva elämäntilanne varmaankin koettelee yhtälailla myös vanhempien ihmisten parisuhdetta, mutta jotenkin musta tuntuu että hyvin usea nuori äiti on yksinhuoltaja. Ehkäpä nuorten parisuhde kariutuu helpommin koska yhdessä ei ole vielä ehditty olemaan niin pitkään. Tai sitten nuoret miehet eivät vaan vielä ole valmiita isiksi ja vaikeissa tilanteissa on helpompi lähteä lätkimään kuin kantaa vastuunsa.

Ennen Adea minä ja Tony ehdimme olla yhdessä kaksi vuotta. Seurustelun alettua muutimme melko nopeasti yhteen, menimme kihloihin ja teimme lapsen. Olemme edenneet suhteessamme hyvin nopeasti, mutta meille se on sopinut paremmin kuin hyvin. Noin vuoden yhdessäolon jälkeen Tony lähti inttiin ja voin kertoa että se puolivuotta oli elämäni kamalinta aikaa. Olimme olleet niin tiiviisti yhdessä että erossa oleminen oli aivan hirveää ja se puolivuotta meni mun osaltani ihan sumussa. Aina kun Tony lomien jälkeen puki kurkkusalaatti vaatteet päälle hän lohdutti, että jos suhteemme kestää armeijan, se kestää mitä vain. Tullessani raskaaksi olin ihan varma että koska armeija ei ole saanut meitä eroamaan, ei siihen pysty lapsikaan.
Raskauden mukana tuomat hormoonit ja mielialanvaihtelut toivat toki suhteeseemme omat hankaluutensa mutta se ei kyllä ollut mitään armeijaan verrattuna. Kerran kun mun hormoonipään aloitteesta riitelimme melko hurjasti Tony tokaisi sanasodan jälkeen että: ”Sä oot Eve kuin kastike mun kebabissa. Todella tulinen, mutta ihan mauton se kababbi olis ilman sitä.”. 


Adeliinan syntymä heitti elämämme ihan ylösalaisin. Moni asia muuttui, mutta suurimmaksi osaksi vauva toi mukanaan iloa ja onnea. Meillä on Tonyn kanssa hyvin harvoin mitään suuria riitoja, mutta me väittelemme ja piikittelemme toisiamme sitäkin useammin. Vauvan tultua meille syntyi sanaharkkaa hieman useammin ja typerimmistä aiheista kuin ennen, mutta luulen sen johtuvan ainoastaan väsymyksestä. Yöheräämiset, suuri vastuu ja Tonyn pitkät työpäivät väsyttivät ja väsyneinä olemme herkemmin törmäyskurssilla.
Kaiken kaikkiaan vauva on kuitenkin yhdistänyt meitä ja tehnyt meistä perheen. Tony jäi juuri isyyslomalle sekä kesälomalle ja mun kouluni loppuu ensi viikolla. Edessä on ihana kesä ja meillä on paljon enemmän aikaa toisillemme. Aiomme nyt omistaa muutaman viikon suhteemme hoitamiseen ja yhdessä perheenä olemiseen. Tällä hetkellä musta tuntuu että kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Mulla on ihana kihlattu, täydellinen vauva, pieni koiranpentu ja yhteinen koti. 🙂

Tässä sekalainen kuvasarja meidän yhteiskuvista mitä nyt löysin koneelta 😛

Kommentit (13)

Luetko sellaista blogia kun sonjariikkav.blogspot.com ? 🙂

Itsekin olen saanut nuorena ensimmäisen lapseni, 19v olin kun esikko syntyi, miesboli raskausajan ja alun vauva ajasta intissä. Kyllähän se oli rankkaa ja rankkoja elämän vaiheita on tässä 8vuoden aikana tullut silloin tällöin muutenkin. Mutta jos toisen kanssa haluaa kaikesta huolimatta olla niin kyllä sitä yhdessä kaikesta selviää 🙂 nyt meillä kolmas lapsi jo tulossa ja elämä on välullä heitellyt vaikka mine suuntaan mutta kaikesta me on päätetty selvitä yhdessä 🙂 sullakin kirjoitustesin perusteella on fiksu maalaisjärki ja osaat ajatella asioista noin ihanan positiivisesti niin se varmasti kantaa teitäkin pitkälle 🙂

Voi, että miten ihana teksti, tuli kyllä tippa linssiin<3 Todella kauniisti kirjoitettu, ja aivan mahtava tuo miehesi "kebabbi kommentti" 😀 Kiitos!

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mikä teidän uuden karvavauvan nimeksi lopulta tuli ? (:

Mekin ollaan edetty aika nopeasti, kun kahden vuoden seurustelun jälkeen tulin raskaaksi. Emme ole vielä edes kihloissa, eikä ajatus naimisiin menosta tunnu järin kannattavalta. Siis noin niinkun rahallisesti ajateltuna tässä tilanteessa, kun itse olen pelkällä kotihoidontuella nyt. Talokin pitäisi ostaa, mutta eihän täällä maalla kukaan taloja myy…

Meillä alku oli lapsen kanssa hyvin hankala, kun vietimme ensimmäiset kaksi kuukautta laskenklinikalla ja kaukana kotoa. Sen jälkeen on tuntunut siltä ettei mikään voi erottaa meitä enää. Väärin. Mies tekee niin paljon töitä, että olen itse koko ajan aivan väsynyt ja hän myös. Asiaa ei varmasti yhtään auta se, että olen itse perustamassa yritystä, josta olen haaveillut jo pitkään. Mutta vaikka kuinka meillä on välillä vaikeita ja riitaisia päiviä, en ikinä haluaisi luopua niin tärkeästä ihmisestä!

Ihana pariskunta olette ja hyvää kesää teille. Onko teillä yksi vai 2 koiraa?

ihana lukea että teillä menee hyvin, tuntuu että nyt on joku kauhea ero aalto meneillää! 😀 ehkä ihmisillä kevättä rinnassa tai jotain 😉 meillä on ollut aika rankka suhde koko ajan, alkoihan se heti raskaushuuruilla eikä yöheräämiset yhtään auttaneet asiaa sitten kun neiti oli syntynyt 🙂 toisaalta tuntuu että kun näistä on selvitty, niin meitä ei erota mikään :)!

Olipas kiva lukea tämmöisiä mukavia parisuhdeasioita! Ja ihania kuvia teistä!

Ihana blogi sulla. Tosi mielelläni luen tätä, vaikken olekkaan äiti 🙂

ihana blogi sulla niinkun siskollasikin 🙂 ihana kuulla muiden parien kuulumisia jotka samassa tilanteessa, varsinkin jos hyvin menee.. itselläni valitettavasti ei niinkään hyvin tällä hetkellä niin nimettömänä kirjoitan siksi.. tosin meillä ongelmat ei mun mielestä ole lapsen syntymän takia vaan meissä vanhemmissa itsessä.. itse vaan huomasin ne vasta tyttären synnyttyä.. itse oon 26 ja mieheni jo 30 et ei olla mitään teinejäkään enää.. valitettavasti omat tunteet vaan koko ajan viilenevät toisen käytöksen myötä.. mut onneks on onnellisiakin pareja!! 🙂 kaikkea hyvää teidän perheelle!

Valitettavasti alkanut kyllä tulemaan paljon ero ajatuksia ja koko ajan se tuntuu enemmän ja enemmän oikealta ratkaisulta. Uskon et olen ehkä onnellisempi sitten kun nyt huonossa parisuhteessa 🙂

Voih, ikävä kuulla. :/
Kyllä meilläkin on viimeiset puolivuotta olleet vähän sellaista vuoristorataa. Aina välillä tunteet toista kohtaan ovat viileämmät, mutta pian kuitenkin taas rakastaa toista yli kaiken.
Tsempit sulle, ehkäpä teilläkin tunteiden viileneminen on vain väliaikaista. 🙂

Vastaa käyttäjälle Sandra Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X