eveliina matilda - Banneri

Tony on perheemme isä, hän käy viitenä päivänä viikossa töissä. Työpäivät kestävät aina vähintään kahdeksan tuntia. Tony on ammatiltaan sähkömies, hänen työnsä on tehdä sähkötöitä vaihtuvilla työmailla. Meidän perheessämme isän tavoite on ansaita rahaa, jotta me kaikki perheenjäsenet pysymme leivän syrjässä kiinni.

Minä taas olen kotiäiti. Minä teen töitä myöskin viitenä päivänä viikossa. Minun työpäiväni alkaa kun Tony lähtee töihin ja loppuu kun Tony tulee töistä. Työpäiväni aikana pidän huolta yhteisestä kodistamme, lapsestamme ja lemmikistämme. Minun työmaani on kotimme ja lapsemme. Minun tavoitteeni on kasvattaa ja hoitaa Adeliinaa parhaani mukaan.
Meillä molemmilla on erittäin tärkeät työt, vaikka tavoitteemme sekä motiivimme tehdä työtä ovat hyvin erilaiset. Kummankin työ on meille välttämätöntä, eikä perheemme pyörisi haluamallamme tavalla jos jompi kumpi lopettaisi työnteon.
Vaikka me arvostamme toistemme työntekoa yhtä paljon, niin töistämme ei todellakaan makseta meille yhtä paljon palkkaa. Itseasiassa minä taidan perheessämme tienata alle neljäsosan siitä mitä Tony tienaa. Koska me oikeasti arvostamme meidän molempien tekemää työtä yhtä paljon, meidän mielestä meillä kummallakin tulee olla myös rahaa yhtä paljon. Me ajattelemma raha-asiat niin että yhdessä me olemme tiimi joka tekee parhaansa perheemme eteen, joten kaikki raha mikä talouteemme tulee on meidän yhteistä rahaamme. Kaikki menomme ovat meidän yhteisiä menojamme. Meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat. Meillä on yhteiset säästö- sekä käyttötilit, joihin kaikkiin molemmilla on käyttöoikeudet.

Minä en vain osaa kuvitella eläväni niin että perheenjäsenillä olisi omat rahat. En ymmärrä miksi joku ei haluaisi jakaa ja antaa kaikkeaan ihmiselle jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa viettää loppu elämänsä. Meidänkin elämämme olisi erittäin outoa jos Tony eläisi omilla tuloillaan ja minä omillani. Tony söisi päivälliseksi kaviaaria ja minulla olisi laittaa näkkileivän päälle vain ylähuulta. Eihän ostostenkaan tekemisestä tulisi yhtään mitään. Kassalla väännettäisiin että ” Minä maksoin viimeksi vauvan vaippapaketin, nyt on sun vuoro…” Miten kaksi erittäin eri tuloista ihmistä pystyy puolittamaan aina yhteiset kauppareissut, elokuvat, ravintolalaskut ja hankinnat. Vauvan elättämisen puolittaminen ei taatusti tekisi elämästä yhtään helpompaa. Tonyhän voisi muutaman kerran vuodessa käydä etelän lomalla mutta minä en pääsisi lomalle koskaan. Silloin Tonyn olisi käytävä yksin lomalla tai jätettävä lomailu, koska minulla ei olisi koskaan varaa lähteä mukaan. Minä en vain millään ymmärrä että mitä järki on yhden perheen sisällä pitää pystyssä kahta eri paksuista lompakkoa.
Monillahan pariskunnilla on omat rahansa joista molemmat laittavat tietyn summan joka kuukausi yhteiselle tilille, josta sitten tehdään ruokaostokset ja maksetaan lainat sekä muut yhteiset menot. Jos me toimisimme tällä tavalla, minulle ei pakollisten menojen jälkeen jäisi käteen mitään ja Tonylle jäisi joka kuukausi tilille makaamaan mukavasti pätäkkää.
Eihän se olisi reilua kun me molemmat kuitenkin nnamme yhtä suuren panoksen yhteisen perheemme hyväksi?

Joku voi ajatella että Tonyllä olisi jollain tapaa enemmän vastuuta, koska hänen nimensä lukee työsopimuksessa ja hänen työnantajansa on oikea yritys, eikä pelkkä perhe asuntoineen. Me olemme jo raskausaikana keskustelleet ja yhdessä päättäneet että Tony jatkaa sähkätöiden tekoa ja minä jään kotiin hoitamaan lasta. Tonyllä oli myös mahdollisuus jäädä kotiin, jolloin minä olisin lähtenyt työelämään kodin ulkopuolelle. Silloin rahapolitiikkamme olisi ollut aivan samanlainen kuin mitä se on nyt, eli meillä olisi yhteiset rahat ja minä ikään kuin ”jakaisin omastani” koko perheelle. Jos Tony jäisi nyt työttömäksi, minä tienaisin paremmin kuin hän. Myöskin silloin meillä olisi yhteiset rahat.

Ihmisen ketä ei ole ollut kotiäiti, on turha väittää ettei kotiäitinä oleminen olisi työntekoa. Adeliina parkaisee aamulla työpäiväni alun merkiksi noin kello seitsemältä. Ainoa ero minun ja Tonyn herätyskelloissa on se, että minä en voi painaa torkkua. Päivän mittaan minä teen erilaisia kotitöitä: siivoan, käyn kaupassa, pesen pyykkiä, ripustan pyykkiä kuivumaan, silitän pyykkiä, viikkaan pyykkiä, täytän ja tyhjennän tiskikonetta, imuroin, pesen lattiaa ja ikkunoita, pyyhin pölyjä, järjestelen tavaroita, valmistan ruokaa, ulkoilutan koiraa, siivoan pennun jätöksiä ja muita tuhoja, koulutan koiraa, siivoan ja järjestelen kaappeja, vien roskat… Kaikkein tärkeimmät asiat joita päivän aikana teen ovat kuitenkin vauvan vaipan vaihto, vauvan puhtaana pitäminen, pukeminen, ruokkiminen, sekä vauvan kanssa ulkoilu, leikkiminen, kirjojen lukeminen, musiikin kuuntelu, tanssiminen, yhdessä uusien asioiden ihmettely, taitojen opettaminen ja opittujen taitojen tukeminen. Minun päiväni koostuvat vaihtelevasti tästä kaikesta sekä paljon muusta asiasta. Jos joku tulee väittämään että tämä kaikki ei ole verrattavissa työntekoon, niin hän on tervetullut kokeilemaan saappaitani.
Kerroin aikaisemmin että työpäiväni ovat yhtä pitkät kuin Tonyn työpäivät. Kun kello lyö neljä ja Tony saapuu kotiin, vauva ja kotityöt eivät toki katoa mihinkään, vaan siitä eteenpäin minä ja Tony yhdessä jaamme vastuun vauvasta ja kotitöistä. Yleensä me molemmat olemme kuluneesta päivästä väsyneitä. Jos toisella on ollut erityisen raskasta, niin toinen tekee silloin enemmän ja antaa toisen levähtää. Siksi minä ajattelen että minun työpäiväni tavallaan loppuu silloin neljältä. Äiti minä toki olen ihan vuorokauden ympäri.

Jos minä en päivän aikana olisi antanut itsestäni kaikkea, vaan olisin viitannut kintaalla kotitöille ja olisin kahdeksn tuntia vain kuluttanut sohvatyynyjä, rahan käyttömme ei mielestäni olisi Tonyä kohtaan reilua. Mutta tässä tilanteessa, minusta ei todellakaan tunnu siltä että elän toisen siivellä ja olen vain vapaamatkustajana tässä taloudessa.
Olen onnekas että minun mieheni ei ole itsekäs, eikä ahne rahan suhteen. Tony todella arvostaa tekemääni työtä hänen lapsensa, sekä hänen itsensä eteen ja hän haluaa jakaa kanssani kaiken; niin ilot, surut kuin rahatkin.

Tämä meidän tapamme jakaa rahamme on aikalailla peräisin omilta vanhemmiltani. Olenkin saanut äidiltäni yhden erittäin tärkeän elämänohjeen, niittäin sen että rahasta ei koskaan kannata riidellä. Se on asia jonka vuoksi moni parisuhde on hajonnut. Loppujen lopuksi raha on vain rahaa, sitä painetaan maailmaan kahdessa vuorossa, rahaa tulee ja menee, mutta rakkautta ei niinkään.

P.s. 
Kun puhun kotiäitiydestä työntekona, en tarkoita että lapseni kanssa puuhasteleminen ja kotiaskareet ovat minulle jotenkin epämieluisaa puuhaa. Päinvastoin, mielestäni tämä on maailman paras työ mitä olla voi! Tony on muuten samaa mieltä sähkömiehen työstään. 😉

Kommentit (27)

Toi "ja sen työpäivän jälkeen mua odottaa ihan ne samat asiat mihin kotiäidil on aikaa koko päivä" ei ole muuten totta, hyvä"pus". Jos sinä menet aamulla töihin, mies menee aamulla töihin ja lapsi menee aamulla päiväkotiin, niin kuka siellä kotona sotkee? Kuka siellä likaa astioita? Kuka heittelee roskia roskapönttöön? Kuka kokkaa? Kuka siellä kaataa lattialle sillä aikaa maitoa kun te kaikki olette poissa kotoa? Ei KUKAAN. Se asunto on juuri samassa kunnossa kun mihin sen aamulla jätitte. Sillä siitä mun kotityöt kotona koostuu, että täällä on jatkuvasti joku sotkemassa, joku jonka vaippaa vaihtaa, joku jonka sormenjälkiä pyyhkiä ikkunoista.

Löysin sun blogin vasta nyt, ja olen lueskellut muutamia postauksia. Tämä postaus vei blogin ehdottomasti painamaan nappia "lisää suosikkeihin". Niin sama arvomaailma, sekä ajattelutapa. Olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmilla tällainen tyyli, ja haaveissa saada oma perhe jossa raha-asiat hoituu samalla tyylillä. Teet arvokasta työtä kotona, ja miehesi on viisas mies kun ymmärtää antaa arvon sille työlle. Kaikkea hyvää teille! <3

Meillä mies maksaa kaiken. Hän ottaa suurin piirtein loukkauksena jos yritän maksaa itse jostain. Siis ihan sama mistä. Hän vaatii, että maksan jopa kosmetologit, kampaajat yms hänen kortillaan. Hänen mielestään näin hän pitää minusta ja meidän koko perheestämme huolta eikä voisi kuvitella, että asia olisi jotenkin toisin.

Se on totta että ne samat työt odottaa siellä kotona työssäkäyvillä äideillä. Mutta joku toinen kasvattaa lastasi sen ajan kun käyt kodin ulkopuolella työssä eli siinä mielessä kotona oleminen on työtä. Toiset ehkä ottavat kasvatushomman enemmän tosissaan kun toiset ja tarjoavat kehityksellä sopivaa virikettä. Tyylejä on monia. Ja on mielestäni täysin eri asia olla kotona yhden kuin kolmen lapsen kanssa. On hienoa ja in mahdollisuus olla kotoba lapsen kanssa mutta on myös hienoa mennä ulkopuolelle töihin. Tärkeintä on tunnistaa kumpi tyyli sopii itselle ja tietysti lapsenkin tilanne voi joskus sanella kummin on toimittava (sairaudet ym). Totta on niinku joku kirjoittikin että "perhe on yksikkö". Olen valitettavasti joutunut tätä omalle miehelle muistuttamaan.. Itse menin töihin kun lapsi oli 11kk ja se oli meille hyvä ratkaisu. En pystyisi täysin elämään miehen perheeseen tuomilla rahoilla mutta kyllä se maksaa enemmän joka tienaa enemmän. En kuitenkaan todellakaan pahastuisi jos mieheni ostaisi itselleen jotain kallista johon minulla ei ole vara, kunhan se ei ole pois meidän perheen perustarpeista.

mua sitten ärsyttää toi kotiäitiys on työ! ja kyllä kotoa löytyy neiti kohta vuoden. rahallisesti en pystynyt kotia jäämään vaan palasin heti äippäloman loputtua töihin ja sen työpäivän jälkeen mua odottaa ihan ne samat asiat mihin kotiäidil on aikaa koko päivä. minustä ainaki se oli äitiysLOMA

Myös minusta olis outoa jos minulla ja miehellä olisi omat rahat.. on kuitenkin yhteinen asuntolaina, yhteinen lapsi yhteinen…… niin miksi rahat ei olisi yhteisiä. meillä on omat tilit joihin tulee palkat mutta kummallakin on käyttöoikeis toisen tiliin ja niihin on kummallakin kortit.. sieltä ostetaan missä rahaa on ja ei ole ikinä tullut vastaan tilannetta että jompikumpi olisi motkottanut että "nyt ostettiin minulle tulleilla rahoilla ruokaa.." kummastuttaa myös kuinka totkut perheet onnistuu siinä että vuoroviikoin ostetaan lapselle maitoa ja vaippoja kaupasta..Kirjoitit asian kyllä juuri niin kuin itsekin ajattelen:)
hyvää syksyn alkua toivottelee mami ja Aada9kk 🙂

En lytännyt muiden tyylejä hoitaa raha-asioitaan. Kerroin vain miten meillä toimitaan ja että muut tavat eivät toimeisi juuri meidän perheessämme. 🙂

Mäkin voisin tähän kohtaan sanoa että AAMEN, mutta sepä se että kaikki tyylillään ei auta tallata muita sanoillansa.
-AK

Hyvä kirjoitus, voisin allekirjoittaa kaiken kirjoittamasi 🙂

Aika lailla laput silmillä kirjotettu teksti. Ihan kuin vain se oma tapa olisi se oikea tapa…

Perhe on yhteinen yritys 🙂

Minustakin olisi outoa, jos perheessä olisi "mun ja sun rahat". Perhe on yksikkö, varsinkin kun on lapsia. Meilläkin siis on yksi lapsi, ja yhteiset rahat. Meillä on yhteisesti laadittu budjetti, jonka mukaan kussakin kuussa rahat käytetään. Omat rahat-tyyli kuulostaa tosi itsekkäältä ja siltä, että parisuhde olisi rakkaudeton.

Mun mielestäni todella kärjistäen kirjoitettu. Tää on taas vähän niinkuin imetys, jokainen tyylillään, mutta toisenkin tapaa/tyyliä voi ymmärtää ja arvostaa.. meillä suhdetta takana 7v, joista 3v saman katon alla. Meillä on omat tilit,omat rahat, tytölläkin on omat rahat. Minä maksan hoitovapaalla ollessa oman kännykän, kuntosalin, sähkön, puolet vuokrasta ja vuorotellen maksamme kaupassa. Mies maksaa oman kännykän, puolet vuokrasta, KAIKKI auton kulut, lapsivakuutuksen ja kotivakuutuksen. Ylimääräiset jutut maksaa kumpi maksaa, kunhan maksaa. Tämä toimii meillä, toisella perheellä toimii toinen tapa.

Samaa mieltä! Mullekkin perhe ja parisuhde on tiimi. Jo nuorena suhteen alkaessa mun viikkoraha oli meidän viikkoraha. :'D

Olen samaa mieltä kanssasi, vaikka meilläkin on puolison kanssa omat tilit. Itse hoitovapaalla ollessa on kyllä sanomattakin selvää, että mies maksaa suurimman osan laskuista, ostoksista ja itse auttaa niin paljon kuin pystyy! 🙂

Meillä on miehen kanssa omat tilit, omat asuntilainat ja siis täysin omat rahat. Mulle ei tulisi mieleenkään ostaa itselleni esim. vaatteita mieheni rahoilla. Kaupassa maksetaan suurin piirtein vuorotellen, mutta ei se nyt ihan euron tarkkaa hommaa ole.. laskut ym. menot maksetaan myös vuorotellen 🙂 nyt kun jään itse hoitovapaalle, käytän omiin hankintoihini omia säästöjäni, tosin mieheni on opiskelija, joten samat kuukausitulot meillä on.

Hyvä kirjoitus. Olen samaa mieltä kanssasi:))

Me nimenomaan joka kerta ruokakaupassa jaetaan ostokset: "Ota sää porkkanat, mää maksa maidot ja maksetaanko kumpikin yksi kahvipaketti." En voisi kuvitella ostavani omia juttujani miehen rahoilla.. En kritisoi yhteistä tilivalintaa, mutta en osaa kuvitella sitä vain omalle kohdalleni.

Meillä asiat samoin, tosin ei ole yhteistä tiliä…paitsi lainatili, jonne tämäkin kotimamma saattaa hyvänä kuukautena pistää muutaman roposen kotiamme varten!

Meilläkin homma toimii näin. 🙂 mäkään en ymmärrä miksi perheissä joillain olisi omat rahat, vaikka tienaisin enemmän kuin mieheni, olisin silti tätä mieltä 🙂
-Anniina 🙂

samaa mieltä ! 🙂 meillä toimii hommat aika samalla tavalla, molemmilla kyllä on omat tilit mutta on ihan itsestäänselvyys että nyt kun olen hoitovapaalla niin eletään miehen rahoilla! 🙂

Asiaa! Hyvin kirjoitettu, toit asian selkeästi esiin. Tykkään 🙂

Meillä on omat tilit, omat tulot, omat rahat. Me maksetaan omat laskut itse, eli omat puhelin laskut yms, me lyhennetään lainaa kumpikin erisuuruista summaa, minä 400e ja mies 1000e kk tulojemme ja sen kuinka haluamme mukaisesti minä maksan vesi laskut ja mies sähkö kaupassa käydään vuorootellen. Rahaa jää kummallekkin hussattavaksi. Ja tämä toimii meillä loistavasti 🙂 kaikki tallaa tyylillään ei ole yhtä oikeaa tapaa!

Täsmälleen samaa mieltä kanssasi! Meillä homma toimii samoin kuin teillä.

Hieno homma! Kiva kuulla että muilla sama ajattelutapa. 🙂

Vastaa käyttäjälle krista Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X