eveliina matilda - Banneri

Minua on raskauden alusta asti kiehtonut lapsentahtinen vanhemmuus. Varon kuitenkin käyttämästä kyseistä termiä, sillä usein se kuohuttaa tunteita ja ymmärretään väärin. Välillä minusta tuntuu että ihmiset ymmärtävät kasvatusmenetelmän tahallaan väärin. Ihan kuin tasapainoisen ja onnellisen lapsen kasvattamiseen olisi joidenkin mielestä vain yksi reitti, se heidän reittinsä. Luulen myös että ihmiset jotka eivät noudata lapsentahtista kasvatusta, ajattelevat että joku joka niin haluaa toimia, yrittää olla jotenkin heitä parempi ja todistella loistavuuttaan. Minulla ei ole tarvetta loistaa valokeilassa, sädekehä pääni päällä, mutta kyllä; minä todellakin yritän olla parempi. En kuitenkaan parempi vanhempi kuin muut, vaan yritän olla pikkuisen parempi äiti, ihan vain Adeliinaa varten.

Monet vertaavat lapsentahtisuutta vapaaseen kasvatukseen. Lapsentahtisuus on kuitenkin täysin eri asia. Vapaa kasvatus tarkoittaa sitä että lapsi saa vain olla, eikä hänen käytökseensä tai toimintatapoihinsa puututa juuri mitenkään, vaan lähinnä turvaudutaan ajatukseen ”Siperia opettaa”. Vapaa kasvatus ei mielestäni ole kasvatusta ollenkaan, vaan mielestäni vapaat kasvattajat lähinnä jättävät lapsensa oman onnensa nojaan. Uskon että lapsi jolla ei ole rajoja, tuntee turvattomuutta, eikä pysty tiukan paikan tullen tukeutumaan vanhempiinsa. 
Lapsentahtisessa kasvatuksessa kaikki lapsen kehitysvaiheet huomioidaan tarkasti ja lapsen kehitystä tuetaan ikätasoisesti. Kasvatuksessa panostetaan lempeyteen, kuitenkin niin että vanhempi on aina auktoriteetti. 
Minä en kirjaimellisesti noudata kaikkia lapsentahtisuuden keskeisiä toimintatapoja, vaan sovellan asioita juuri meidän perheellemme sopiviksi, kuitenkin niin, että ajatuksena on edetä ennemminkin Adeliinan, eikä meidän vanhempien tahtiin. Kuitenkaan meidän kohdallamme lapsentahtisuus ei tarkoita sitä, että Adeliinan halutessa hänen annettaisiin lutkuttaa tuttia ja juoda tuttipullosta vielä kouluikään asti, vaan lähinnä yritän kasvattaa Adeliinan niin, että pullon ja tutin sijaa hän hakee turvaa minusta tai Tonystä. 
Lapsentahtisuuden ’vastaisesti’ meillä ei nukuta perhepedissä, vaan Adeliina nukkuu omassa huoneessaan pinnasängyssä. Perhepedistä luovuttiin, koska Adeliina nukkui erittäin ”äänekkään levottomasti”, enkä itse pystynyt nukkumaan edes silloin kun Adeliina nukkui. Tässä kohtaa punnitsimme lapsentahtisuutta sekä minun yöuniani ja päädyimme siihen että hyvin levänneenä pystyn olemaan paljon parempi äiti. Adeliinaa yksin nukkuminen ei juurikaan näytä liikuttavan, enkä usko sen vaikuttavan kiintymys-suhteeseemme. Mikäli öistä eroahdistusta alkaa esiintyä, Ade on tervetullut nukkumaan kainalooni vaikka vielä viisitoista vuotiaana. 
Me emme ainakaan vielä halua unikouluttaa Adeliinaa. Koska yösyömisestä ei ole hänelle vielä mitään haittaa, en yksinkertaisesti näe syytä olla antamatta maitoa öisin. Adeliina on oikeastaan vieroittanut itse itsensä lähes kokonaan yösyömisestä. Hän herää yleensä kerran aamuyöstä syömään, mikä sopii minulle vallan hyvin! Haluan tässä välissä painottaa että en paheksu muiden unikouluttamista, sillä joillekkin perheille unikoulu, tai oikeastaan sen onnistunut lopputulos on varmasti pelastus, varsinkin jos lapsi herää useita kertoja yössä syömään.
Lempeää ja lapsilähtöistä kasvatusta haluan myös ilmentää sillä, miten kohtelen Adeliinaa. Olen kiinnittänyt huomiota siihen miten jotkut vanhemmat käsittelevät (tai oikeastaan jättävät käsittelemättä) lapsen kiukun tai harmituksen. Usein, esim. kaupassa asioidessa voi nähdä vanhempia jotka naurahtavat tai vähättelevät lapsen harmitusta, kun tämä pillahtaa itkuun jonkin meidän mielestä naurettavan syyn takia. Mielestäni se on väärin, koska lapselle harmi on aina todellinen, oli syy mikä tahansa. 
Yritän myöskin parhaani mukaan olla käyttämättä Ei -sanaa. Lapselta on helppo kieltää asioita sanomalla ei, mutta mielestäni on tärkeää perustella ja kertoa miksi jotain asiaa ei saa tehdä. Jos lapsi koskee kylässä johonkin esineeseen mihin hän ei saa koskea, on mielestäni tärkeää kertoa hänelle ikätason mukaisesti miksi esine pitää jättää rauhaan. Adeliinan ikäiselle lapselle ei vielä pysty selittämään asioita, vaan hänen kohdallaan yritän lähinnä kiinnittää hänen huomionsa johonkin muuhun. Pienen harjoittelun avulla Ei -sanaa on silloin tällöin helppo kiertää ja näin ollen luoda tilanteista ymmärrettävämpiä lapsille ja olla turruttamatta lapsia tähän monelle lapselle hyvinkin arkiseen sanaan. 
Tässä oli nyt muutamia esimerkkejä aiheesta. Jos alkaisin kertomaan jokaista ajatustani asiasta kasvatus, tämä potaus olisi kilometrin mittainen! Toivottavasti saitte tekstin avulla hieman kiinni siitä mitä asioita minä arvostan lasten kasvatuksessa.

Kommentit (4)

Arvostan todella tällaista kasvatustyyliä, ja itsekin aion pyrkiä soveltaen toteuttamaan lapsentahtista kasvatusta omalle 8kk pojalleni. Tai siis tietysti olen aloittanut jo, mutta tietyt asiat tulevat vasta vanhempana käyttöön 🙂 kiitos jälleen mielenkiintoisesta postauksesta!

Heip!
Olet sellainen äiti, jonka jokainen lapsi itselleen toivoisi! 🙂 Muistan kun pienenä minulla oli jotakin asiaa omalle äidilleni ja kun hän jutteli ystävänsä kanssa eikä kiinnittänyt aluksi mitään huomiota, että miten paljon se ärsytti minua ja silloin tuli paha mieli. Nyt kun ajattelen vähän vanhempana, ymmärrän hyvin äitiäni. En varmasti itsekkään jaksaisi jokaiseen "Äitiiäitii KATO!" huudahdukseen reakoida. 😀 Mutta sitten kun muistan miltä se pienessä mielessä tuntui niin lupaan aina itselleni, että omat lapset sitten aikanaan eivät koe samaa. 🙂
Olen lukenut blogiasi nyt jo jonkun aikaa ja tämä on ihan mahtava! Kiitos kun jaksat kirjoitella meille ja kertoa Adeliinan kuulumisia! Pakko vielä tähän loppuun sanoa, että Adeliina on kyllä onnellinen tyttö kun on saanut noin ihanan äidin, Eveliina sinä osaat olla äiti! 😉
– Maggie 15 v.

Heippa, oletko aikeissa/voisitko tehdä postauksen Adeliinan kuulumisista? 🙂

Hei, aikeissa on kunhan saan kuvattua Adea postaukseen. 🙂

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X