Raskauden aikana kirjoitin listan kaikesta tavarasta mitä meidän täytyy hankkia vauvaa varten. Pitkän listan yhdellä rivillä luki leluja. Sittemmin olen kuitenkin huomannut, että koko kohdan olisi hyvi voinut deletoida, eikä meidän olisi itse tarvinnut ostaa lelun lelua.
Adeliinan kummit, meidän ystävämme ja sukulaisemme ovat pitäneet hyvää huolta Adeliinan lelulaatikon sisällöstä. Adella oli leluja jo ennen kuin hän oli edes syntynyt ja syntymälahjaksi niitä saatiin paljon lisää. Sittemmin Adeliina on saanut leluja joululahjana ja virpomispalkkana sekä jotkut tykkäävät lahjoa häntä ihan noin niin kuin muuten vaan. 😀
Monet tykkäävät ostaa lapsille lahjaksi leluja, koska niistä on lapsille eri tavalla iloa kuin esimerkiksi vaatteista. Moni varmaan ajattelee että vaatteista, lahjakorteista, vaipoista ja ruokailuvälineistä on iloa ennemminkin vanhemmille kuin lahjan saajalle.
Adeliina on aina saanut aivan ihania leluja, jotka ovat sopineet hyvin hänen ikätasolleen. Muutamia vanhempien lasten lelujakin hänellä on, mutta ne ovat jemmassa odottamassa oikeaa ikää, jolloin Ade saa niistä pienien osien sijaan jotakin hyötyä irti.

En ole juurikaan törmännyt mauttomiin lasten leluihin, mutta pyörittelin kyllä silmiäni nähdessäni lelukaupan hyllyllä vauvojen suojakuoret ihka oikealle iPadille. Suositusikä kyseiseen ”leluun” oli +4kk. Mielestäni nelikuinen vauva ei vielä tee yhtään mitään iPadin kanssa. En nyt tarkoita että lasten pitäisi edelleen leikkiä kouluikään asti käpylehmillä, mutta välillä minua kauhistuttaa kuinka leluja tarvitsisi olla järkyttäviä määriä ja kaiken tulisi olla mahdollisimman teknistä ja lapsen mielikuvitusta kehittämätöntä. On hyvä muistaa että vaikka vauva viihtyisi lattialla lelun kanssa josta irtoaa jos jonkin näköistä kilkettä ja välkettä, niin mikään lelu ei korvaa sitä vuorovaikutusta mitä lapsi saa toisen ihmisen kanssa olemisesta ja keskustelemisesta!
Minä tykkään leluista joissa on joku idea. Tämän ikäiselle ideaksi riittää se että lelua puristamlla/heiluttamalla/lyömällä siitä kuuluu ääni tai paljastuu jokin uusi asia. Adeliina alkaa myös pikkuhiljaa ymmärtämään kurkistuskirjojen päälle.

Aion totuttaa Aden siihen että leluja on lelulaatikossa kerralla kohtuullinen määrä. Haluan että Adeliina arvostaa lelujaan ja oppii että leikin jälkeen lelut siivotaan paikoilleen.
Suuria lelumääriä omaaville perheille hyvä vinkki on kerätä lelut kahteen tai useampaan laatikkoon/jätesäkkiin ja viedä osa leluista piiloon varastoon. Muutaman viikon välein kun vaihtaa käytössä olleet lelut piilossa olleisiin, ovat lelut lapsille taas kuin uusia!

 Lammaskäsinukke on Adeliinan mielestä ihana. vaan kun aina joku jaksaisi liikutella tätä.

Sellaista kaikkea meiltä siis löytyy ja voisin kuvitella että parin kuukauden päästä leluvarasto saa taas täydennystä kun juhlitaan neidin ensimmäistä syntymäpäivää. 😉

P.S
 🙂