eveliina matilda - Banneri

Sen jälkeen kun meidän toinen auto varastettiin ja löydettiin rikottuna, elämäni on muuttunut paljon. Meillä on siis kaksi autoa, joista tämä rikottu on hieman harvinaisempi ja vaikeampi korjata… Tony ei ole ehtinyt tekemään autolle mitään, (eikä sillä edes ehjänä enää pakkasten tultua voisi liikkua) joten toinen autoistamme makaa päivät tallissa ja toinen auto on Tonyn työpaikan parkkipaikalla. Minä olen siis autotta kotona.
Joo onhan Adeliinalla rattaat ja mulla jalat joilla voisi liikkua paikasta toiseen, mutta täällä meidän asuinalueella etäisyydet ovat melko pitkät kaikkialle. Muutaman kerran olen kävellyt rattaiden kanssa kauppaan, mutta matka on sen verran pitkä että Ade ehtii tylsistyä rattaissa nököttämiseen ja mulla ei enää paluumatkalla meinaa jalat kantaa. Toi kaupassa käynti ei nyt muutenkaan ole mitenkään erityisen virikkeellistä ja miellyttävää puuhaa, mutta kävelymatkan päässä ei juuri muita aktiviteettejä ole.

Noin kilometrin päässä kotoamme on bussipysäkki josta kulkee busseja kaupunkiin Turkuun. Ikävä kyllä bussiaikataulut ovat aivan perseestä ja busseja kulkee tosi harvoin. Lisäksi matka tuolta pysäkiltä turkuun kestää reippaat kaksi tuntia, koska bussi ei todellakaan kulje suorinta reittiä. Tällä paikkakunnalla vaunujen kanssa ei saa matkustaa ilmaiseksi vaan matka maksaa aivan hävyttömän paljon. En voi ymmärtää kun joku sanoo joukkoliikenteen käyttöä edulliseksi. Kyllä minä toisinaan voin bussilla kulkea, mutta jatkuvasti sillä kulkeminen on paljon rasittavampaa kuin neljän seinän sisällä oleskelu.
Mitä minä sitten kotona olemisen sijaan haluaisin päivisin tehdä? Haluaisin käydä vauvatanssissa Adeliinan kanssa. Mehän käytiin yksi kurssi, mutta sinne liikkuminen osoittautui turhan vaikeaksi, kun Tonyn piti kerran mennä taksilla töihin että minä saan auton. Tykkäisin käydä vauva- ja perhekahviloissa tapaamassa muita äitejä. Olisi kivaa että Adeliinalla olisi samaa aikaa leikkiseuraa muista lapsista. veisin Fidoa koirapuistoon ja kävisin päivisin mielelläni myös uimahallissa uimassa sekä kirpputoreilla kiertelemässä. Tänään Turun Kinopalatsissa järjestettiin vauvakino, johon olisin myös mielelläni osallistunut.

Tällä hetkellä arkipäivät tuntuvat tosi puuduttavilta. Samat rutiinit ja jutut pyörivät päivästä toiseen. Suoritan kotityöt sekä Adeliinan ja Fidon hoidon kellontarkasti kuin kone. Tuntuu etten oikein enää keksi Adeliinalle mitään uutta ja kivaa tekemistä. Aina se sama lelukoppa jonka sisältöä tyhjentää. Ennen päiväunia luetaan se sama kirja, joka vasta viime viikolla luettiin. Adeliinan cd-levyt on kuunneltu läpi miljoona kertaa. Pienelle tekee varmasti hyvää että ruokailu- ja unirytmit ovat joka päivä kohdallaan, mutta silti on päiviä jolloin tuntuu että neiti kaipaisi lisää virikkeitä, nähtävää ja ihmeteltävää. Lähimpään leikkipuistoonkin on matkaa useita kilometrejä ja siksi ulkoilumme koostuu koiralenkeistä joiden aikana Ade vain istuu rattaissa.
Iltapäivisin kun Tony tulee töistä, on tylsyys jotenkin uuvuttanut minut. Tuntuu että niin myöhään ei ole enää mitään järkeä laittautua ja lähteä minnekkään, vaan telkkari, sohva ja sänky kiinnostavat enemmän. Lisäksi kaikki äiti-lapsi toiminta järjestetään aina päivisin, eikä iltapäivisin. Toisinaan käyn iltaisin tallilla, mutta sielläkin on aina kytättävä kelloa ja kiirehdittävä kotiin ennen Tonyn jääkiekkotreenejä. Valitan nyt sitten ihan kunnolla kun kerran aloitin. 😀

Odotan niin kovin että pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme Turkuun. Ihan kodin vierestä löytyy ainakin kolme (!!) leikkipuistoa. Kiven heiton päässä sijaitsevat isot kaupat sekä uimahalli. Kävelymatkan päässä asuu myös Adeliinan kummitäti Sohvi ja mikä parasta bussipysäkki on aivan vieressä ja busseilla pääsee kulkemaan vaunujen kanssa ilmaiseksi! Muuton jälkeen emme siis enää tarvitse toista autoa, vaan toinen meistä voi aina kulkea busseilla.

Kommentit (11)

Ymmärrän täysin. Harrastukset on niin kivoja, lapsi saa leikkiä toisten kanssa ja äiti aikuista seuraa. 🙂 vauvauinti, vauvajumppa, muskari ja avoin perhekerho meidän suosikkeja. Hyvä että pääsette muuttamaan niin voit harrastaa Adeliinan kanssa. 🙂

Adeliina on kyllä niin kaunis lapsi!

Onneksi sulla on muutos tulossa, että on edes jotain mitä odottaa 🙂 Tuo käy pidemmän päälle henkisesti niin raskaaksi, ettei tee hyvää :/ Milloin teillä onkaan tarkoitus muuttaa? On saattanut lukea jossain postauksessa, mutta on mennyt multa ohi.

Välillä samat fiilikset. Auto kyllä on käytössä, mutta kun ei vaan jaksa ajaa sitä tunnin ajomatkaa, että pääsis kaupunkiin tai kavereille kylään. On vaan niin paljon helpompi olla tässä kotipiireissä. Onneksi täältä kumminkin löytyy leikkipuisto kävelymatkan päästä ja oma hevonen asuu ihan muutaman kilometrin päässä vanhempien tilalla. Silti ne päivät, kun oikeesti on jotain suunniteltua menoa tuntuu välillä niin mahtavilta! Töihin tekis välillä mieli, mutta kun katsoo poikaa, niin eihän sitä raski vielä hoitoon jättää. 🙂

Mutta yksi sinulla on, mikä minulta puuttuu: Maailman suloisin pieni tyttönen! Niin ihana aurinko, miten kaunis voikaan lapsi olla! <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<33<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3 Mieletön ilmestys, olen aivan heikkona tuosta ihanuudesta :´)

Heippa, löysin sun blogin eilen ja jäin seuraamaan 🙂 Meillä on lähes saman ikäinen mukula (14kk) ja on jotenkin mukava lueskella muiden samassa tilanteessa olevien blogeja. Täällä siis ilmoittautuu yksi uusi lukija 😉

Mä niin tiedän ton tunteen, josta puhut! Me asutaan siis Tampereella, n. 6km keskustasta, mikä ei ole paljoa, mutta koska bussit menevät to-del-la huonosti ja matka kestää tolkuttoman kauan pienen hermostuvan pojan kanssa, ei meilläkään ihan hirveän usein hermot riitä lähteä kaupunkiin. Meidän lähellä on kylläkin pieni kauppakeskus, mistä löytyy Prisma, H&M ym., muttei sielläkään nyt ihan joka päivä jaksa pyöriä 😀 I feel you, siis! Onneksi pääsette muuttamaan parempaan paikkaan, varmasti päivätkin kuluvat ihan eri tahtiin 🙂

Voin vaan kuvitella jossakin määrin! Olen itse yksityinen lastenhoitaja. Aloitin 1,5kk sitten työt uudessa perheessä. Jossa toinen kaksosista pitkän sairaala jakson jälkeen kadotti vastustuskykynsä, minkä seurauksena istuimme 5 viikkoa sisällä ja korkeintaan päiväuni aikaan, hönkäsimme raitista ilmaa… Oli kiva löytää rytmi lasten kanssa, mutta kyllä kahden viikon jälkeen alkoi kelloon tuijottelu tympiä… fröpelin palikatkin oli kuunneltu niin monta kertaa ja samat lelut kuolattu, ettei enää lapsiakaan kiinnostanut niiden muistelu. Nyt eka viikko vauvakerhoilua takana ja tämä vapaus on mahtavaa <3

Onnea kotipäiviin, toivottavasti saatte nopsaan rempan valmiiksi ja muuttamaan uuteen kotiin,josta helpompi liikkua 🙂

Tuttuja ajatuksia!
Nyt, kun olen jo ollut työelämässä hyvän aikaa taas, kaipaan "romanttisesti" takaisin kotiäidiksi. "että olis taas aikaa leipoa pullaa"
Mutta joo, kääntöpuolena siinä kaikessa ajassa olikin tuo ajattomuus, välillä suoranainen ajan tappaminen.

Nythän Piikkiössäkin pitäisi bussien kulkea paremmin, kun on toi föli. Eikö siinä saa matkustaa rattaiden kanssa ilmaiseksi?

eikä, kuulostaa et muutatte johonkin tänne länsikeskuksen läheisyyteen :))

Ei teillä muuten olisi ketään autollisia äiti-lapsituttuja, joita voisitte kutsua kylään?

Hui kun oot ollu aikasin hereillä!
Onko vielä pitkä aika muuttoon?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X