Vaikka mulla on koko äitiysloma vielä edessä, mulle on jo iskenyt paniikki suunnitella tulevaa. Vaivaan päätäni lähinnä sillä milloin ja minne lapset menee hoitoon sekä mun työkuvioilla.
Olen viihtynyt kotiäitinä tosi hyvin ja haluan olla lasten kanssa kotona mahdollisimman kauan. Mielellään niin kauan, että nuorempi on vähintään kolmevuotias. Jos tuota kotihoidontukea nyt kuitenkin leikataan (jaetaan vanhemmille puoliksi) niin mun on todennäköisesti jätettävä kotiäitiys paljon aikaisemmin ja lasten on mentävä päivähoitoon, koska Tony ei voi jäädä töistä kotihoidontuelle.

Suurin kysymysmerkki elämässäni on se, että en oikein vieläkään tiedä mikä minä haluan olla isona. Monelle on tärkeää tehdä itselleen työura ennen jälkikasvua, mutta minulle lasten hankkiminen on ollut yksi keino lykätä työelämään siirtymistä eteenpäin ja saada lisää miettimisaikaa.
Tällä hetkellä olen ammatiltani turvallisuusvalvoja. Olen siis suorittunut turvallisuusalan perustutkinnon, mutta minulla ei ole työpaikkaa johon palata äitiysloman jälkeen, koska valmistuin ammattikoulusta Adeliinan jo synnyttyä. Turva-ala tuntuu siltä omalta alalta ja olen tyytyväinen että suoritin kyseisen koulutuksen, sillä siitä on paljon hyötyä myös monella muulla alalla. En kuitenkaan innostu töistä joita nykyisellä koulutuksellani voisin tehdä, vaan haluaisin opiskella turva-alaa lisää ja toimia esimerkiksi hätäkeskuspäivystäjänä, henkilösuojaajana tai vanginvartijana. Nuo ammatit vain ovat lasten hoitojärjestelyiden kannnalta hieman haastavia, enkä mä muutenkaan oikein nauti vuorotöistä. Mulle sopeis parhaiten joku mukava päivätyö jossa pääsen kohtaamaan ihmisiä ja käyttämään vuorovaikutustaitojani. Olen nyt pohtinut että voisin opiskella vaikka sosiaalialaa, lastenohjaajaksi tai liikunnanohjaajaksi. Näillä aloilla olisi turva-alan lisäksi mua kiinnostavia asioita. Työllisyystilanteesta en sitten kyllä tiedä yhtään, mutta lieneekö sitä järkevä niin kauheasti tuijotella, kun se saattaa vielä muuttua useampaan otteeseen ennen kun mä edes valmistuisin.

Onneksi mulla on vielä aikaa miettiä lähdenkö hakemaan töitä vai opiskelupaikkaa. Nyt aion nauttia lapsista ja kotona olosta täysillä. Nää on niin hetken aikaa pieniä, että olisi ihan kamalaa jos en saisi nähdä näin läheltä tätä lyhyttä alkulapsuutta. Mulle tulee varmasti olemaan vielä tosi kova paikka laittaa Adeliina ja tuleva veli päivähoitoon.