Olen varmaan aikaisemminkin maininnut että vatsassani asuu pieni potkunyrkkeilijä. Adeliinan odotukseen verrattuna tämä vauva liikkuu tosi paljon ja tosi usein! Muistan tunteneeni Adeliinan ensimmäiset hentoiset liikkeet vasta rakenneultran paikkeilla, mutta kunnollisia potkuja ja tönäisyjä masusta tuntui ensimmäisen kerran joskus suurinpiirtein raskausviikolla 24+. Adeliina liikuskeli kohdussa päivittäin, mutta niin että sitä ei muun puuhastelun ohella edes huomannut, vaan vasta kun istuin alas ja keskityin vatsaan. Viimeisillä raskausviikoilla Aden liikkuinen oli tosi vähäistä ja kerran käytiinkin sairaalassa käyrillä varmistamassa onko masussa kaikki hyvin kun liikkeitä ei ollut päivään tuntunut.
Nyt tässä odotuksessa ei ole tarvinnut pelätä etteikö pikkutyyppi olisi elossa, sillä hän kääntyilee, potkii sekä puskee peppuaan ja päätään nahastani läpi jatkuvasti. Ensimmäiset liikkeet tunsin varmaankin 16. raskausviikolla ja muutaman päivän päästä potkut näkyivät jo vatsan päälle. Nyt kun kohtu ylettyy jo kyliluihin, potkut ovat välillä todella kipeitä ja saatan kesken kauppareissun kiljaista kivusta kun vauva yhtäkkiä survoo jalkansa kylkeeni. Iltaisin kun asetun nukkumaan, masussa alkaa jumppatunti. Nukahtaminen on tosi hankalaa kun joku tekee toista tuntia sisälläni kuperkeikkoja. Heräilen yleensä pari kertaa yössä siihen että vauva on saanut jonkun riehumiskohtauksen. Luulen että kun vauva tästä kasvaa ja tila alkaa käymään ahtaaksi, myös pyöriminen vähän rauhoittuu. Toivottavasti tämä aktiivisuus ei ole esimakua tyypin luonteesta syntymän jälkeen… 😀