Nimittäin pikkutyyppi päätti vielä ainakin toistaiseksi jatkaa eloaan vatsassani. Vauvan tilanne on hyvä, sillä hän sai maanantaina toisen keuhkoja kypsyttävän kortisonipiikin ja käynnissä on jo mukavasti 34. raskausviikko. Supistukset vaivaavat edelleen, oikeastaan aina liikkuessani alaselkään tulee aaltomaisia suppareita ja vatsa sattuu. Levossa tulee silloin tällöin harjoitussupistuksia, eli kivuttomia kohdun kovettumisia, joiden ei pitäisi kuitenkaan käynnistellä synnytystä.
Pääsin nyt sairaalasta kotiin, mutta mun pitäisi ainakin seuraavat kaksi viikkoa lepäillä ja välttää kaikenlaista rasitusta (mm. istumista!?). Täällä kotona lepäily on paljon hankalempaa, varsinkin kun Tonyn on oltava niin kiinni siinä talon remontissa, mutta onneksi meillä on mahtava tukiverkosto jolta saan apua Adeliinan hoidossa. Siivoamisen meillä hoitaa tällä hetkellä Tonynpaskapikasiivous Oy ja kokkauksen hoitaa Saarioisten äidit. 😀 Noh, hetkeksi on pystyttävä hellittämään ja ajattelemaan vauvan parasta. Pari viikkoa menee loppujen lopuksi nopeasti ja sitten raskausviikkoja onkin jo sen verran kivasti, että voin huokaista helpotuksesta ja jatkaa niin normaalia eloa kuin ison masun kanssa vaan on mahdollista.

Mulle tehtiin sairaalassa sunnuntaina ennenaikaisen synnytyksen uhka -pikatesti, joka oli tosiaan positiivinen, mikä lääkäreiden mukaan tarkoitti että synnytys saattaa todennäköisesti alkaa kahden viikon sisällä. En ennen tätä ollut kuullut koko testistä yhtään mitään, vaikka sitä on käytetty vuodesta 2007 asti. Mulle jäi hieman epäselväksi se kuinka todennäköistä on että synnytys alkaa kahden viikon sisällä testauksesta eli kuinka monta prosenttia positiivisen tuloksen saajista todellakin synnyttää ennenaikaisesti. Yritin googletella aiheesta, mutta jos blogini lukijoista löytyy joku varhaisilla viikoilla positiivisen tuloksen saanut, niin minua kiinnostaisi tietää kuinka pitkään synnytykseen vielä kului aikaa testauksesta? 🙂