Tänään viikkoja pärähti mittariin huimat 34+1! Jännää ajatella että jos synnytys nyt käynnistyisi, sitä ei enää esteltäisi vaan vauva saisi luvan tulla maailmaan. Mä olen kuitenkin tilannut Vappu-vauvan, joten täällä yritetään edelleen huilata mahdollisimman paljon. 🙂 Kipeät supistukset kiusaavat nyt etenkin öisin, päivisin supistelu on ollut ieman maltillisempaa. Paitsi tänään mulla oli koko aamupäivän tosi hyvä olo joten touhusin kotona kaiken näköistä ja kävin vielä neuvolassa sekä hammaslääkärissä. Tämä taisi olla hieman liikaa, koska iltapäivällä päälle iski taas kovat kivut ja tuntui että koko vatsa repeää! Supistukste lisäksi mua uimasi ja tuntui että jouduin parin tunnin ajan haukkomaan happea että pysyin tajuissani. Nyt kun sain Adeliinan nukkumaan ja pääsin löhömään sohvalle, olo on jo paljon parempi.

Kuten kuvasta näkyy, vatsa alkaa olla jo ihan kiitettävän kokoinen! Ainakin se on kokoajan tiellä, painaa sata kiloa ja alkaa jo pikkuhiljaa ahdistaa… Nyt tänään tuli ensimmäistä kertaa sellainen kunnon kyllästyminen tähän vatsaan. Haluaisin jo oman kroppani takaisin. Kaipaan sitä että voin makoilla vatsallani, pukeutua omiin vaatteisiini ja voin yöllä kääntää kylkeä ilman että se on kymmenen minuutin prosessi! Haluaisin myös kantaa Adeliinaa kantoliinassa (posti toi tänään uuden liinan!!) mutta vatsan kanssa kantaminen on mahdotonta. Selän puolellakaan kantaminen ei tule kysymykseen näiden supistusten takia.
Kun mulla iski tää ”oman kropan kaipuu”, aloin kuitenkin miettimään että olen loppujen lopuksi äärettömän pienen hetken elämästäni raskaana. Tätä poikkeustilaa on todennäköisesti enää muutama hassu viikko jäljellä ja jos meidän tämän hetkiset suunnitelmat pitävät paikkansa, olen nyt viimeistä kertaa raskaana. Joten mä pakotan nyt itseni nauttimaan tästä masusta ja sen mukana saadusta huomiosta loppuun asti!