eveliina matilda - Banneri

En todellakaan ole mikään vapaan kasvatuksen (=kasvattamatta jättämisen)  kannattaja, mutta en myöskään väkisin  yritä tehdä tästä elämästä tasaisen tappavan harmaata ja turhilla säännöillä kuorrutettua.

Kieltämättä olen kodin siisteyden ja käytöstapojen suhteen ikuinen nipottaja, mutta kuitenkin olen mielestäni rento ja heittäytyvä äiti ihminen. Usein ennen kuin kiellän lastani tekemästä jotain asiaa, pysähdyn miettimään mikä on motiivini. Onko motiivini kieltää kenties se että näin on minulle helpompi? Esimerkiksi kauppareissulla minulle on helpompi köyttää lapsi rattaisiin, vaikka hän haluaisi kävellä (lue:sinkoilla) mielummin kauppareissun ajan. Jos lapseni kuitenkin ilmaisee halunsa kävellä, eikä meillä ole esimerkiksi kiirettä, minä annan hänen ottaa ne omat pikkukärryt ja kävellä itse. Kyllä, ihan vain siitä syystä että lapsi haluaa!
Jonkun mielestä olen varmaan liian lepsu äiti, koska meidän Adeliina saa halutessaan puistossa riisua kengät sekä joskus itse päättää, että aamiaiseksi syödäänkin puuron sijaan leipää. Melko usein kaupoilla kiertäessämme kierrämme myös sen lelukaupan, josta Adeliina saa valita itselleen jotain. Olenhan minäkin saanut kiertää vaikka kuinka monta minua kiinnostavaa kauppaa ja rattaissa komeilee usea kassi, joissa on tavaroita, jotka minä olen halunnut ostaa. Miksipä siis en välillä soisi samaa lapselleni? Olen muutenkin sellainen äiti kuka pohtii asioita useammalta kannalta ja monikin asia saattaa olla neuvoteltavissa, sen sijaan että suoralta kädeltä kieltäisin kaiken mikä ei ihan täysin miellytä itseäni. Leikkipuistossakin pyrin käymään ilman minuuttiaikataulua, jolloin voin kysyä Adeliinalta josko lähdettäisiin jo kotia päin. En lähde repimään lasta kesken kivojen leikkien, siksi että en enää itse jaksaisi notkua hiekkalaatikon reunalla. Jos taas tilanne on se että joku muu seikka pakottaa meidät juuri silloin lähtemään, turvaudun taas selittämään ja avaamaan tilannetta lapselle>> ”Meidän on nyt mentävä kotiin, koska nälkäinen isi on tulossa kotiin ja meidän on mentävä tekemään ruokaa. On kurjaa jos on kova nälkä, tullaan iltapäivällä uudestaan puistoon.” tmv. Lähes kaksivuotiaskin ymmärtää yllättävän paljon ja välillä pointtini tuntuvat jopa menevän perille asti lapsen ymmärrykseen. Kun lapsi tietää syyn toiminnalleni ja kiellolleni, hän osaa varmasti (jos ei ihan vielä niin..) tulevaisuudessa ottaa pettymyksen paremmin vastaan.
Toisaalta melko usein kiellon motiivina on lapsen turvallisuus tai Suomen laki. Tällöin minä olen se kuka päättää, eli jälleen selitän ja ohjeistan miksi lapsi ei saa juosta parkkipaikalla kuin päätön kana, tai miksi lapsi ei saa istua autossa ilman turvaistuinta. 
Mutta tosiaan tapauksissa, joissa kiellon motiivina on se että kieltäminen on helpompaa kuin antaa lapsen toteuttaa itseään, suosittelen kaikkia edes toisinaan kokeilemaan samaa; antakaa lapsien joskus tehdä miten tykkäävät, joskus he saattavat jopa yllättää ja se kauppareissu sujuukin superhyvin lapsen niitä omia pikkukärryjä työnnellessä! 😉

Kommentit (23)

Eksyin vahingossa tälle sivulle. Jotenkin nämä ideaalit tavat kasvattaa saavat hymyn huulille. Nopeasti selasin ja huomasin, että vastaajista suurin osa on yhden lapsen vanhempia?
Tällainen kolmen alle koulu-ikäisen äiti muistaa olleensa samanlainen kunnes…
Sanonpahan vaan että älkää ottako itseenne jos "metodit " muuttuvat ajan myötä. ☺

Hei Eveliina! Kysymykseni ei liity tämän postauksen aiheeseen mitenkään, mutta saanko udella paljonko teidän uuden kodin remontti maksoi, noin suurin piirtein? Ymmärrän, jos et halua raha-asioista puhua täällä, mutta suuntaa antava vastauskin auttaisi. Olemme avokkini kanssa pyöritelleet mielessä vanhan ok-talon ostoa, mutta emme osaa oikein arvioida kustannuksia. Remontti olisi varmaan yhtä perusteellinen kuin teillä. Osaatko esimerkiksi heittää hintahaarukkaa tms. tällaisille ummikoille? 🙂

Kysyn sinulta asiasta, koska harkinnassa samantyppinen talohankinta ja arvioin makumme samankaltaisiksi ja sen perusteella ehkäpä remonttiin tarvittavat rahat voisivat olla suurin piirtein saman suuruiset!

Hei anonyymi!
Ilmaisin itseäni hieman huonosti. Olin lähinnä kiinnostunut remontin hinnasta, en ollenkaan talon ja tontin ostohinnasta. Asumme Kotkassa, jossa talojen hinnat ovat todella matalia. Olettaisin remontoinnin olevan suurin piirtein samanhintaista asumiskunnasta riippumatta..?

Varmaan riippuu myös vähän että missä päin asuu. 🙂 mistä päin sinä ja "avokkisi" olette harkinneet taloa? Kaupunki riittää ihan hyvin 😀

Nimittäin minä ja aviomieheni olemme bonganneet vanhan 1950-luvulla rakennetun omakotitalon, joka kiehtoo meitä. Se sijaitsee Helsingissä, hinta vähän yli 200 000€. Talo tosiaan pitäisi remontoida lähes kokonaan! Mietimmekin tässä että onko järkevää ostaa sellainen talo..

Moi! Pistä s-postia blogin mailiin, niin vastailen vaikka siellä! 🙂

Paljon se on kiinni lapsen temperamentistäkin. Meillä on 1v 10kk poika joka on todella luonteikas ja uhmaikä alkaa meillä näkyä päivittäin. Rajat meillä on ja kielletään kyllä kun aihetta on. Siltikin leikkipuistossa tämä meni potkaisemaan ikäistään poikaa. Tilanteen jälkeen kielsi ja kerroin miksi niin ei saa tehdä. Pointti tekstissäni on että ei se aina kerro kasvatuksen puutteesta. Uhmaikäinen testaa rajojaan vaikka hyvin tietää että on kiellettyä. Se ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa kun lapsetkin on niin erilaisia. Olen ymmärtänyt että teillä Ade on aika rauhallinen ja kiltti. Voi olla vaikea ymmärtää millaista on kasvattaa todella vilkasta ja suuren temperamentin omaavaa lasta.

Hei, en tarkoittanut että se kielisi huonosta kasvatuksesta/kasvattamatta jättämisestä jos lapsi käyttäytyy huonosti! Mutta se että aikuinen ei puutu siihen käytökseen, kertoo aika paljon.
Meidän Adeliina on myös tosi tempperamenttinen. Pienistäkin vastoinkäymisistä heittäydytään maahan vetämän itkupotkuraivareita. Leikkipuistossa heitetään hiekkaa, lyödään ka potkitaan muita… Eli täälläkin kokeillaan rajoja ihan todella! 😀 kuitenkin itse puutun ja korjaan lapseni käytöstä, toisin kuin jotkut vanhemmat mihin aina välillä tuolla törmäilee.

Mua hävettää….. Mä käytän tota "koska sanon niin" ihan liiankin kanssa:( miten siitä pääsee eroon ,miten kiireen ja väsymyksen keskellä saa itsestään irti sen et selittää:/

Huippu teksti! Mä oon ihan samaa mieltä ja toimin itse myös näin 1,8 vuotiaan kanssa:)

Kuulostaa hyvältä! Kunhan muistaa kuitenkin olla johdonmukainen ja pitää sanansa. Lapsi oppii todella nopeasti esim. katteettomat uhkailut ja lakkaa pian tottelemasta tietäen, ettei mitään rangaistusta kuitenkaan tule.

Tuo alussa mainitsemasi "ilmiö" on myös havaittavissa myös päiväkodissa. Siis tuo, kun sinä mietit motiiviasi kieltää tai tehdä jotain. Päiväkodissa tehdään useita typeriä asioita ja sääntöjä vain siksi, että hoitajilla olisi helpompaa. Esimerkiksi askarrellessa ois mun mielestä kiva, että jokainen lapsi saisi askarrella, mitä itse haluaa sen sijaan, että kaikki pakotetaan tekemään sama tipu ja ehkä yhtä lasta kiinnostaa. Syy, miksi kaikki tekevät sen saman, on ihan vain puhtaasti siksi, että hoitajat pääsee helpommalla. Joskus on toki kyse myös siitä, ettei hoitajien kädet riitä yksilölliseen kohteluun, mikä nykyresursseilla on aika yleistä. Tai kun yhdessä päiväkodissa ihmettelin ääneen, että miksi lapset joutuvat leikkimään tasan tietyssä paikassa tietyllä lelulla, eikä niitä saa yhdistellä keskenään (kuinka ankeeta oikeesti!). Vastauksena oli, että sittenhän kaikki lelut olisi ihan sekaisin… Niin, entäs sitten? Ehkä lapset voi myös opettaa keräämään leluja tai niiden keräämiseen voi myös osallistua itse lasten kanssa.

Jos aikuinen ihminen haluaisi päästä helpolla, hän ei menisi päiväkotiin töihin 🙂
Vapaa askartelukin on ihan kivaa ja luovuutta sekä hienomotoriikkaa kehittävää puuhaa. nk. malliaskartelussa tavoitteet ovat osin toiset. Samanlaisia askarteluja ei siis tehdä siitä riemusta, että henkilökunta pääsisi helpolla (jo pelkkä malliaskartelun valmisteleminen kahdellekymmenelle vie mukavasti aikaa vs. vapaa askartelu), vaan siinä tavoitteena on mm. yhteisten ohjeiden kuunteleminen ja noudattaminen

Tosi hyvä teksti, olen yrittänyt itse myös noudattaa samaa 🙂 ja samaa mieltä tosta vapaasta kasvatuksesta, just noi muita terrorisoivat "pirkkopetterit" ärsyttää täälläkin. Loistavasti sanottu, hahaa 🙂 🙂

Todella hyvä kirjoitus, jonka varmasti luetutan myös miehelläni! Hän on upein ja rakastavin isä, mutta hänen mielestä parkkipaikalla voi vähän juosta, mutta kiipeilytelineeseen/liukumäkeen puistossa ei saa mennä yksin 😀

hyvä kirjoitus Eveliina, oon ihan samaa mieltä sun kanssa! 🙂 pyrin myös joka kerta kieltäessäni selittämään Elviralle miksi kiellän ja miksi kiellettyä asiaa ei voi tehdä! Pyrin myös siihen, etten kiellä mitään mitä en voi selittää jos Elvira osaisi kyseenalaistaa kieltoni ja kysyisi miksi ei 🙂 ja selitykseksi ei riitä, koska äiti sanoo näin :p

Aargh toi "koska minä sanon niin" on ehkä ärsyttävin ikinä!! :DD

Hyvä kirjoitus! Täysin samaa mieltä kanssasi.

Tässä juuri se sama ajatus, jota toivon noudattavani jos saan lapsia. Voisi ajatella valintojen teon olevan myös kehittävää, kunhan huomioi lapsen iän 🙂

Hyvä kirjoitus! Ihana blogi❤

Muuten kiva teksti mutta tuo vapaa kasvatus=kasvattamatta jättäminen oli kyllä asiasta tietämätön kärjistys.
Minut on kasvatettu metodilla, jota voisi kuvata vapaaksi kasvatukseksi. Ei ollut kotiintuloaikoja, aresteja tai nipotusta siivouksesta. Ja en olisi voinut olla onnellisempi lapsi.
Nyt olen 20-vuotias, hyvin arvosanoin lukiosta valmistunut, hyväpalkkaisessa työssä oleva ja ensi vuonna luokanopettajaksi pyrkivä. Mikään luonteessani tai elämäntavoissani ei viittaa siihen, että minulta olisi puuttunut lapsena jonkinlaiset rajat ja rangaistukset (jotka määrittävät minkälainen ihminen minun tulee olla).
Ei, minun vanhempani eivät ottaneet teini-ikäiseltä ovea rangaistukseksi irti (muistaakseni luin että Emilialle näin tehtiin, aivan pöyristyttävää), mutta he rakastavat minua aivan yhtä paljon kuin sinä astetta tiukempana äitinä lapsiasi, ja kasvattivat minut ymmärtämään itse mikä on oikein ja mikä on väärin.
Ja tiedän, että vapaan kasvatuksen seurauksena on joskus jonkinasteisia yhteiskunnan hylkiöitä, mutta aivan samalla tavalla kasvatustapojen toinen ääripää (ja siinä välissä olevat) tuottavat heitä.
Kasvatustapa on hyvä valita lasten luonteenpiirteille sopivaksi. Ei siinä ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa – se ei ole mustavalkoista. Se, että sinut on kasvatettu tiukasti ei tee muista yhtään huonompia ihmisiä.

Noihin kuvaamiisi pirkko-pettereihin on kyllä tullut törmättyä muutamaan otteeseen eri-ikäluokissa. Tosin kenelläkään ei ollut taustalla minun ajattelumaailmani vapaakasvatusta, vaan liian tiukat vanhemmat (rankaisivat mm. täysi-ikäistä lastaan ehkäisyn käytöstä, vanhempien avioero ja myöskin uupunut yh-äiti (joka tosin tyytyi vastaamaan lapselle aina "koska mä sanon"). Otantani on toki pieni, enkä ole aihe-alueeseen liittyviin tilastoihin tutustunut.
Mutta tosiaan, kyllähän lapsella jotkin rajat täytyy olla, eikä vapaa kasvattaminen mielestäni ole rajattomuutta. Rajoina toimii turvallisuus, lait ja terve järki. Lapsen on tarkoitus itse ymmärtää, mikä on oikein ja mikä väärin, ja pienistä harha-askelista ei ole tarkoitus rangaista, vaan hyvään käytökseen rohkaista. Rangaistus toki on asianmukaista joissakin tilanteissa (esim. Itse rankaisisin tupakoivaa tai alkoholia nauttivaa nuorta tai fyysistä/henkistä väkivaltaa käyttävää lastani. En rankaisisi huonon koearvosanan saanutta, sotkenutta tai jotain rikkonutta lasta).
Pointtini ei ole, että sinä tekisit mielestäni väärin, päin vastoin – minusta on mahtavaa, että kommunikoit lapsesi kanssa ja välillä tehdään myös lapsen ehtojen mukaan eikä vanhempi toimi tyrannina. Halusin vain avata omaa näkökulmaani ja kokemustani "vapaaseen kasvatukseen" (en nyt ole varma onko kuvailemani kasvatus tämän termin alla, sillä käsite on häilyvä). Pirkko-Petterillä voi hyvinkin olla taustalla muuta kuin rajaton kasvatus, tai sitten ei. Päälle päin ei kuitenkaan kenenkään kasvatusmetodeja näy, ja eri metodeja käyttäviä ei tulisi mielestäni tuomita tällaisten oletusten takia.
Pahoittelut, jos vaikutan agressiiviselta tai ikävältä, se ei ole tarkoitus. Puhelimellani on vaikeaa lukea koko tekstiä, joten itseilmaisuni on voinut olla puutteellista, mutta halusin hieman avata omaa käsitystäni vapaasta kasvatuksesta. Kasvatusmetodillesi nostan kummatkin peukut pystyyn, ja toivon että tällä kärsivällisyydellä ajattelisi useampikin vanhempi.

r:lle: Ei kuulosta vapaalta kasvatukselta. Vapaa kasvatus on sitä, ettei lapselle koskaan sanota ei. Koskaan ei rangaista. Uskotaan siihen, että kyllä lapsi tietää mikä sille on parasta. Se, ettei ole ollut aresteja tai kotiintuloaikoja, ei riitä ihan vapaan kasvatuksen määritelmäksi 😀

Hyvä teksti Eveliina. Itse odotan esikoistani, ja tällaiset pohdinnat saa aina tajuamaan miten itse en ole edes ajatellut asiaa. Esimerkiksi tuo "koska äiti sanoo niin". Minulle on sanottu pienenä noin vaikka kuinka monta kertaa, ja mielestäni se on täysin turha toteamus! Jos lapselle, varsinkin vähän vanhemmalle kuin taaperolle, kertoo sen oikean syyn, niin lapsi ymmärtää varmasti paremmin miksi on tehtävä niin. Ja silloin sitä tulee itsekin mietittyä, että niin, miksi. Joskus voikin käydä niin ettei mitään syytä olekaan.

Mua ei ole kasvatettu mitenkään tiukasti. 🙂 eikä multa koskaan ole lähtenyt ovea huoneesta. 😀 Haha

Ja tosiaan mielestäni ei ole kasvatusta, jos lapselta ei ikinä kielletä/rajoiteta mitään.
Itselläni alkaa mennä jo hermo näihin (ilmeisesti) vapaan kasvatuksen Pirkkopettereihin ketkä tulevat puistossa huutamaan hiekkalaatikolle vittua ja lyövät lastani lapiolla päähän, vanhemmat vain katsoessa hymyillen vieressä… Mut hyvä jos sulla on sujunut hyvin ja homma on toiminut. Lisään vielä että se että ei ole kotiintuloaikoja, ei vielä mielestäni ole vapaata kasvatusta.

Oon samalla kannalla 🙂
Tästä tuli mieleen, että lasteni mummo jaksaa kerta toisensa jälkeen kauhistella, kun meidän lapset uivat aina sateella pihallemme muodostuvassa kuralammikossa (jos ei ole liian kylmä ilma, tietenkin) 😀 Mutta kun heillä on hauskaa, ja suihkun kautta sisälle sitten 🙂

Vastaa käyttäjälle Roosa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X