”Keskiviikko, 13. marraskuuta 2013
Klo 16.58 tyttö syliin siirtyi. 3070g ja 48cm piirtyi.
Ei ole kooltansa suuri tuo pikkuinen mut aikaan sai muutoksen melkoisen.
Toi elämään mukanaan valoisan lisän. Teki toisesta äidin toisesta isän.”
Meidän perheelle tämä perjantai 13. päivä ei ole ollut huonon onnen päivä, vaan kulunut päivä on ollut täynnä iloa, onnea ja rakkautta.
Kaksi vuotta sitten nuuhkuttelin sairaalassa pientä lämmintä vastasyntynyttä. Ihmettelin miten toinen voikaan olla niin pikkuriikkinen, hentoinen ja avuton. Sydämeni täyttyi rakkaudella ja päätin että aion tehdä kaikkeni, että tämä pieni esikoiseni tulee saamaan hyvän lapsuuden. Nyt kun ihailen olohuoneen lattialla leikkivää tytärtäni, voin ylpeästi ajatella että ainakin jotain on mennyt kasvatuksessa nappiin. Kuten jokainen vanhempi varmasti ajattelee jälkikasvustaan, myös minä olen sitä mieltä että Adeliina on niin ihana ja täydellinen lapsi kuin olla voi. Temperamenttinen, määrätietoinen, tunteikas, mutta niin nauravainen, empaattinen ja taitava!
Nyt aion avata Adeliinan vaaleanpunaisen vauvakirjan ja palata tunnelmoimaan esikoiseni elämän ensihetkiä. Ajattelin myös kirjoittaa hänelle kirjaan pätkän siitä, kuinka pakahdun ylpeydestä kun ajattelen mitä kaikkea taitava tyttäreni jo osaa tehdä!
Siis, hyvää perjantai 13. päivää teille ja hyvää syntymäpäivää rakas Adeliina. <3
Kommentit (3)
Aiotko kirjoitella synttäreistä? Ois tosi kiva lukea kun kohta itsellekin ajankohtaista 🙂
Olen pari päivää sairastellut ja jotenkin päädyin lukemaan blogisi aivan alusta asti uudelleen!
Oli todella kiva palata kahden vuoden päähän lukemaan silloisia pohdintojasi ja verrata tähän päivään, onko jokin muuttunut. Täytyy sanoa, että olet kasvanut ihmisenä todella huimasti ja oli hauska miten jotkut asiat mitä Adeliina mahassa olet pohtinut, on toteutunut ja nyt 2 vuoden jälkeen, muutama asia mennyt päin vastoin!
Myöhäiset 2-vuotis onnittelut Adeliinalle!
Tämä blogi on kyllä ihan suosikkini
Paljon onnea Adelle! 🙂