eveliina matilda - Banneri

Se tuntui siltä kun iso kylmä käsi olisi nostanut minut kauniista nukketalostani ja rutistanut minua niin, että en pystynyt enää hengittämään. Se pieni miljoonassa rypyssä oleva mytty, mikä minusta jäi jäljelle, kylmästi viskattiin mitättömänä ja arvottomana roskana roskakoriin. Siltä se tuntui kun kaikki romahti ja minä itkin ja itkin ja itkin.

Kun itku oli loppunut ja istuin makuuhuoneessa tyhjyyteen tuijottaen, pienet hentoiset käsivarret kietoutuivat ympärilleni ja tilanteesta täysin tietämätön lapsi lohdutti minua sanoen anteeksi äiti.

Päätin että minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: Joko se kaltoin kohdeltu arvoton mytty jää sinne roskakoriin ja hukkuu siihen kaikkeen paskaan ympärillään. Tai sitten se roska alkaa pikkuhiljaa palautumaan aikaisempaan muotoonsa niin, että jonain päivänä kylmän kouran rutistuksesta ei enää ole kuin muutama pieni ryppy muistona.

Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. En tarkoita että olisin nyt päässyt tilanteesta yli ja jatkan elämääni kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Ei todellakaan, uskallan myöntää, että olen edelleen se pois viskattu ryppyinen roska. Matka eteenpäin tulee olemaan hyvin raskas, mutta tärkein on jo tapahtunut; Olen päättänyt selvitä.

Yksin en kuitenkaan pysty nousemaan tästä paskakorista. Jokainen ryppy mun on käsiteltävä ja avattava, mutta ilman ystäviä se ei tulisi ikinä onnistumaan. Olen tähän menessä saanut huutoitkeä ja soittaa vaikka keskellä yötä. Olen saanut puhua niin, että joku kuuntelee. Olen saanut neuvoja ja konkreettista apua ja olen siitä niin, niin kiitollinen. Kiitos. Juuri tällaisissa tilanteissa ystävät ja kaikki ne hyvät ihmiset ympärillä ovat korvaamattomia. Kiitos kaikille teille komentoijillekkin tsempeistä ja myötätunnosta. Luin jokaisen kommentin ajatuksella ja häkellyin siitä kuinka kauniita asioita minulle sanoitte. Miten hyvältä tuntui ajatella että siellä jossain on armeijallinen tuntemattomia ihmisiä tsemppaamassa.

Jos joku ystäväni tai tuttu haluaa minua konkreettisesti auttaa, niin olkaa seurana, sillä se on kaikkein parasta terapiaa.  En halua vetäytyä mihinkään pimeään luolaan yksinäni, vaan kaipaan sosiaalisuutta ja tekemistä. Kahvi, lounas, heppatalli tai lasten yhteinen leikkihetki vaikka meidän olohuoneessa… Ihan mitä vain! Ostin eilen kalenterin ja toisena toipumisen askeleena, ajattelin täyttää kalenterin sivut mukavalla ohjelmalla.

Kommentit (41)

Sä selviit ! Tsemppiä!
Onko kuvan hevonen odysjaniki-blogin odi?

Minut petettiin ja jätettiin kymmenen vuotta nuoremman, niin paljon iloisemman ja kivemman tytön takia. Viiden vuoden parisuhde katosi savuna ilmaan. Itsetunto romahti, koko maailma romahti, ja hetkittäin tuntui, ettei ole mitään tulevaisuutta.

Mutta minä nousin, ja niin nouset sinäkin! 🙂

Nyt kolme vuotta eron jälkeen voin vihdoin todeta päässeeni ihan kokonaan yli. Itsetunto on rakentunut uudestaan vahvemmaksi kuin ikinä ennen. Miehen elämä ei ole yhtä hyvällä mallillaan, joten kai sitä voi samalla olla vähän vahingoniloinen, omapahan oli valintansa.

Pari neuvoa: itke, vihaa, ryve itsesäälissä. Koita purkaa kiukkua vaikka lenkkeilemällä. Sitten ala rakastaa itseäsi, tee sellaisia asioita, joista nautit, ja jotka tuo iloa. Elämä voittaa, vähitellen. Ja tärkein: muista, että petetyksi tulleella ei ikinä ole syytä soimata itseään, pahimmatkaan parisuhderiidat eivät oikeuta moiseen toisen sydämen särkemiseen.

Uusi lukija pakko oli laittaa tähän viesti sä selviät eipä ikää katsoo jos toinen päättää lähtee ja jättää lapsensa ..saman käynyt läpi ja selvisin . Hyvä että sullakin tuo heppaharrastus heppaterapia parasta .

Olet huikea nainen, sun sisäinen voima huokuu tänne asti, vaikka varmasti tuntuu monta kertaa päivässä, että olet rytätty roska. Mutta muista, että sä riität just tuollaisena kuin olet.

En osaa sanoa muuta kuin anna ajan tehdä työnsä. Tänään saa sattua ja huomennakin saa. Joku päivä sitä huomaa, ettei enää vihlo niin kovaa. Ja nyt jos koskaan on hetki, jolloin on tärkeä laittaa itsensä etusijalle. Ensin sinä, sit lapset, sitten muu maailma. Tsemppiä!!

Kiitos. Kommenttisi on tosi tärkeä ja voimaannuttava. <3

Voi ei hurjasti voimia tilanteeseen! Olen aina välillä käynyt lukemassa blogiasi ja tuntuu kyllä pahalta sinun ja lastesi puolesta.

Itse erosin lapseni isästä kun poikani oli vuoden. Vaikka eroon ei liittynyt pettämistä eikä muuta draamaa ja olo oli enimmäkseen helpottunut, tuntui se välillä ihan saatanan pahalta. Silloin yritin ajatella että jokainen itku vie vain lähemmäs sitä hetkeä kun olen taas onnellinen ja mahdollisesti löydän jonkun arvoiseni kumppanin rinnalleni. Se paha olo pitää vaan kärsiä, mutta se loppuu aikanaan.

Tsemppiä!

Kiitos. Mukava kuulla muiden omakohtaisia kokemuksia. 🙂 Oot varmasti selvinnyt upeasti.

Hei Eveliina.

Sulla on aivan mahtava asenne, ja tiedän itsekin postauksiasi lukiessa että tulet aikanaan selviämään varmasti.

On todella hyvä ettei jää kotiin makaamaan, mutta muista myös olla yksin ja ottaa omaa aikaa. Lähde vaikka lenkille, ratsastamaan tai jotain. Toisaalta on hyvä täyttää kalenteri, mutta toisaalta ei. Se oli minulle lopulta se keino, minkä avulla pakenin todellisuutta. Yritin keksiä puuhaa ettei tarvitse ajatella.

Valitettava tosiasia oli kuitenkin että josain vaiheessa on kohdattava itsensä ja omat ongelmansa. Sitten minua lyötiin kasvoille ja lujaa, koska olin niitä niin kauan juossut karkuun. Tuli hetki jolloin hengasin paljon yksin kotona, itkin ja mietin miksi ylipäätään olen hengissä (meillä ei ollut lapsia joten ei ollut tätäkään syytä pysyä arjessa mukana). en tiedä mitä lopulta tapahtui, mutta aikaa se vei kauan. Huomasin kuitenkin pikku hiljaa selviytyväni, löytäväni itseni ja jopa pitäväni uudesta elämästä. Pointti oli se, että piti ensin löytää itsensä ja sen jälkeen miettiä mitä elämältään haluaa, suunnitelma b siis käsiin. Tehdä niitä asioita mistä nauttii ja koostaa elämä itselleen tärkeistä asioista.

Kuin huomaamatta viihdynkin omassa kehossani, pidän itsestäni ja elämästäni. Kaikki on eronjälkeen muuttunut paremmaksi. Vuosien jälkeen löysin uuden miehen ja nyt on sellainen olo, että näin sen pitikin mennä.

Hurjat tsempit! Anna myös surun tulla kun siltä tuntuu, asiasta ei pääse yli eikä y!päri ennen kuin kokee tämän kaiken, ne huiput ja romahdukset taas maan alle. Ja niitä tulee useita.

Mahtavaa että viitsit jakaa oman kokemuksesi, kiitos siitä. Oot ollut tosi vahva. 🙂
Ja kiitos tsempeistä, ne tulee tarpeeseen.

Ihan hurjasti tsemppiä tähän elämänvaiheeseen, jaksamista, valoa, iloa ja ystäviä. Pettäminen on vain jotain niin käsittämättömän kamalaa, etten ole ikinä pystynyt ymmärtämään. Itseäni on petetty kerran todella lyhyessä suhteessa ja jo se sattui tolkuttomasti. Sinänsä parisuhteessa on aina kaksi osapuolta, mutta pettämiseen kyllä tarvitaan vain yksi. En vain käsitä, miten joku pystyy elämään itsensä kanssa petettyään kihlattuaan ja jätettyään tämän ja lapset. Ja miten joku nainen pystyy vielä tämän jälkeen olemaan tuon niljakkeen kanssa?! Sinänsä ero on aina ymmärrettävä ja hyväksyttävä asia, mutta pettäminen… Huhhuh. Hurjasti jaksamista sinulle, pikkuhiljaa elämä tuntuu varmasti paremmalta ja paremmalta, se vaatii vain vähän aikaa, ikävä kyllä. Halaus! 🙂 <3

Tsemppiä! Ja vähän OT kommentti, mutta mulla on ihan tasan samanlaiset villasukat kuin sulla 😀

Voi Eveliina, tuntuu todella pahalta sinun puolestasi. Vaikutat pärjääjätyypiltä, joka ei kovin helposti ota apua vastaan. Kannustan sinua kuten joku tuolla ylempänäkin, että anna itsellesi lupa olla välillä myös heikko ja apua tarvitseva. Ota apua mielummin ennemmin kuin myöhemmin vastaan, jotta et uupuisi asian kanssa. Toivon sinulle valtavasti voimia, positiivisuutta, lämpöä ja rakkautta läheisiltäsi, jotta selviät ilman suuria haavoja tästä koettelemuksesta.
Sinulla on kuitenkin kaksi maailman parasta ja tärkeintä asiaa,joiden vuoksi selvitä tästä voittajana. Suuri, voimia antava virtuaalihalaus täältä pohjolan perukoilta sinne, sinua lämmittämään! <3<3<3

Tosi harva sun miehen ikäinen poika on vielä valmis 20-vuotiaana kahteen lapseen, omakotitaloon yms..kaikki tapahtui liian nuorena ja liian vauhdilla..sen ikäisenä bileet yms kiinnostaa paljon enempi. Tais iskee paniikki päälle ja ”vapaa” elämä ilman rajoitteita alkaa kiinnostamaan. 🙁 Harmi vaan että tajus vähän liian myöhään. Tony tulee vielä katumaan ratkaisuaan ja sun ovikelloa soittelemaan, se on varma, eriasia vaan haluatko enää myöhemmin antaa petturille anteeksi. Tsemppiä, kyllä te pärjäätte kolmisin, onneks sulla on hyvät tukiverkot.

Hei sun suunnitelmat kuulostaa niin hyviltä! ”Miten hyvältä tuntui ajatella että siellä jossain on armeijallinen tuntemattomia ihmisiä tsemppaamassa.” Somemaailmassa piilee ihmeellinen voima <3 Et ole yksin, eikä sille toiselle naiselle löydy ymmärtäjää. Sinä tulet vielä selviämään, koska sä päätit niin!

Olen nimimerkki Niden kanssa samoilla linjoilla:
"Sitä vaan minä en oo koskaan ymmärtänyt, että eikö nää pettäjäukot yhtään mieti miltä niiden lapsista sit tuntuu kun saavat varmasti tietää, että äiti ja isi eros kun isi löys toisen? Ei varmaan paljon pisteet nouse lasten silmissä ja kun lapset ovat aikuisia, varmaan vähän vaikea arvostaa sellaista vanhempaa ja isän perhekäsityksiä, vaikka asiasta ois jo kuinka kauan aikaa."

Valoa!

Että sä pärjäät. Sun elämästä tulee vielä ihan mahtavaa ja rakkaudentäyteistä <3

Tsemppiä hirveesti, oot ihan uskomaton nainen ja selviät varmasti! Tuntuu pahalta sun puolesta mut parempi et selvis nyt asia eikä kymmenen vuoden päästä.. Kaikki kääntyy vielä parhain päin!<3

Tämä veti kyllä hiljaiseksi :< Kun jossakin postauksessa mainitisit vaikeuksista, ajattelin että kyse on esim. joistakin terveyspulmista tai lähipiirin ongelmista, eikä näin radikaali vaihtoehto tullut mieleenkään :((
Siispä ihan hirveästi voimia sulle!! Alkujärkytys on varmasti valtaisa,mutta uskon, että selviät <3 Toivottavasti saat myös läheisiltäsi apua, ja ethän epäröi ottaa apua vastaan! Vaikka uskon että susta tuntuu ihan helvetin paskalta nyt, niin koita muistaa, että elämä jatkuu ja sulla on ihanat lapset, joille oot maailman tärkein!

Huhhuh..! En tiedä mitä sanoa, olen ihan suu auki 😮 Kuka tekee tällaista omalle perheelle?! Suuret tsempit sinulle! <3

Muista, että oot varmasti ollut oma itsesi ja pistänyt perheesi etusijalle. Blogin perusteella vaikutat siltä, että oot ollut oikeesti kiinnostunut lapsiesi ja miehesi hyvinvoinnista ja oot perhekeskeinen ihminen. Jos miehesi ei halunnut jatkaa suhdetta kanssasi, olisi hänen kuulunut aikuismaisesti keskustella asiasta kanssasi ja sitten jättää, ketään kun ei voi pakottaa toisen kanssa olemaan vaikka itse kuinka haluaisi jatkaa suhdetta. Kuitenkin on moraalisesti tosi väärin, että on jo valmiiks uusi katottuna ja on vielä käyty sen kanssa touhuumassa ennen kuin on edellinen suhde ohi. Varsinkin kun on kuviossa mukana vielä pieniä lapsia! Jos hän ei oo tilannetta osannu aikuismaisesti hoitaa niin se ei missään nimessä oo sinun vikasi eli et todellakaan oo mikään arvoton mytty :). Miten ikinä huoltajuushommat hoidattekaan, niin hänen menetyksensä se silti on kun varmasti jää paljon paitsi lapsiensa elämästä, vaikka yhteishuoltajuus olisikin. Sitä vaan minä en oo koskaan ymmärtänyt, että eikö nää pettäjäukot yhtään mieti miltä niiden lapsista sit tuntuu kun saavat varmasti tietää, että äiti ja isi eros kun isi löys toisen? Ei varmaan paljon pisteet nouse lasten silmissä ja kun lapset ovat aikuisia, varmaan vähän vaikea arvostaa sellaista vanhempaa ja isän perhekäsityksiä, vaikka asiasta ois jo kuinka kauan aikaa. Sinä nyt sen sijaan ansaitset paljon parempaa kuin tuommoisen miehen, mitä sellasella tekee jonka eteen yrittää kaikkensa, mutta käy kuitenkin vieraissa? Ei mitään ja parempi olla ilman. Vähän käy sääliksi kyllä tämä toinen nainen jos tosissaan kuvittelee, että on miehelle sitten jotenkin erityinen ja mies ei pystyis samaa tekee sille mitä sulle teki. No onneks asia ei oo sun murhe ja sun ei tarvii käyttää energiaas ei miehen eikä sen naisen miettimiseen :). Nyt keskityt vaan ittees ja lapsiis! Tsemppiä kovasti, kyllä sinä varmasti selviät lasten kanssa kolmisin, oli mies mukana lasten elämässä jatkossa tai ei!

Paljon voimia! ? Tuntuu melkein kuin tuntisin sut. Oon lukenut sun blogia pitkään ja teidän esikoinen on meidän kuopuksen ikäinen. Olen myös nähnyt sut monta kertaa kun asutaan samalla paikkakunnalla. Ja ollaan jopa suht samanikäisiä. Tuntuu todella Pahalta sun puolesta! Toivottavasti saat paljon apua ja tukea läheisiltä!

Upeaa! Onneksi on ystäviä.

Sanat ei riitä kuvailemaan kuinka pahoillani olen puolestasi. Vaikka ei tunneta niin kosketti silti suuresti, sillä kohtasit pahimman pelkoni. Olen aina elänyt elämääni ikään kuin varautuen tuollaiseen tilanteeseen ja kuvitellut kuinka siitä selviän vaikka ei mitenkään tuollaiseen voi valmistautua… Onneksi siitä voi selviytyä. Onneksi sinun lapsilla on mahtava, kaunis, rakastava, välittävä, rohkea äiti elämässä. <3 Paljon voimia sinulle ja lapsille!

-Se Myllyssä kohtaamasi tapaus joka ei uskaltanut tervehtiä kun lapsemme leikkivät helikopterissa. 🙂

Samaistun suhun tosi vahvasti. Sun arvot vaikuttaa vastaavilta kuin omani, teet hyvin samanlaisia valintoja elämässä kuin mitä itse voisin kuvitella tekeväni. Erojakin on: oot hoitanu kaiken paljon paremmin ja sinnikkäämmin kuin mitä olisin itse voinut tehdä. Tämän vuoksi oot siis ihan mun idoli sekä äitinä että ihmisenä. Ja koska samaistun suhun niin vahvasti, niin tuntuu tosi pahalta, että sinulle käy näin. Itse kun haaveilisin olevani joskus äitinä ja kumppanina samanlainen kuin sinä vaikutat olevan. Toivon sulle kaikkea hyvää, pidä lippu korkealla! Muista kuitenkin myös, ettei kannata yksin jäädä sinnittelemään, vaan myös ammattiapua saa hakea, jos arki ei tahdo pyöriä. Ja omasta uupumus-kokemuksestani sanoisin, että ennemmin kannattaa tukeutua apuun liian aikaisin kuin liian myöhään. Toivottavasti aurinko paistaa jatkossakin ja elämä alkaa muutoinkin näyttää valoisammat puolensa! <3

Ihana postaus eilisen jälkeen! Oot huikea nainen! Muista se! <3

<3

Olet vahva ja rohkea! Minusta asenteesi on kohdillaan. Onni että lapset ovat pieniä, eivätkä ymmärrä näitä aikuisten juttuja…

Vahva, sisukas, älykäs, kaunis, hyvä! Sitä kaikkea Sinä olet ❤. Sinä selviät tästä, voittajana!

Ihana asenne! Ja pitää paikkansa: Sä selviät kyllä! Näistä raskaista kokemuksista voi oppia.. Mut kuten sanottu: Sulla on tosi hyvä asenne ja jo se kantaa pitkälle. Toivon sulle ja lapsille kaikkea hyvää!

Olen seurannut blogiasi jo pitkään. Sä oot huikee nainen ei voi muuta sanoa! Ja toi sun asenne on ihailtava. Paljon voimia tuleviin päiviin<3

Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle!

Edelleen,iso <3! Tolla asenteella sulla ei oo hätää,aika mimmi oot! 🙂

Edellinen postaus järkytti minua kovasti. Toivon sydämestäni voimia sinulle ja lapsillesi. <3

Hirmuisesti voimia rankan ajan keskellä! Käsittämätöntä että kihlattusi teki näin. Pokkana rempannut yhteistä kotia ja välillä juossut toisen naisen luona, kylmä ja tunteeton teko.
Onneksi lapset täydentävät päivää ja ei juuri luppoaikaa jää. Illat varmasti pahimpia varsinkin jos tottunut yhdessä niitä viettämään.
Kaikki kääntyy vielä hyväksi! Tsemppiä 🙂

Ihailtava asenne!♡
Oon lukenu sun blogia jo alusta asti,mut en koskaan oo kommentoinut. Eilen luin edellisen postauksen ja se sai mut voimaan pahoin sun puolesta. Äsken avasin blogin uuden postauksen toivossa ja tulin niin onnelliseksi,edessä on pitkä matka,mut sä oot vahva ja pääset vielä eteenpäin!
Blogia seuranneena mulla on jääny susta tosi hyvä vaikutelma,oot ihan huikeen lämmin ja rakastava äiti sun lapsille ja inspiroit myös minua äitinä.
Halauksin 6kuisen tytön äippä♡

Voimia. Parin kuukauden päästä on jo helpompi hengittää ja pian tiedät, että kaikella on tarkoituksensa. <3 Se mies on tässä se arvoton roska, et sinä. Oikea mies ei tee tuollaista.

Olipa kiva lukea tämä postaus sen edellisen jälkeen. Sä selviit! 🙂

Voimia Eveliina. Sie oot antanu blogin kautta itestäs vahvan ja sisukkaan naisen, sie pystys tähäkii vaik ei silt välttämättä tunnu. Halaus ja potku perseelle ?

That’s not just logic. That’s really sensible.

Superior thinking demsrotnated above. Thanks!

Kiitos. 🙂 On kuvan hepo Odi.

Vastaa käyttäjälle Annu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X