eveliina matilda - Banneri

Tässä on nyt ollut muutama aivan ihanan aurinkoinen päivä! Vaikka maassa on vielä paksulti lunta, on aurinko lupaus siitä että kevät tulee kovaa vauhtia. Itselleni kevät on sellaista voimaa-antavaa aikaa, joten pidemmät ja valoisammat päivät ovat enemmän kuin tervetulleita.

Meillä on tosiaan sellainen tilanne, että aion asua lasten kanssa vielä ainakin vuoden verran tässä nykyisessä talossamme. Vuoden aikana talo remontoidaan ulkoa ja piha pistetään kuntoon, tarkemmin sanottuna myyntikuntoon. Sitten jos ja kun talo menee kaupaksi, haluan ostaa itselleni jonkun pienemmän paikan. Olen nyt jo kiduttanut itseäni katselemalla netistä ihania pikkuasuntoja, joihin voin jo kuvitella minut ja lapset asumaan. Asumistilanteemme on hieman hankala, koska haluaisin nyt heti päästä kaikesta vanhasta pois ja aloittaa ihan ”puhtaasta” ympäristöstä. Myyntivoittoveron ja keskeneräisen remontin takia ei kuitenkaan ole mitään järkeä lähteä vielä tästä kodista. Olenkin ottanut asiaan sellaisen asenteen, että minulla on aivan loistava tilaisuus pohdiskella vuoden verran, että mitä minä oikeasti haluan. Haluanko muuttaa Turun keskustaan, vai olisiko järkevämpää palata synnyinpaikkakunnalleni? Toisaalta voisin muuttaa vaikka Enontekijölle, olisikohan siellä kiva asua? Tulenko tulevaisuudessa tarvitsemaan autoa, menenkö minä joskus kokopäivätyöhön ja tarvitsevatko lapset joskus päivähoitopaikkaa? Näiden käytännönasioiden pohdiskelun lomassa minulla on sopivasti vuosi aikaa saada myös pääkoppani kuntoon. En tarkoita että kärsisin henkisesti mistään, mutta jollain tapaa edessäni on ihan uusi alku. Hyppy tähän kaikkeen uuteen oli jo parisuhteen päättymisen takia valtava, mutta minä itse haluan tehdä hypystä vielä suuremman. Elämäntaparemonttini sisältää paljon muutakin kuin kehosta paremmin huolta pitämisen. Liikunnan ja ruokavalion kuntoon laittamisen lisäksi haluan saada elämästä hieman eri tavalla kiinni. Haluan nauttia kirjan lukemisesta ja tihkusateessa kihartuvista hiuksistani. Haluan tehdä ettisesti oikeita ratkaisuja ja lopettaa tehotuotetun lihan syömisen. Haluan myydä pieneksi jääneet lastenvatteet ja ostaa tilalle vain laadukkaita vaatteita. Haluan päästä eroon kaikista keittiön kaapin astioista ja tuppereista joita vain luulen tarvitsevani. Haluan että kellarin hyllyistä ei löydy mitään, mitä en viimeiseen vuoteen ole tarvinnut. Haluan antaa T:lle anteeksi ja tulla toimeen, en vain lasteni, vaan myös itseni takia. Nyt minulla on vuosi aikaa. Kun vuoden päästä muutan täältä pois, vien mukanani vain kaiken tärkeimmän ja pääsen puhtaassa ympäristössä ja puhtaissa ajatuksissa jatkamaan elämääni.

Poseerattujen kiiltokuva selfieiden rinnalle välillä näitä kotilookki kuvia. Olen koko aamupäivän taas hinkannut tätä kämppää puhtaaksi. Vaihdoin myös olohuoneen järjestyksen sellaiseksi, että sohvalta istuessa näkee ikkunoista ulos. Ehkä vaihdan tämän vähäisenkin telkkarin ruudun tuijottelun ikkunaruutuun.

Tänään mulla oli tosiaan aikaa imuroida ja pestä lattiat, mutta viimeiset pari viikkoa olen paneutunut vähän perusteellisempaankin siivoukseen. Täältä lähti juuri peräkärryllinen tavaraa kaatopaikalle ja isot ikeakassilliset mun vanhoja vaatteitani kierrätykseen. Kaikista nurkissa turhana pyörivistä tavaroista eroon pääseminen on siis lähtenyt hyvin käyntiin. Jokaisen esineen kohdalla mietin sen tarpeellisuutta ja sitä tuottaako esine minulle iloa vai ei.

Taas yksi eron tuoma positiivinen asia; sain kaikki kolme makkarin vaatekaappia yksin omaan käyttööni! Jippii, nyt vasemmalla oleva kaappi on pyhitetty alaosille eli hameille ja housuille. Keskeltä lötyy mekot ja jakut ja oikeassa kaapissa on paidat. Sain siskoltani Empulta tosi ison läjän ihania, hänelle sopimattomia vaatteita ja siivosin sitten kaapeistani pois kaikki turhat yksilöt joita en enää käytä. Ihana fiilis kun vaatekaapista ei enää löydy mitään turhaa! Seuraavaksi teen saman käsittelyn keittiön kaapeille.

Kommentit (22)

Kuulostaa hyvälle! minäkin olen innostunut KonMarista ja kotona siivous projekti meneillään. En siivoa vain kaappeja tai tee pinta puoleista kevät siivousta, vaan siivoan pääkoppaani samalla. Vähemmän on enemmän ja sitä rataa.

Ero tai ei niin siivous tekee hyvää. Toiminta ja kevyt työ pitää ajatukset terveillä raiteilla ja varmasti lapsetkin tykkää. Muistan ainakin itse, miten kodin tunkkainen sekasorto pelotti minua pienenä, kun isä oli muuttanut pois. Äiti ei jaksanut tehdä mitään, nukkui vain kaikki illat.

Kevät on sitäpaitsi siivouksen aikaa muutenkin, joten ihan normaali ja terve reaktio! Itse heitän vähintään jätesäkillisen vanhaa roinaa ja vaatteita pois/kierrätykseen vuosittain. Jostain sitä rompetta aina kertyy.

Terveisin: Ananas
Yksinhuoltajan selviytymisopas
http://neljajalkaamaassa.blogspot.com/

Noniin eiköhän kaikki kiinnostuneet oo jo nähny sun blogilinkkis ni ei enää tarvii spämmätä sitä tänne joka postaukseen, kiitos!

Ps. Multa ainakin meni maku suhun sen sun edellisen postauksen ulkomaalais-kommentin jälkeen!
(Niin tarkoitan siis sua Ananas, en Eveä)

Yleensä silloin kun oma elämä on ihan sekaisin niin ihminen haluaa saada jotain konkreettista järjestystä jossakin aikaan.Siivoaa siis vaikka hullun lailla kaappejaan! Nyt näitä siivoajia,raivaajia ja tavaroiden poisheittäjiä tuntuu olevan vähän joka blogissa.Muoti-ilmiö.Joo,osin varmaan sitäkin. Ja kyllähän tuo tuskaa helpottaa ja siisti ympäristö tuo iloa,aina, ja ainakin hetkeksi.Mutta ei se sinulle mitään lopullista onnea tuo jos sitä ei muuten sydämestäsi löydy. Niinkuin sitä ei tuo paikkakunnan vaihdos ja uusi kotimaan.Siellähän sitten istut putipuhtaassa,uudessa,supersiistissä kodissasi.Mitäs sitten? AI niin,olet myös treenannut itsesi supertimmiksi.Syöt vain superterveellistä luomuruokaa.Mitäs sitten? Oletko superonnellinen ? Et välttämättä ollenkaan.Olet vain suorittanut kaikkea minkä olet luullut johtavan onneen.Mitäs jos vain alkaisit elää.Auttaisit muita.Ajattelisit vähemmän omaa onneasi ja sitä mitä nykyisin ”kuuluu tehdä” jotta olisi trendikäs.Ehkä löytäisitkin sen todellisen onnen.Merkityksen elämälle. Todellisen onnen.

Eli sinun mielestäsi pitäisi istua sotkuisessa kodissa sohvalla syöden suklaata ja itkien elämänmenoa? Eiköhän se ole yleinen fakta että pienet asiat, kuten terveellinen elämä ja ympäristöstä huolehtiminen piristävät. Ja onhan tuo nyt lapsillekin ihan hirveän hyvä juttu että Eve ei suuresta surusta huolimatta jää paikoilleen. Ja mikäs sinun mielestäsi on todellinen onni ja miksei sitä voi saada samalla kun laittaa elämäänsä muuten järjestykseen? Taidat olla vain kateellinen ja tämä ”todellinen onni” on sinulle vain tekosyy jäädä sohvannurkkaan kaaoksen keskelle. Mistä näitä ikinegatiivisia kaikesta valittajia oikein löytyy?

Ja mistähän teitä aina kaiken tahallaan väärin ymmärtäjiä oikein löytyy? Missäköhän lauseessa sanoin eläväni ”sotkuisella sohvalla suklaata syöden ja itkien elämänmenoa”?? Mutta jos viesti ei sulle aukea niin ei mahda mitään. Se on sitten vaan voi voi…. Kyllä kaappini ovat kuule ihan järjestyksessä mutta se ei ole mitenkään onnellisuuteni tae tai mitta. Kuuluu vaan ihan normaaliin elämään.Elämäni onni ja sisältö löytyy kuitenkin ihan muualta!

Et vieläkään kyennyt vastaamaan kahteen asiaan, joita sinulta kysyin, joten olisivatkohan ne luetunymmärtämisongelmat ihan siellä päässä. Eli uudestaan: Mistä se todellinen onni tulee? Miksi sitä ei voi saada, jos samalla syö terveellisesti, liikkuu ja pitää kodin siistinä? Miksi nämä mielestäsi sulkevat pois sen ”todellisen onnen” saamisen?

Se todellinen onni syntyy puhtaasta omastatunnosta,rauhasta sydämessä,hyvistä ihmissuhteista,armosta ja uskosta Jumalaan. Puhtaat ja siistit keittiönkaapit eivät ole este onnelleni,eivät toki! Kiva lisä siihen!

Mun elämäni todellinen onni löytyy kaikista ihmisistä ympärilläni. Ihanat lapseni ka sukulaiseni.
Silti on kiva pitää myös koti järjestyksessä ja omat elintavat terveellisinä.

Mikäs siinä asuessa, kun exä sitä lainaa vieläkin lyhentää.

Olis aika mulkku eksä jos ei lyhentäis.. Siinähän jättäis omat muksutkin pulaan.

Ja varmaan ihan syystäkin lyhentää… Eiköhän noi asumishommat yleensä sovita yhdessä. 😉

Koska muuten vastailet niihin kysymyksiin joita videolla pyysit? 🙂

Ei ole tietenkään pakko vastata, mutta mihin lasten isä muutti? Muuttiko hän sen kolmannen osapuolen luo? Tuleeko hän kotiisi katsomaan lapsia? Onko lapsenne tavanneet tätä isän uutta naista? Vai seurustelevatko he edes? Kauheasti kysymyksiä, anteeksi… Olen vain itse pähkäillyt vastaavaa tilannetta ja tuo jälkikasvu tuo omat ongelmansa kuvioihin.

Täällä on kans menossa sama homma. Pitää vaan vähän salassa tehdä, mies on semmonen hamstraaja täällä että mitään ei sais myydä tai viedä kaatikselle tai kierrätykseen. Just eilen siivosin ja kirosin että hän on säästänyt kaikki vanhat rikkinäiset takit, vanhat puhelimet jotka ei toimi tai näyttö paskana sekä usb johtoja vuodelta erkki. Eihän me tehdä mitään noilla.

Kunnon siivous saa kyllä järjestystä myös pääkoppaan! Olen muuten seurannut blogiasi kauan silloin tällöin mutta syksyn mittaan huomasin, että aloin vierailla joka päivä ja tästä oli tullut ihan lempiblogini! Olet kehittynyt kirjoittajanakin huimasti!
Tsemppiä haastavaan elämäntilanteeseen ja voimia varsinkin siihen anteeksiantoon. Se on tärkeää teidän kaikkien kannalta.

Saispas itekin itseään niskasta kiinni, ja kävisi läpi kaikki kaapit ja lokerot, joissa on turhaa tavaraa. Hieno esimerkki miulla on yksi huppari. Se on ihan risa, mutta en raaski heittää sitä pois, vaikka sain veljeltäni tilalle uuden (se tosin ei taida tietää koko asiasta, äiti kaiveli sen veljen kaapista ja antoi miulle :D). Miulla on vaatteita vähän missä sattuu, kun vaatteille on vaan isohko lipastollinen tilaa, vaatekaappi täynnä pyyhkeitä ja lakanoita… Keittiössäkin tursuilee turhaa tavaraa nuo pari pientä kaappia. Hui miten paljon tehtävää omasta kodista löytyy, kun vähän ajattelee.

Mutta mikäs sen ihanampaa, kuin siisti koti ja selkeä järjestys kaapeissa hyllyillä 🙂

Enontekiö on kyllä aika laaja käsite, kun se voi olla siitä käsivarren alusta sinne Kilpisjärvelle asti 😀 Voi olla melkonen muutos Etelä-Suomeen. Etäisyydet on monesti pitkiä ja kaikki tuntee aikalailla kaikki asutuimmillakin alueilla. Varsinkin jos on tottunut kaikkiin harrastuksiin ja menoihin ja kivoihin erikoisuuksiin, joissa lastenkin kanssa voi käydä, niin kyllä muutos on valtava. Auto on lähes must. Että ei välttämättä ihmisille, jotka on tottunut palveluiden ja menojen läheisyyteen välttämättä ole mikään kivoin paikka. Etelässä kun voi melkeinpä valita mihin sairaalaan menee synnyttämään niin tuolla pohjoisessa se on se yks ja ainoa paikka ja sinnekin toisinaan useampi sata kilometriä matkaa.

Luonto tietenkin on lähellä ja hienoa. Oman kokemuksen perusteella myös ahkeraa ja monitaitosta porukkaa löytyy 🙂

😀 Mä kyllä vähän luulen, että toi Enentekiö oli vaan sellanen heitto Eveltä ja esimerkkinä vaan, että nyt voi muuttaa periaatteessa minne huvittaa, kun ei tarvitse miettiä toisen työpaikkaa ja lapsetkaan ei käy vielä koulussa 🙂

Niin sen itsekin ymmärsin, mutta ajattelin silti vastata mietteeseen, että olisiko Enontekiöllä kiva asua 🙂

Mulla on täälä ollut ihan samanlaiset projektit, kaapeista on lähtenyt aivan mielettömät määrät tavaraa kierrätykseen. Tulee kyllä nii ihana olo, kun tietää, että kaapit on järjestyksessä!
Ihana kun osaat noin positiivisesti ajatella, vuosi on kyllä hyvä aika perusteellisesti tuumia mitä haluaa elämältään ja miten olisi paras toimia, tsemppiä hurjasti!!!

Vastaa käyttäjälle Vähän realismia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X