Viime äitienpäivänäpurskahdin lohduttomaan itkuun, kun eräs mies sanoi mulle näin: ”Sä olet Eveliina oikein mukava ja nätti nuori nainen, mutta kun sulla on nuo lapset, niin sun markkina-arvo on ihan täysi nolla”.
Ei varmaan tarvitse arvailla olenko kyseisen herrasmiehen kanssa enää missään tekemisissä.
En ihan täysin ymmärrä mitä tämä markkina-arvo tarkoittaa. Millä laskukaavalla voidaan arvioida yksittäisen ihmisen arvo parisuhdemarkkinoilla? Tiedän, että en lähtökohtaisesti ole ihanteellinen kumppani useimmille lapsettomille nuorille, joiden elämä koostuu biletyksestä ja maapallon ympäri matkustamisesta. Mutta ei se maailmanmatkaajakaan ole minulle se kaikkein ihanteellisin match, vaikka jollekin muulle varmasti on. Ymmärrän kyllä jos lapseton sinkku etsii itselleen lapsetonta kumppania. Itse taas voisin kuvitella olevani parhaiten samalla aaltopituudella lapsia omaavan miehen kanssa. Jokainen meistä on täydellinen jollekin.
Loukkaannuin tästä äitienpäivänä kuulemastani lohkaisusta, mutta pieni ajatustyö sai minut ymmärtämään että mies joka tällä tavalla arvostelee minua ja elämääni, ei todellakaan ole arvoistani seuraa ja jos mä vielä joskus näen sen miehen, niin kysyn, että unohtiko hän nollan edestä ykkösen, koska mä oon täysi kymppi, jollekin.
Kommentit (4)
Luin tekstin kolmesti enkä ymmärrä missään kohtaa yllämainittua kritisointia josta voi särähtää tunteisiin. Eihän tässä missään yleistetty että jokainen lapseton on täysin surkea kumppani ja ihminen.
Ehkä tämän kertomuksen keskenkasvuinen ko. sinkku nuori mies ilman lapsia ei tässä tarinassa vain ollut se unelmien match lapsiarkea elävälle sinkkuäidille. Eikä myöskään toisinpäin. Ei kannata aina ajatella omaa napaa jokaisen kirjoituksen kohdalla. Lapsettomuus on kova paikka, tsemppiä sen kanssa mutta ei kannata päästää mieltään lannistumaan.
Onneksi löytyy kypsiäkin miehiä jotka eivät ajattele noin. Tarvitsetkin aikuisen miehen sitten kun miehen taas haluat, et lapsellista 20vuotiasta.
Höpön höpön, se vaan on plussaa että kykenee lisääntymään ja voi näyttää että petihommat pelaa. Minä suosin lapsellisia en lapsettomia. Kertoo sitoutumista, kypsyydestä, epäitsekkyydestä, muiden huomioimisesta ja organisointikyvystä eli täydellinen kumppani.
Pakko kommentoida kun särähti niin pahasti korvaan tämä kommenti. Vaikka haluaisin saada lapsen enemmän kuin mitään muuta, olen joutunut silti kärsimään lapsettomuudesta vuosia. Enkö siis ole sitoutunut, olen huono kumppani, ihminen ylipäänsä kun en kykene lisääntymään. Kannattaa hetken aikaa miettiä mitä kirjoittaa, muiden huomioon ottamista tuollainen ei nimittäin ole 🙂