eveliina matilda - Banneri

Tuntuu että seikkailen kahden varsin erilaisen roolin parissa. Olen se perhekahvilan innostunut höpöttäjä, joka neuvoo muita kantoliinan sidonnassa ja vauvatanssissa. Muiden mutsien parissa jään harvemmin sanattomaksi. Tunnen olevani oikeassa paikassa, elementissäni.

Kun äitijutut ovat poissa pelistä ja siirrytään ihan vain aikuisten ihmisten seurusteluhetkeen, illanviettoon tai kaupungin yöelämään, olen hukassa. Ahdistun siitä että minun pitää tehdä vastakkaiseen sukupuoleen vaikutus. En hoilaa muun porukan mukana kun kesän hittibiisi soi. Meillä soi nykyään vain muumimarssi… Ai viimeisin lukemani kirja? -Puppe lähtee maalle. Ehkä on parempi siirtyä vain sivustaseuraajaksi, kun ainoa minua ja porukkaa yhdistävä asia tuntuu olevan sinkkuus. Käyn jo epäilyttävän monennen kerran naistenhuoneessa. Katson itseäni peilistä ja päätän että olen ihan yhtä hyvä kuin muu seurue. Pöyhin tukkaani paremmaksi, niin kuin se muka samalla kohottaisi itsetuntoani.

Aikaisemmin olin avovaimo joka oli kantanut, synnyttänyt ja imettänyt kaksi lasta. Puolisoni oli nähnyt miten siitä epävarmasta teinistä kasvoi vauvamasuinen nainen ja sitten äiti. Ja vielä uudemman kerran äiti. Silloin ajattelin että riitän ja olen oikeanlainen sellaisena kun olen, äitinä ja kumppanina. Parisuhteessa ollessani minua kiinnosti lähinnä se miltä näytän kumppanini silmissä ja uskoin näyttäväni kaikkensa antaneelta, omalla tavallaan kauniilta äidiltä. Nyt kamppailen ihan uudenlaisten mietteiden parissa. Tuntuu että yhtäkkiä minun tarvitseekin miellyttää niin monia muita. Miltä minä oikein näytän muiden silmissä? Miksi kukaan muu mies osaisi arvostaa lasteni kasvatukseen paneutumistani ja sen sivuoireita eli tummia silmänalusia ja muuten lässähtänyttä mutsiolemusta. Ei minulla ole aikaa maata ripsi- ja kynsihuollossa. Vaatekaappianikin päivitän vasta kun lapsille on hankittu kaikki vermeet tulevalle kaudelle.

Äh, tiedän että osa ajatuksistani on ihan järjettömiä, mutta minkäs minä itselleni voin. Kunpa minut olisi jätetty siksi, että juttu ei vain toiminut, ei siksi että joku muu oli parempi kuin minä.

Kommentit (25)

Sanon tämän niin kauniisti kuin osaan/ on realistista. Se jos exäsi on jonkun tyttösen kanssa ensinnäkin pettänyt sua ja vielä lähti kahden lapsen isänä hänen matkaan niin saa mennäkkin. Toki juuri niiden pienten lasten takia olisi pitänyt hnellä olla kärsivällisyyttä enemmän. Hän oli keskenkasvuinen vaikka varmasti näyttikin ulospäin kypsemmältä.
Uskon (vaikken tunekaan sua) että sulla on ollut jo ennen jätetyksi tulemista itsetunnossa jotain, jo kauan ennen exääsikin.
Vaikea on tosiaan löytää kahden pienen lapsen äitinä ketään lasten isän tilalle, se on totuus.Moni varsinkin kaupunkilaistunut mies juoksee kasrkuun jos edes haluaisi lapsen, vaikkei olisikaan. Suosittelen esim. netin välityksellä harkitsemaan että tutustuisit ja harkitsisit jotain kaupunkia jossa kaikki ei pyöri biletyksen ja ulkonäön yms. ympärillä ja myös laskemaan rimaakin paljon.
Ja kun lapset ovat isompia ja itsenäisempiä niin silloin myös on helpompaa kummallekkin tutustua.
Löydät varmasti jonkun kivan ja toivottavasti kypsemmän miehen kunhan olet kärsivällinen! 😉
Toivon onnea ihan kaikkeen sinulle.

Voi mä niin tiedän tunteen. Oltiin exän kanssa 20v kun hän jätti mut 7 vuoden suhteen jälkeen.. Ja se jonka takia mut jätti oli mua 20v vanhempi. Se vähän kirpaisi ja mulla vei vuosia kasvaa yli siitä itseinhosta ja alemmuuden tunteesta. Tsemii, oot söpö <3

Ymmärrän tuon tunteen. Sehän siinä kirpaiseekin, kun miehen silmissä se toinen oli parempi. Vaikka kuinka ajattelisi, ettei kukaan ole universaalisti toista parempi niin miehen silmissä se toinen oli parempi. Ja se satuttaa syvästi.
Jätettyä ei seuraava tieto ehkä lohduta, mutta ajan myötä jättäjä kyllä huomaa, että uudessakin suhteessa -jonka näki muka parempana, on ne omat ongelmansa ja uutuudenviehätys kyllä hälvenee siinäkin suhteessa. Saattaapi jopa kaduttaa, että rikkoi lasten mahdollisuuden ehjään perheeseen ja hylkäsi ihmisen joka oli valmis rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.

Elämänkumppanin kaipuu on kaipauksista suurimpia. Ja yksinhuoltajalla se oikean ihmisen etsiminen on haastavampaa, sillä on löydettävä ihminen jonka sydämeen mahtuu myös ne lapset.

Voimia ja rohkeutta uuden onnen etsimiseen! Älä anna sinut hylänneen miehen määrittää sinun arvoasi, upeimmatkin ihmiset tulevat joskus jätetyiksi. Olet kaunis ja hyvä ihminen ja ansaitset kaikkea ihanaa elämääsi!

Moikka! Elän samanlaista tilannetta, tosin vaan yhden 4kk pojan kanssa. Isä rakastui toiseen naiseen, jäi kiinni pettämisestä 6vk ennen laskettua aikaa. Siitä on vasta vähän aikaa, monet sivustaseuraajat kommentoivat, ettei vielä kannata edes ajatella uutta suhdetta. Ei ehkä sitä, mutta kai äitikin saisi tuntea itsensä halutuksi, tai edes halituksi.

Tsemppiä kesään, maailmassa on varmasti meille ne miehet, jotka arvostavat meitä, elämäntilannettamme ja lapsiamme toisin kun ne exät! 🙂

Tosi hyvin kirjoitettu! Ihan samoja ajatuksia. Itsensä etsimistä ja kasvamista aikuisena jolla on lapsia ei pelkkänä äitinä.
Maailma mukamas näyttää niin erillaiselta kuin silloin ennen lapsia kun oli teini, niin paljon uutta mistä ei oo perillä.

Tää oli hyvä teksti. Ei tommosta osaa edes ajatella ennen kuin on itse siinä tilanteessa. Itse en ole, mutta samaistuin silti. Mäkin olen niin äiti-ihminen, että jäis varmaan miehet seuraavaan elämään…

Rohkeasti kirjoitit ja avasit tuntojasi. Olen ihan varma, että ajan ollessa kypsä uudelle kohtaamiselle kaikki loksahtaa paikoilleen ihan itsestään. Älä kiirehdi. Se tuottaa vain ahdistusta ja epävarmuutta. Tee asioita, jotka tuottavat sinulle iloa. Keskity itseesi ja siihen mitä sinä haluat ja tarvitset. Pidä itsestäsi hyvää huolta. Elämänvaiheesta toiseen hyppääminen ei koskaan ole kivutonta. Oma paikka pitää etsiä uudelleen. Ja sinä olet kaiken sen hyvän arvoinen, mitä tiellesi vielä osuu. Tulee ihminen, joka näkee sinut hurmaavana ja ainutlaatuisena. Sinulla on vielä paljon annettavaa. Ihanaa kesää. hali.

Normaalisti en kommentoi, enkä oikeastaan lue sinunkaan blogiasi kuin silloon tälläin, kun kaksplussa mainostaa postaustasi facebookissa, mutta… tuli niin surullinen olo tuosta sinun viimesestä lauseesta, että pakko oli sanoa jotain!

Sun ex miehesi ei ollut tarpeeksi hyvä sulle, ei toisin päin. Se toinen nainen ei ole parempi kuin sinä vaan ex-miehesi teki kertakaikkisen väärin pettäessään perheensä. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa vaikka se ei aina just sillä hetkellä siltä tunnu. Sä olet tosi kaunis ja vaikutat loistavalta äidiltä, älä mieti liikaa tai edes yritä olla jotain ”enemmän” kuin olet, koska olet hyvä juuri sellaisena kuin sinut on luotu ja jollaiseksi olet kasvanut.

Sua ei jätetty, koska joku oli sinua parempi. Sinut jätettiin, koska mies ei ollut tarpeeksi hyvä ja kypsä nähdäkseen kaiken sisäisen ja ulkoisen kauneutesi ja viisautesi <3 Älä yritä tehdä kenenkään vaikutusta. Se joka on oikea, rakastuu sinuun juuri tuollaisena. Olet vajavainen, kuten me kaikki. Mutta jos hän ei hyväksy sinua kun olet pahimmillasi hän ei antaise sinua kun olet parhaimmillasi.

Tsemppiä!

Älä ajattele noin! Sussa ei oo mitään vikaa, sä oot itse paras tommosena. 🙂 Mielummin on vapaa elämään ja olemaan, ku miehen kanssa joka ettii koko aika parempaa. Miten semmonen mies voi olla hyvä? Sä oot hyvä, sun miehes ei ollu hyvä. Miks murehtii ihmisen perään joka on kusipää ku voi löytää paljon parempaa?
Sainpas tän kuulostaa kovin negatiiviselta vaiks piti olla tsemppikommentti! 😀

I feel you! Mä oon myös tullut petetyksi ja jätetyksi toisen naisen takia. Tai oikeastaan tytön. 😀 Tosin se suhde oli muutenkin henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen, mies oli täys narsisti ym. Mutta ei siitä sen enempää, tiedän vain paremmin kuin hyvin nuo fiilikset omasta itsestään. Mullakin nimenomaan tuon parisuhteen takia itsetunto ihan romuna, eikä senkään takia kiinnosta käydä missään tai yrittää mitään uutta suhdetta. Mutta kyllä tästä vielä noustaan! Ja sä myös, sä oot muutenkin pärjännyt tosi hyvin ja vaikutat tosi vahvalta! Tsemppiä!!!

Olet varmasti monellekkin paras vaihtoehto. Toivottasti löydät sellaisen tyypin jonka kanssa huumorintaju ja luonteet osuu niin yksiin, ettei toisia tarvitse katsella 🙂 Yksi vaihtoehto on että lähdet kokeilemaan semmoisia harrastuksia, joista voisi löytää miehiä ja naisia ystäväksi, esim. frisbeegolf, seinäkiipeily, tai joku muu rento laji. Frisbeegolfia voi harrastaa kavereiden ja omien lastenkin kanssa 🙂 Jos keksit tekemistä, pysyt hyvällä tuulella ja se on tärkeintä!

Oman naiseuden kanssa saa kyllä kamppailla läpi elämän, oli sitten parisuhteessa tai sinkku.

Minusta tärkeintä on että voi hyvin ja omaa terveen itseluottamuksen, kyllä vielä tapaat sen itsesi veroisen ilman mitään sen suurempia ponnisteluja!
Minun elämäni mies tuli paikalle juuri silloin kun sitä vähiten odotin: olin vasta eronnut ja baarissa ensimmäistä kertaa sinkkuna eron jäljiltä, halusin tanssia ystäväni kanssa tappiin asti, miehiä en edes katsellut, mutta tämä ihana tuli juttelemaan ja oli herrasmies. Ymmärsi myös että halusin edetä hitaasti.
Ja tässä sitä ollaan, onnellisesti naimisissa ja kahden (pian kolmen) lapsen vanhempia, kestetty väsyttävät vauvavuodet ja seurattu toisen kasvua vanhemmaksi ja vahvemmaksi ja niin paljon tuota miestäni rakastan…enemmän ja enemmän.

Olet vielä nuori ja kaunis ja plussana vielä viisaskin, mutta luulen että ikäisiäsi miehiä pelottaa vanhemmuus, yleensä miehet ei vielä reilu parikymppisinä ole vielä valmiita kasvattamaan lapsia, mutta poikkeuksiahan toki on! En tarkoita tätä pahalla! Samaa voisi sanoa myös naisista, harvalla parikymppisellä on lapsia.
Sinuna pitäisin hauskaa ja deittailisin, nauttisit lastesi seurasta (niin kuin nautitkin)..aikasi koittaa vielä 😉

Yksin asumiseen, samoin kuin nämä omaan ulkonäköön ja vaikutuksen tekemiseen liittyvät ajatukset ovat ihan niitä samoja, joita lapsettomatkin miettivät. Kuuluvat aikuisensi kasvamiseen. Se, että teit lapset vähän totuttua poikkeavassa kohtaa elämänkaarta, ei poista tarvetta siihen psykologiseen aikuiseksi kasvamiseen. Raskaus ja synnytys, äidiksi tuleminen, kun ei tee meistä vielä aikuisia. Vanhempia ehkä.

Aikuisensi kasvamisen psykologisia haasteita ei voi välttää, eikä tulisikaan. Se on vähän kuin jättäisi murroi-iän tai uhmaiän väliin.
Samalla tapaa kriisit seuraavat meitä läpi elämän: on kolmenkympin tai neljänkympin kriisiä, viidenkympin villitystä, on tyhjää pesää ja eläkkeelle jää ksen tuskaa.

Muista ettei kukaan ole parempi kuin sinä, sinä et ole parempi kuin muut. Olemme kaikki omalla tavallamme niitä top 1 ! Ymmärrän kyllä täysin mitä kirjoituksellasi tarkoitat.. omasta kokemuksesta voin kertoa, että pitkän ajan kanssa sitä oppii hyväksymään itsensä, ja nyt voin sanoa että se oli Hänen menetyksensä. Minä, niin kuin sinäkin olet hyvä ja täydellinen juuri nyt, sellaisena kuin olemme. Onneksi tulee vielä päivä, kun joku muukin sen huomaa ja haluaa jakaa elämän kanssasi, sekä suloisten lastesi kanssa.

Olet erinomainen!

Juurikin näin <3 Kaunis kommentti joltakin. Mutta niin, Eveliina sinä kelpaat kyllä.

Samoja ajatuksia vielä 2 vuoden eron jälkeenkin. Voimia pieni

Miksi ihmeessä sinun pitäisi tehdä vastakkaiseen sukupuoleen vaikutus? Etkö voi olla illanvietossa ystävien kanssa ja pitää hauskaa miettimättä mitään uusia miehiä? Olet hyvä sellaisena kuin olet, jos uusi mies on tullakseen niin se tulee, en usko että hyvää löytyy ihan etsimällä. En tiedä, osasinko nyt tätä oikein sanoa, mutta nauti ystävien seurasta, ole oma iloinen höpöttäjä, ei sinun tarvitse todistaa kellekään mitään. Sinä olet nuori, sinulla on aikaa. Jos uusi onni on tullakseen, se tulee. Ymmärrän kyllä tuon, että kun on jätetty toisen vuoksi, niin mielessä on että mikä mussa oli vikana. Yritä unohtaa sellaiset ajatukset, iloitse lapsistasi ja ystävistäsi, ilman paineita siitä että pitäisi saada uusi mies äkkiä. Kaikkea hyvää kesääsi 🙂

Samat ajatukset vähän täälläkin.. Ero tuli myös äskettäin samasta syystä kuin sinullakin ja ymmärrän enemmän kuin hyvin tämän kirjoituksen pointin. Joskus myös tavattiin perhekahvilassa ja ei keretty silloin paljoakaan juttelemaan mutta vaikutit kyllä todella ihanalta ihmiseltä!

Kyllä jollekkin olet täydellinen ja kaunis nainen, et ole vain tavannut häntä vielä. Rakkaus tulee elämään kun sitä vähiten etsii vai miten se sanonta menee 🙂

Eve! Sua ei jätetty siksi, että joku muu oli parempi! Ei todellakaan.
Sä olet kaunis, ja sullekin on olemassa joku, joka pitää sua maailman kauneimpana <3

Sun ajatukset on ihan uskomattoman ihanaa luettavaa, osaat pukea tunteita sanoiksi niin hyvin. Olet kaunis nainen ja vaikutat ikäistäsi paljon vanhemmalta.❤ Ja on ihan oikein, että mielessä pyörii vaikka mitä ajatuksia. Se on luonnollista ja jos niin ei olisi niin voisi kysyä välititkö exästäsi ja siitä mitä teillä yhdessä oli ympärille rakennettu. Hyvää jatkoa sinulle ja lapsillesi.❤

Tämä jotenkin kosketti! Todella taitavasti kirjoitettu! Mielettömän paljon tsemppiä näihin kasvukipuihin! Ja vielä lohdutuksen sananen, älä syytä itseäsi. Se toinen ei varmasti ollut sinua parempi!

Kirjoitat aiheesta aina niin riipaisevan koskettavasti ja suoraan. On helppo samaistua, mutta samaan aikaan ei ole hajuakaan mitä käyt tai olet käynyt läpi. Toivottavasti saat itsevarmuutesi takaisin, sillä olet upea äiti ja ennen kaikkea nainen. Kukaan, joka aidosti näkee mitä sinussa on ei tyydy kävelemään ohitsesi. Löydät varmasti vielä rinnallesi ihmisen jakamaan arkea ja elämää. Sitä odotellessa on aikaa tutustua itseensä ja nauttia siihä. Tsemppiä ja siunausta sinun pienelle perheellesi sekä huippu kivaa, alkavaa heinäkuuta teille! <3

Vastaa käyttäjälle Emilia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X