eveliina matilda - Banneri

Ystäväni, tätini, serkkuni, sisarukseni, isovanhempani ja omat vanhempani ovat erittäin tärkeitä ihmisiä lapsilleni. Olen todella onnellinen, että lapseni saavat kasvaa tällaisten ihmisten parissa. Kaikkein tärkein elämänohje minkä aion lapsilleni opettaa on; ympäröi itsesi hyvillä ihmisillä.

Nuorella iällä lapsien saamisessa on paljon hyviä puolia. Hyödyllisistä asioista ykköseksi minulle nousee isovanhemmat. Isänsä puolelta lapseni ovat viides elossa oleva sukupolvi ja minunkin puoleltani lasteni isoisoisoäiti menehtyi vasta viime viikolla, eli lapsillani on ihan kivasti isovanhempia.

Törmäsin hiljattain netissä keskusteluun, jossa ”närkästynyt isovanhempi” avautui siitä kuinka omat aikuiset lapset käyttäytyvät tullessaan kylään.

”Kyläilijät istuvat sohvalla jättäen lapsensa automaattisesti isovanhempien kaitsittavaksi. Ruoka ja kahvit oletetaan tarjottavan pöytään. Lähtiessä sotkut jätetään paikoilleen ja jääkaapista pakataan eväät mukaan.”

Huvittuneena luin tekstin ääneen äidilleni ja kysyin oliko se kenties hänen kirjoittamansa. Äiti naurahti ja totesi tekstin olevan käsikirjoitus minun heillä kyläilystäni. Paitsi että ”närkästyneen isovanhemman” sijaan hänen nimimerkkinsä olisi ”onnellinen isovanhempi”. 

Me kyläillään tosi paljon lasten kanssa ja käytöstavat ovat mulle todella tärkeä asia. Joka kyläilyllä toimimme sillä tavoin kuin kyläpaikassa sopii toimia. Ystävillä ja muilla tuttavilla kyläillessä lapset ovat minun vastuullani. Pidän huolen että lapsistani lähtee ääntä ja liikettä sopivissa rajoissa, eikä jälkeemme jää ylimääräistä sotkua.

Mikään ei ole ihanempaa kuin käydä vanhemmillani ruokkimassa lapset ja itseni, uppoutua hetkeksi telkkariohjelmaan ja antaa jonkun muun viihdyttää ja valvoa lapsia.

Mukkilassa(mummi+ukki) kyläillessämme meno on kuitenkin toisenlainen, koska se on kaikkia osapuolia miellyttävä ratkaisu.  Vanhempani haluavat viettää aikaa lasteni kanssa ja he myös haluavat olla minulle avuksi. En muuttaisi vanhemmistani yhtään mitään, sillä he ymmärtävät täydellisesti kuinka raskasta pikkulasten vanhempana olo on ja että se parinkin tunnin kyläily heillä tukee minun jaksamistani ja ilostuttaa lapsiani aivan valtavasti. Mikään ei ole ihanempaa kuin käydä vanhemmillani ruokkimassa lapset ja itseni, uppoutua hetkeksi telkkariohjelmaan ja antaa jonkun muun viihdyttää ja valvoa lapsia. Voin luottaa vanhempieni lapsenkaitsimistaitoihin sataprosenttisesti. He vievät lapsenlapsiaan laavulle sieniretkelle, käyvät uimassa, koiralenkillä, kaupoilla ja touhuavat paljon kaikkea mukavaa. Vanhempani ovat myös auttaneet mielettömästi mm. ristiäisten sekä synttäreiden järjestämisessä sekä lastentarvikkeiden ja -vaatteiden hankinnassa. Vielä kaiken tämän lisäksi tiedän, että vanhempieni luona lasteni hampaat pestään huolellisesti, lapsia kuunneellaan ja kohdellaan lempeästi sekä komennetaan, palkitaan ja kannustetaan minun kasvatuslinjaani mukailevin tavoin.

On aina ihanaa kun te tulette ja ihanaa kun te lähdette!

Pyrkimyksenäni kuitenkin on, että lasteni kanssa oleilu ei tunnu isovanhemmista raskaalta työltä, vaan pidän tärkeänä että lasteni kanssa oleilevat ihmiset jaksavat nauttia heistä. En pidä vanhempiani aina valmiina olevina automaattisina lapsenvahteina. Hekin käyvät töissä, harrastavat, hoitavat kotiaan ja ovat jo omat lapsensa kasvattaneet aikuisiksi. Heillä ei tietenkään ole minkäänlaista velvollisuutta hoitaa vielä lapsenlapsiaan. Rakas äitini on kuitenkin minulle todennut, että kun minä ja sisarukseni olimme pieniä, hän sai aina halutessaan viedä meidät oman äitinsä luo hoitoon ja nyt hän vuorostaan haluaa tarjota saman mahdollisuuden omille lapsilleen.

Vanhempani toteavasti usein että ”On aina ihanaa kun te tulette ja ihanaa kun te lähdette!” Minusta edellä mainittu kertoo että kyläilymme vanhempieni luona on sopivassa balanssissa.

Puhelimeeni pärähti äsken viesti ”Tein lettutaikinan, tervetuloa iltapalalle!” -mummi

Siskoni tulee pian tänne meille vahtimaan Adeliinaa ja Alexia hetkeksi kun minä hoidan asioita. Sen jälkeen lähdetään viettämään aikaa mukkilaan. Illalla tuon kotiin onnellisen väsyneet lapset, vatsat täysinä ja hampaat valmiksi pestyinä.

Kommentit (4)

Ihana suku. Minulla ei oe tuollaista sukua,mutta olen yrittänyt etsiä ystäviä jotka hädän hetkellä auttaa. Ihanaa joulua sinulle eveliina.

Onhan toki jokaisella ihmisellä oikeus valita, kiinnostaako viettää aikaa niiden lastenlasten kanssa, mutta silti vähän ihmettelen, millainen ihminen kirjoittaa noin keskustelupalstalle. Itselläni ainakin tulee tulevaisuudessa olemaan samanlainen asenne kuin sinulla, jos siis joskus lapsia saan, että yhdessä vietetty aika on arvokasta sekä lapsile että isovanhemmille. Toivon kuitenkin myös, että mikäli näin ei ole, he sanoisivat sen minulle ääneen…Kyllä varmaan jokainen lapsi olettaa, että omat vanhemmat haluavat nähdä niitä lapsenlapsiaan!

Kuulostaa mukavalta, meidän perheellä on samansuuntainen tilanne, ympärillämme on tätiä, setää, isovanhempia 4 kpl, yksi mummoke, lasten kummeja. Ihmisiä joilta kehtaa pyytää aåua ja jotka tarjoavaty apuaan myös pyytämättä. Lapset tottuvat, että eri paikoissa toimitaan eri tavalla, ja kokevat olevansa rakastettuja kun ympärillä on muitakin kuin me väsyneet vanhemmat. Kyläillään puolin ja toisin ja joskus lapset kyläilevät ilman meitä vanhempiakin. Isovanhemmat + muut sukulaiset ovat rikkaus 🙂

Vastaa käyttäjälle yks vaan Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X