Aamupäivä alkoi lasten ensimmäisellä joulujuhla -esityksellä

Adeliinan ja Alexin puistoryhmä on kuluneen syksyn ja talven aikana ainakin askarrellut, jumpannut, leikkinyt ja laulanut. Tästä todisteena kotiamme koristaa hienoja askarteluita. Tänään me vanhemmat pääsimme kuuntelemaan minkälaisia lauluja lapset ovat puistossa laulaneet. Puistoilijat istuivat portailla hienosti kahdessa rivissä, paitsi Alex juoksi pari kertaa katsomon puolelle isänsä syliin, tosin hänkin palasi reippaasti aina uuden laulun myötä takaisin pakoilleen. Lapset lauloivat ja soittivat tosi hienosti. Nämä omani nyt lähinnä möllöttivät siellä soittimet kädessä, mutta voi miten ihanaa se silti oli!

Mirkku -täti on parhaillaan Malagassa, Emppu -kummi on Thaimaassa ja Sohvi -kummi oli töissä, mutta meidän vanhempien lisäksi paikalle pääsi onneksi Allu -täti!

(sori Anni ja Samppa ((ja kaikki muut kutsutta jääneet)) tuntui vähän liioittelulta kutsua ihan kaikki)

Esityksen ja aplodien jälkeen lapset nauttivat mukilliset glögiä.

Ja koska Allu on ihan hassu täti, puistosta poistumisen jälkeen nää kaksi reipasta tyyppiä tietysti palkittiin vaaleanpunaisin kukkasin!

Ruususeremonian jälkeen käppäiltiin kaupungille ja mentiin tietysti ravintolaan vetämään juhlalounas jälkiruokineen.

Nää pienet tapahtumat on niitä mitkä palkitsee vanhemman siitä vastuuntäyteisestä ja toisinaan tosi raskaasta arjesta. Olin niin ylpeä niistä kahdesta portailla istuvasta pikkutyypistä, että teki mieli huutaa koko maailmalle; katsokaa miten hienot asiat olen elämässäni saanut aikaan!