eveliina matilda - Banneri

Sosiaalisessa mediassa tuntuu vähän väliä pyörivän juttua naisten palautumisesta raskaudesta ja synnytyksestä. Tungenpa siis nokkani nyt tähänkin. Palautuminen on tietysti paljon muutakin kuin vaa’an numeron pienentymistä, mutta useimmiten palautumisesta puhuttaessa taidetaan kiinnittää huomiota niihin ulospäin näkyviin muutoksiin.

Tulkitsin ihmisten mielipiteitä ja kärjistin ne erittäin ytimekkäästi: Jos raskauden mukana tuomat kilot jäävät tiukasti lanteille, leimataan äiti laiskaksi syöpöksi. Liian nopeasti entisiin mittoihin palautuva äiti taas on itsekäs, kun kaikki kuntoiluun käytetty aika on ihan taatusti ollut pois vauvalta.

Joku fiksu lääkäri sanoi mulle joskus että naisella kestää palautua raskaudesta vähintään yhtä kauan kuin mitä raskaus on kestänyt, siispä jotain yhdeksän kuukauden verran. Mun puolesta jokainen jättäköön palautumatta tai palautukoon ihan omaan tahtiinsa. Raskaana oleminen on ihan helvetin raskasta ja synnyttäminen myös, jos näiden koitosten jälkeen ei ole ansainnut lepoa ja ruokaa niin milloin sitten?

Somejuttujen innoittaman aloin miettiä mihin sarjaan itse kuulun? Kaivelin vähän vanhoja kuvia ja totesin kuuluvani ihan johonkin omaan lokerooni.

masumuutos

Vasemmanpuoleinen kuva on otettu Alexanderin odotusaikana ja oikeanpuoleinen kuva kesällä kun Alex oli noin kolmen-neljän kuukauden ikäinen.

Niin minä muistelinkin; ne kaikki raskauskilot jäivät sairaalaan ja kotona kropasta irtoi sitten kaikki loputkin kilot -aina niin pitkään kun imetin Alexia. En minä tuolloin mitään kuntoillut. Tai no juoksin 1,5 -vuotiaan taaperon perässä samalla kun vastasyntynyt imi tissistä maitoa. Yöllä valvottiin, päivällä siivottiin, laitettiin ruokaa, käytiin harrastuksissa. Ruuat söin yleensä autossa, koska silloin lapset olivat köytettyinä takapenkillä ja minulla oli aikaa syödä. Muistan että laitoin aina Adeliinan turvaistuimen kuskin penkin taakse, jotta pystyin syömään häneltä salaa ja näin ollen välttämään ”mullekkin!” -kiljunnan. Vauva ei vielä silloin tajunnut vaatia osaansa mun safkoista.

Kuulun siis kai siihen onnekkaaseen(?) joukkoon, jolta vauvakilot karisivat itsestään. Oikeanpuoleista kuvaa katsoessani en kuitenkaan näe kaunista hoikkuutta. Näen väsyneen naisen, joka on antanut itsestään kaiken kahdelle lapselleen, samalla unohtaen pitää huolta itsestään. Ruoho lienee aina vihreämpää aidan toisella puolella, mutta sanottakoon nyt että ei sekään ole kauheen siistiä kun viisi kertaa tunnissa vauva kirjaimellisesti imee susta kaiken energian itseensä ja yrität noilla chicken legseillä sit hortoilla ympäriinsä.

Lopputulema, eli se löydetty lokeroni: ”Yrittää olla laiska syöppö, mutta olosuhteiden pakosta lähtee lentoon tuulen mukana.”

Kommentit (14)

Hyvä aihe! Itse olin raskaaksi jäädessäni jo hieman ylipainoinen ja alun huonovointisuuden takia laihduin 6kiloa. Raskauden loppuun mennessä tulivat nämä plus 1kilo takaisin. Eli käytännössä en lihonut raskausaikana ollenkaan ja paino tippui aika helposti. Kuitenkin heti imetyksen alettua paino jämähti paikoilleen ja meinaa tulla kokoajan lisäkiloja. En syö sokeria ja liikun lähes päivittäin. Paino ei vain putoa. Eli imetys vaikuttaa minuun näin…saa nähdä miten käy kun lopetan imetyksen. Ompas naiset erilaisia..? Mutta kumpikin vaihtoehto varmasti kantajalleen epämiellyttävä..

Hui miten monilla on kokemuksia siitä, että lapsen syntymän jälkeen ja erityisesti imettämisen aikaan kiloja karisee liikaakin.. Säikähdin kun näin tuon sinun oikeanpuoleisen kuvan, ei näytä kyllä terveeltä tosiaankaan! Onneksi et oo jäänyt noin laihaksi. Itse odotan esikoista ja haluaisin ehkä imettää, haluan kyllä muistaa pitää myös itsestäni huolta. Miten musta tuntuu, että kiire on vaan tekosyy siihen ettei ehtisi syödä vaikka niitä lapsia oiskin?

Mulle kävi samoin 🙂 Toki hieman hitaammalla aikataululla. Ehkä 3kk synnytyksestä olin palautunut vanhoihin mittoihin, ja siitä kutistuminen jatkui kunnes lopetin imetyksen. Järkyttävä luuranko, ei kiva ollenkaan. Juurikin se, ettei ehtinyt syödä. Nyt tsemppaan ettei kävisi samoin 🙂

Nauroin ääneen tälle postaukselle! Kiitos hyvästä blogista. Sinulla on ihanan humoristinen ja pureva tapa kirjoittaa, ja ihanaa kun käsittelet aiheita laidasta laitaan.

Ennen raskautta paino oli 58 kilon pintaan, se ihannepaino minulle. Raskauden ja hetken imetyksen jälkeen pahimmillaan paino kävi 47 kilossa. Kyllä sillon kävi mielessä että lopetanko imetyksen, vaikka söin samalla ainakin kahen edestä. Mutta jossain vaiheessa alkoi onneksi tarrautuun kiinnikin syömiset ja nyt sentään painon saanu 52 kiloon nostettua…. aina ei ole tämäkään vaihtoehto niin helppo vaikka moni vaihtaisi osat mielellän 🙂

Täällä kävi kans samoin! Raskauskilot jäi laitokselle ja vielä muutama oma siihen päälle. Imetys vei vielä 10kg, itse kuihduin lapsen kasvaessa ja saikin syödä kunnolla pitääkseen kiloista kiinni…

Moni olisi kateellinen, mutta palauduinkin mieleltäni muita huonommin, jolloin olisin vaihtanut raskauskilot onnelliseen äitiyteen mistä hinnasta hyvänsä.

Asiaa puhut, hyvä kirjoitus! Näinhän se juuri on että vauvan saaminen on raskas juttu kropalle(kin) ja sen jälkeen on lepo tarpeen.
Itse palauduin oikeastaan vasta kuopuksen taapero-ajan jälkeen, ylipainoa ei ole koskaan ollut.

Sama homma! Kaksi lasta minulla, ja toisen lapsen jälkeen paino on tippunut muutaman kilon alle lähtöpainon (raskautta edeltävän siis, ja sekin valmiiksi hiukan alipainon puolella). Imetän vielä, ja vaikka koitan syödä kuinka paljon vaan ehdin, ja sipsiä ja karkkia ja suklaatakin kuluu lisäenergiana ihan joka päivä, niin silti paino vaan tippuu ja tippuu. Ei se näinkään tosiaan oikein kiva ole, että alipainoisena koittaa jaksaa, ja housut eivät meinaa pysyä päällä. Tästä ei vaan ikinä tosiaan puhuta, aina vain niistä raskauskiloista, jotka jäävät. Mutta odotan tilanteen myös korjaantuvan imetyksen loputtua 🙂

Näytin ihan samanlaiselta. Kilot vain valui pois. Lähtö paino oli 55 ja tuli 15+kg raskauden aikana ja n4 kuukautta synnytykseen jälkeen painoin 48. En silloin tajunnut kuinka huonossa kunnossa olin. Vasta jälkeenpäin mutta nyt olen taas kunnossa! Kiva kun muilla on ollut sama tilanne… silloin olin yksin ja eksyksissä.

Tää oli hyvä kirjoitus! Kiitos. =) Itse koen aina ristiriitaa, kun minä kuulun niihin äiteihin kenelle tulee 25kg ja ne lähtevät HYVIN hitaasti. Normaalisti olen hoikka. Tiedän tuon tunteen, että ihmiset pitää laiskana ja salasyöppönä. Kolmen raskauden jälkeen voin sanoa rehellisesti, että kehoni tuntuu vain keräävän kaiken rasvan talteen vauvaa varten. Toki raskaana syön hieman enemmän kuin normaalisti, mutta etenkin imetys aikana syön terveellisesti. Liikunnan aloitan heti vaunulenkein ja myöhemmin juosten ja jumpaten. Imetys lähinnä hidastaa painoni putoamista. Paino putoaa hiljalleen, vikat pari kiloa saattaa pysyä siihen saakka kunnes lopetan imetyksen.

Jos jotain olen oppinut, niin sen miten erilailla naisten kehot toimivat. Tämä ”palautumisvaihe” puhututtaa aina yhtä paljon. Kumpa etenkin tuoreet esikoisen saaneet äidit olisivat armollisia itselleen. Ja äidit reiluja toisilleen. Ne kenellä kilot putoavat ilman työtä eivät ole yhtään parempia tai huonompia kuin ne kenen pitää tehdä töitä kilojen pois saamiseksi. Olen itse alkanut kilojen sijaan keskittyä hyvinvointiin ja omaan jaksamiseen. Hoikkana ja urheilullisena, hyvin ravittuna jaksaa paremmin.

Tsemppiä sinulle arjen haasteisiin. <3 Ja yritä muistaa syödä. Vaikka ei se helppoa ole ainoana vanhempana, itsekin yksin lapsen kanssa olleena muistan kyllä.

Mulla sama tilanne kuin sulla, paino ei vaan putoa. Ihanaa etten ole ainoa ?

Aivan sama tarina täällä, kertaa kolme. Laihduin liikkumatta alipainon puolelle. Nyt onneksi jo päästy takaisin terveisiin lukemiin kun imetyksen loppumisesta on kulunut puoli vuotta.

Samankaltainen tarina täällä. Olen aina ollut hoikka ja siro mutta imetysaikaan kyllä ”vauva vei tuhkatkin pesästä”. Huvittavinta tässä on se että minä oikeasti söin hyvin koko imetysajan, mutta tästä huolimatta vähäisetkin kilot katosivat. Sama toistui kuopuksen kohdalla. Nyt lasten ollessa 2v ja 3v on luiden päälle saatu onneksi jo vähän lihaa ja tukkakin kasvaa taas normaalisti 😀

P.S ”Mistä mahasta sinä olet nuo lapset tehnyt” kyselijöille päädyin lopulta vastaamaan että ”Jotexilta tilasin”. 😉

Oikein hyvää alkuvuotta sinulle Eveliina!

Vastaa käyttäjälle Piia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X