eveliina matilda - Banneri

Nukuin yön huonosti. Pääsin lepäämään sängylleni vasta puolen yön jälkeen, sillä siivoilin kotia lasten leikkien jäljiltä ja viikkailin pikkupyykkiä pinoihin. Vihdoin unenpäähän päästyäni muistin, että lasten termosmuki oli vielä tiskialtaassa pesemättömänä. Unisin silmin nousin pesemään mukista kaakaonrippeet. Olihan pikkuisten huomenna saatava lämmintä juotavaa puistoillessaan.

Sänkyyn takaisin päästyäni vilkaisin vielä puhelintani ja lukaisin yhden tuoreen blogikommentin: 

”Mukava kuulla että taas on vietetty ihana viikonloppu ilman lapsia. Lasten kanssa sulla sitä mukavaa ei enää taida ollakaan.”  -Anonyymi

Nukuin yöni huonosti, sillä Alexander heräili ja lähti seikkailemaan sängystään monta kertaa yön aikana. Aamuyöstä Adeliina pyysi vettä ja tuntia myöhemmin hänellä oli pissahätä. Puoli kahdeksalta aamulla herätyskelloni soi. Nousen ylös ennen lapsia, jotta puuro ehtii hieman jäähtyä. Näin Adeliina ja Alex pääsevät suoraan syömään, ilman odottelua. Aamuyllärinä (-joita meillä on erilaisia välillä tapana harrastaa) taiteilin puurojen päälle mansikkahillosta söpöjä sydämiä. Aamut ovat tärkeitä ja ilahduttaminen ilmaista, miksipä ei yhdistää niitä toisiinsa?

Lasten syödessä aamiaistaan latailin taas uudet blogikommentit:

”Sinusta välittyy laiska ja omahyväinen kuva. Olisi ollut parempi jättää ne mukulat sitten tekemättä jos isovanhemmat kyllä hoitaa!” -Anonyymi ”

Puin lapsille hankkimani uudet hienot haalarit ja muut ulkoiluvermeet. Matka kotoa korttelin päässä sijaitsevaan neuvolaan kesti melkein puolituntia, koska Alexander halusi isosiskon tavoin kävellä ja tutkia kaiken matkanvarrella. Katselimme miten hienoja juttuja näyteikkunoissa oli ja teimme pienen ajatusmatkan erääseen ihanaan lumimaailmaan, mikä erään sisustustavaraliikkeen ikkunasta löytyi. Lyhensin askeleeni pienten jalkojen tahtiin ja keskustelin äärettömän viisaan kolmevuotiaani kanssa. Huonosti nukuttu yö oli unohdettu, näinä hetkinä vanhemmuus palkitaan.

Neuvolakäynti sujui hienosti. Käynnin päätteksi lääkäri kehui pienempääni viisaaksi pojaksi. Olin niin ylpeä, että suupieleni levisivät sellaiseen hymyyn etten uskonut saavani naamaani enää koskaan peruslukemille. Miten ihanat lapset minulla onkaan! Siirryimme neuvolan aulaan, koska emme saapuessamme olleet ehtineet leikkiä aulan leikkipaikalla. Lapset eivät tietenkään ymmärrä että koska kävelymatkamme kesti niin pitkään, meidän oli vaatteiden riisumisen jälkeen siirryttävä suoraan lääkärin vastaanotolle. Siispä jäimme vielä leikkimään.

Istuin leikkipaikan viereiselle penkille ja se ylpeä hymy katosi kasvoiltani nopeammin kuin uskoinkaan. Hyväksyin tuoreimman blogikommentin:

”Miten ihmeessä sun ikäinen nainen voi olla noin naivi ja lapsellinen! Tyyli on ihan sama kun mun siskon teini-ikäisillä.Tulevat mummilaan,siis vanhempiemme luo,syömään ja juomaan ja vähän rentoutumaan ja mummi passaa ja kantaa ruokaa pöytään…. Ei ole siitä kyse ettei hän rakastaisi lapsiaan ja lapsenlapsiaan.Ihan varmasti rakastaa yli kaiken.Mutta.Olen sitä mieltä että rajansa kaikella.Mummi ja pappakin on vielä töissä.Hekin varmaan kaipaavat välillä omaa aikaa,omaa rauhaa.Okei,eivät sano sitä,eivät myönnä sitä,mutta pitäisihän se täysjärkisen nuorison pikkuhiljaa tajuta ihan itsekin! Sinä oot nuori,sulla on pari tervettä lasta jotka nekin on välillä isänsä luona.Et käy töissä,et raahaa aamuvarhaisella lapsiasi hoitoon jailtapäivällä töitten jälkeen hae hoidosta ja taas sama seuraavana päivänä.Kirjoituksiesi mukaan et edes aina laita ruokaakaan kotona.Syöt aamiaista kahvilassa sillä välin kun kullanmurut puistoilevat.Sitten voikin tavata äitikavereita ja mennä toiseen paikkaan syömään lounasta. Välillä valitat blogissasi elämän rankkuutta! Noita lukiessa ei tiedä itkisikö vai nauraisko! Välillä on sitten kivaa etsiä miestä.itkeä kun toinen ei ehdikään viihdyttää sua 24/7. Loppuaika sitten pitääkin kuvata itseään edestä ja takaa. Ehkä sun kannattais etsiä reilusti alle parikymppistä seuraa.Olisivat henkisesti vähän lähempänä sun elämäntyyliään.Ai niin,mutta ne lapset pitäis tietty saada enemmän vielä hoitoon muille. Oisko aika jo tulla aikuiseksi ja ottaa vastuu itsestään.Ei se aina oo kivaa.Elämä ei aina oo. Mutta usko pois,sekin nostaa itsetuntoa kun pärjää ihan itse. Ja sekin antaa iloa. jos vaikka välillä ihan ite tekis ruokaa ja vaihteeksi vaikka kutsuis ne vanhempansa ja isovanhempansakin syömään.Ihan saattaisivat ilahtua hekin.

Neuvolasta puistoon ja puistosta lähimpään kahvilaan. Lähimpään siksi, että pystyisin kaikkein tehokkaimmin hyödyntämään lasten ulkoiluajan tekemällä töitä. Niin ja olisin sitten mahdollisimman nopeasti takaisin puistossa, jos sieltä soitettaisiin että jotain on tapahtunut tai ihan vaan että lapsilla on nälkä tai vilu. Kirjoitin tekstiä, muokkasin kuvia, lähetin sähköpostia ja oikoluin. Työt etenivät, mutta mielessä kävi vähän väliä niitä äidin perusmietteitä; onkohan ne uudet haalarit nyt varmasti keliin sopivat? Söiköhän Alex varmasti tarpeeksi puuroa että nyt jaksaa sen puolitoistatuntia…?

Juuri lapsia hakemaan lähtiessäni, siskoni pyysi meistä lounas-seuraa. Menimme yhdessä puistoon, työntelimme lapsia vielä hetken keinussa, ihan vain että hakutilanne olisi lapsille mahdollisimman miellyttävä ja kiireetön.

Lounaspaikka valittiin sen mukaan mistä Adeliina ja Alexander saisivat parhaiten heille sopivaa syötävää. Minä ja siskoni joustimme jälkiruuan suhteen, minusta oli mukavampi mennä paikkaan, jossa lapset saisivat kotitekoista leipää, metsäsienikeittoa sekä tärkeimpänä riistaa, sen ikuisen tehotuotetun lihan sijaan. Ruokailu oli hieman levoton, kuten lasten kanssa ravintolassa joskus on. Sotkua, siivoamista, ruuan hakemista, syöttämistä, kehumista, moittimista, sanoittamista, selittämistä, vaipanvaihto, käsipesuja… Tämän päätteeksi nakkasin kahvin takeaway kuppiin, jotta Adeliinan ja Alexanderin ei tarvitsisi odotella enempää. Kotimatkalla muutama Alexin oman tahdon osoituskohtaus sai minut unohtamaan kahvini.

Kotona silittelin pienet päät sänkyihinsä, ripustin ulkovaatteet kuivumaan, putsailin kurajäljet eteisestä sekä rattaista. Siivosin olkkarista sotkut, vaihdoin roskiksen, tiskasin, laitoin koneellisen pyykkiä pyörimään. Istahdin tietokoneelle töiden pariin. Pakko tehdä muutama juttu, että on varmasti tarpeeksi rahaa ensikuussakin.

Sitten hyväksyin jälleen muutaman kommentin, mm. nämä:

”Mene töihin ja lakkaa esittelemästä itseäsi! Ja voi voi,onhan se kamalaa että isovanhemmillakin on työpäivä juuri kun sinä olisit halunnut mennä sinne syömään ja hengailemaan! On sulla rankkaa!” -Nimetön

”Niin, kato semmoista se elämä vaan on! Ei kaikki vaan voi aina hengailla ja kulkea paikasta paikkaan toisten valmiisiin ruokapöytiin.Jonkun on tehtävä töitäkin.Opit sinäkin kun vähän aikuistut!” -Meri

Lasten heräiltyä ripustettiin pyykit yhdessä kuivumaan. Paras tapa tehdä kotitöitä ilman häiriötekijöitä on ottaa pikkuapulaiset mukaan. Imuroinnin ajan lapset viipottivat pitkin lattioita omien pikkumoppiensa kanssa. Huonosti nukuttu yö alkoi painaa minua, mutta kauppaan oli lähdettävä hakemaan vaippoja. Pelkkä lähikaupassa piipahtaminen kesti pukemisineen melkein tunnin. Lapset olivat täynnä virtaa ja työntelivät omia ostoskärryjään. Teki mieli istuttaa heidät paikoilleen omiin kärryihini, mutta asetin itseni lasten asemaan ja totesin etten halua olla ilonpilaaja.

Kotona syötiin, siivosin sotkuja, tiskasin, luin puppekirjoja, askartelin lasten kanssa ystävänpäiväkortteja, tein jossain välissä taas vähän töitä. Valmistin iltapalaksi leivät ja paistoin kanamunat. Tiskasin, pesin lasten hampaat, luin iltasadut, nukutin rakkaimpiani pari tuntia ja koin itseni riittämättömäksi, kun kaksi päätä halusi silitystä samaa aikaa. Saatuani lapset unille, vaihdoin omat lakanat, maksoin laskuja (paitsi en tietenkään sitä jo legendaksi muodostunutta puhelinlaskua) ja hinkkasin lattiasta askarteluista jäänyttä liimaa. Nyt jälkeenpäin se on tuplasti heikommin irtoavaa, mutta päivällä minusta tuntui, että olen haaskannut jo liikaa lasten aikaa siivoamiseen, joten rapsutan liimat vasta lasten nukahdettua.

Vihdoin kello kymmenen istuin alas. Olin tyytyväinen päivääni, suoritukseeni lasten ja kodin suhteen. Aina ei ole niin hyvää pinnaa ja toisinaan kaikki ei mene näin hyvin putkeen kuin tänään meni. Liimaisin sormin ja väsynein silmin avaan vielä läppärini, tarkoituksenani toivottaa kaikille hyvää ystävänpäivää. Ennen tekstin julkaisua luen vielä päivän viimeisen kommentin:

Oot paska ihminen ja ennen kaikkea paska äiti.” -Nimetön

Hyvää ystävänpäivää. Kaikille, nimimerkillisille ja nimettömille.

Kommentit (57)

Uskomattomia kommentteja. Huhhuh. Mun mielestä on kivempaa että vastaat sitten vaikka vähän vittuillen kuin hajuttomasti, mauttomasti ja värittömästi kuten monet muut bloggaajat jotka haluavat miellyttää kaikkia 🙂 teksti ei ole mielestäni turha, herättelet näitä ihmisiä miten he nimettömyyden turvin puhuvat tuntemattomille. Et myöskään kerjää tällä sääliä näin taviksen silmin. Oot lahjakas likka, jatka samaan malliin! Ja btw, kateus on aina ansaittua 😉

<3

Ihmiset osaa kyllä olla ikäviä ja inhottavia. Anonyymiteetin takaa on helppo oksentaa oma paha olo toisten päälle.

Olen pahoillani kokemastasi tietoisesta, tarkoituksellisesta ilkeilystä.

Jostain syystä -ja me kyllä arvaamme syyn- jotkut haluavat oksentaa oman pahan olonsa päällesi.

Näin nopeasti arvoiden otaksun, että lukijoidesi keskuudessa on pienituloisia, yksinäisiä yksinhuoltajia vailla tukiverkkoja, joille arki on selviytymistä ja ainaista huolta rahasta. Ei treffejä. Ei irtiottoja ystävien kanssa. Ei vanhempia tukemassa ja auttamassa.

Tämä ei ole sinun syysi -köh köh- ja kenelläkään ei ole oikeutta loukata ja repiä sinua alas, kun kerrot hyvistä asioista elämässäsi.

Helppo kai mun on sitten sanoa (+30-v, naimisissa, kotona lasten kanssa ja ok taloudellinen tilanne), että olen ylpeä sinusta ja iloinen puolestasi.

Ja hieman off topic: palveluiden käyttäminen, kuten ulkona syöminen, työllistää muita ja sitä myöten lisää yleistä hyvinvointia. Ehdoton yläpeukku sille! Surullista nähdä nurinmeneviä yrityksiä. Juuri huomasin, että yksi kivanoloinen lounaspaikka on pysyvästi sulkenut ovensa. Joku/jotkut menetti siinä työpaikkansa.

Kun asuimme keskustassa, kävin lasten kanssa ulkona syömässä monta kertaa viikossa. Mikäpäs sen virkistävämpää, kuin puistoreippailun tai muskarin jälkeen istahtaa ravintolan tuolille ja syödä maha täyteen hyvää ruokaa. Sitten taas seikkailut jatkukoon.

Keskusta-asumisen iloja…Kyllä on niitä ikävä. 🙂

Nykyisin asumme pientaloalueella ja teen ruoat pääsääntöisesti itse. En näe tässä mitään itseisarvoa. Tiskejä ja siivottavaa kertyy, kranttuilevat lapset nyrpistelee nenää, vauva itkee lahkeessa kiinni ja mä yritän nopeasti hikihatussa saada sapuskat tehtyä (4 lasta ja arki välillä melkoisen aikataulutettua).

Haaveilen, että jos olisin rikas, voisin palkata kokin meille kotiin. Mullekin jäisi silloin enemmän aikaa lasten kanssa leikkimiseen. 😉

Toivotan hyvää viikonloppua ja iloa elämään kaikille! Tätä toivotan myös ilkeitä juttuja kirjoittaneille, sillä heille pisara iloa voisi tehdä todella hyvää. Voisivat sitten ”oksentamisen” sijaan ilmaista itseään edes hieman ylevämmin.

Mä en usko että nuo kommentoijat ovat vihamielisiä sua kohtaan (tai kohtaasi, miten vaan) vaan heitä ärsyttää jokin sun luonteenpiirre tai toimintavat mitä teksteistäsi heille välittyy. Se mitä blogikirjoituksista välittyy ei ole totuus, mutta eipä lukijoilla ole muutakaan mistä tehdä johtopäätöksiä. Sen takia kannattaa varmaan olla tarkkana millaisen kuvan antaa. Mä oon huomannut että silloin harvoin kun vastaat kommentteihin niin olet aika sarkastinen eli rumasti sanottuna v*ttuilet. Se vaan ruokkii negatiivisuutta. Useammin blogistasi kuitenkin välittyy että olet syvällinen ja viisas ihminen ja pidät lapsistasi hyvää huolta.
Tuo haukkuminen on naurettavaa ja varsinkin nää muka-huolestuneet/ ”ihan vain uteliaisuudesta :)”kyselijät jotka ovat kiinnostuneita sun lastenhoidosta vois kadota jonnekin. Täällä Suomessa elää lapsia ihan OIKEASTI huonoissa oloissa, keskittäkää haukkumisenne sinne.

Voi ei, toivon todella että sait edes yhden positiivisen kommentin tuon päivän aikana!

Ihminen on toiselle susi, en ymmärrä tätä nykymaailmaa….Voimia sinulle!

Ihan oikein sulle!

Helppo se on nimettömänä sanoa 😀 olen pahoillani jos elämässäsi on asiat päin peetä, mutta niinhän se menee että ihminen saa mitä ansaitsee ja sinun puheittesi perusteella olet saanut juurikin sen. Onnea jatkoon ja ole kiitollinen siitä että asut Suomessa, täällä saa apua kun on paha olla! 🙂
Kyllä kaikki vielä järjestyy sullakin! Ota Evestä mallia kun kerta hänen tekstejään tykkäät lukea! 🙂

Mulla tuli paha mieli. Ei vain siitä mitä toiset sanoo, vaan siitä, että sun täytyy täällä blogissa todistella ihmisille olevas hyvä äiti. Ei sun tartte todistella kellekkään mitään, jos ei tykkää nii ei tarttis lukea. Oon pahoillani mitä kaikkia kommentteja joudut kestämään, mutta musta se osoittaa tosi kovaa itsevarmuutta ja on arvostettavaa, jos kerran julkaiset silti kaikki tulleet kommentit. Voimia ihan sikana, sulla on suloiset lapset, ja tykkään sun blogista, koska vaikutat aidolta. Jos kirjoittelisit vain, kuinka lattia kiiltää viime moppauksen jäljeltä, ja ruoka on juuri uunissa, ei ketään jaksaisi kiinnostaa, kiiltokuvat ei oo aitoja. Pysy aitona, ja kirjota just sitä mitä haluat ja ajattelet!

En oo ikinä ymmärtänyt miten ihmiset kehtaa kirjoitella tällaisia kommentteja, tuli kyllä niin paha mieli tästä. Muista, että sä olet just paras äiti sun lapsille! ❤

Voi apua millaisia ihmisiä voi olla olemassa! Heillä itsellään on tuskin ollut yhtä hyvät ja rakastavat vanhemmat kuin sinun lapsillasi on. Ei ihmisistä muuten voi tulla tuollaisia, mitä osat naamattomat, kateelliset kommentoijat on. Haluaisin niin tietää, minkä näköistä porukkaa noiden kommenttien takana on.

Ja miksi ketään kiinnostaa kokkaako Eveliina itse vai ei? Eikö se ole pääasia, että pienet mahat saa riittävästi terveellistä ravintoa, oli se sitten mummulassa, ravintolassa tai vaikka naapurissa syöty?

Lisäksi, on ihan mahtavaa, että Eveliina osaa nauttia elämästään myös silloin, kun lapset ovat toisella vanhemmellaan. Se ei keneltäkään ole pois, vaan luulisin että juurikin päinvastoin.

Itselläni ei ole samanlaista tukiverkostoa ympärilläni kuin sinulla Eveliina on, enkä pysty itse valitsemaan, mihin aikaan vuorokaudesta teen työni. Silti, en silti ole sinulle katkera ja kateellinen, enkä halua olla ilkeä, tai varsinkaan jaksaisi vaivaantua kirjoittamaan ikäviä kommentteja. Kai se helpottaa joidenkin elämää, kun saa purkaa surkean olonsa bloggaajan kommenttiboksissa. Tyylinsä kullakin. 😉

Kaikkea hyvää Eveliina sinulle ja lapsillesi! 🙂 ja muistathan nauttia jatkossakin lapsivapaista viikonlopuista sydämen kyllyydestä!

Olen todella häkeltynyt näistä kaikista ihanista sanoista mitä niin moni on täällä sanonut! Nämä kommenttinne ovat antaneet minulle taas aihetta jaksaa kirjoittaa ja ennen kaikkea jatkaa tällä samalla linjalla. Kiitos ihan todella paljon teille kaikille ihanille ja tärkeille lukijoille, tulee ihan mahtava fiilis näitä lukiessa.

Mulla tulee mieleen että nuo ilkeät kommentit on vaan kateellisten panettelua. Itse olen kolmen pienen lapsen yh ja mulla ei oo tuollaista turvaverkkoa ympärillä kun sulla on. Silti en ole katkera enkä kateellinen. Tykkään lukea sun blogia ja mulla on niin paljon samoja kokemuksia kuin sullakin on. Elämän paras asia on omat lapset ja ne hyvät hetket heidän kanssaan auttavat jaksamaan ne huonot hetket. Paljon tsemppiä sulle ja oot varmasti hyvä ja paras äiti omille lapsillesi ☺

Te, jotka hoette tuota, että kokkaa Eveliina vai ei. Tekstissähän hän juuri kertoi aamu- ja iltapalan valmistuksesta eli kokkaa. Eikö vain?

Ymmärrän hyvin, että käyt päivisin usein kaupungilla lounaalla lasten kanssa. Asut keskikaupungilla, tottakai se on kätevämpää kuin joka päivä kokata ehkä aika pienessäkin kerrostalokeittiössä. Ja koska moni lounaspaikka ei edes veloita pienten lasten ruokailusta, lounas voi usein tulla halvemmaksikin kuin ostaa kaikki ainekset keittoja, pääruokaa ja salaatteja myöten kotiin. Lounas ravintolassa on myös mukavaa vaihtelua siihen, että syö pienten lasten kanssa kotona ilman sitä toista aikuista, näkee muitakin ihmisiä. Sekin on tärkeää.

Jäin itse vauvan kanssa kaksin, kun mies yllättäen lähti. Pystyn hyvin samaistumaan tilanteeseesi, vaikka en ihan samanlaista elämää eläkään. Pärjäät hyvin ja olet rohkea, kun uskallat näistä asioista blogia pitää. Jätä kateelliset kommentit omaan arvoonsa. Olet nuori, kaunis, sulla menee lasten kanssa kaikesta huolimatta hyvin, elämä edessä. Ilkeilijät ovat vain kateellisia.

Ensinnäkin tää oli mieletön teksti. Oot uskomattoman taitava kirjottaan, älä koskaan luovu siitä 🙂

Toiseksi; en kestä näitä ihmisiä täällä. Mikä oikeus haukkua tuolla tavoin? Sä oot nuori nainen, sillon kun sulla on lapset oot juuri heille varmasti parhain äiti mitä voi olla. Sillon kun lapset on isällään; ei tarkoita että lapset ovat sen ajan eliminoitu sun mielestä. mikset sais tehdä mitä haluat, kun kerrankin saat olla pari päivää siten, että täytyy miettiä vain omia menemisiä. Huhhuh sanon mää!

Ja jos jotkut valittavat, että miten lapsivapailla et tee töitä… tämä blogi on tämänhetkinen työsi, jota teet varmasti myös niinä päivinä kun lapset sulla. Saat varmasti tästä säännöllisesti palkan, kuten mistä tahansa muustakin työstä.

Argh. Tsemppiä sulle ja hei ens lapsivapailla ni muistapa tehdä töitä 24h niistä päivistä äläkä vaan tee mitään kivaa ja rentouttavaa. Ja älä vaan kirjoita mistään muusta ku siitä, että kaikki päivät menee ku satukirjoissa 🙂

Ps. En jaksa oottaa seuraavaa tekstiä.

Mua jaksaa aina ihmetyttää nämä ilkeitä kommentteja laittavat. Ovatko nämä niitä arvoja, joita he haluavat omille lapsilleen opettaa? Toisille ilkeily on ok? Jos itsensä näkee täydellisen virheettömänä ihmisenä ja kokee sitä myöden oikeudekseen ilkeästi arvostella ja nimitellä muita, kannattaisi ensiksi katsoa peiliin! Pystyisivätkö nämä kommentoijat kertomaan omille lapsilleen, että hei, SuperÄippä tässä lähettelee toiselle äidille vähän paskaa niskaan, niin sille tulee siitä oikein hyvä mieli?!

Kohtaani = minua kohtaan?

Mutta oikein hyvin päätelty!

Ei kun siinä lukee kohtaani = kohtaani

Ei kannata välittää ilkeistä kommenteista. Jätä ne vain omaan arvoonsa.
Olet muuten todella taitava kirjoittaja ja minusta sinulla on siinä asiassa niin paljon lahjoja että siitä voisi tulla vaikka ammattisi myöhemmin. Tavalla tai toisella.
Haluan myös sanoa että Jumala rakastaa sinua älyttämän paljon, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Ja uskon että Hän suree myös unelmasi särkymistä :(.
Itse tulin aikoinaan suunnilleen sinun iässäsi uskoon ja voin sanoa että sitä päätöstä en ole katunut. Ja jos on löytänyt jotain todella hyvää, siitä haluaa kertoa myös muille. Siksi haluan sanoa: Anna Jeesukselle mahdollisuus. Kokeile. Et menetä mitään.
Jos lähelläsi on joku vapaan suunnan seurakunta, suosittelisin käymään siellä.
Siunausta älyttömästi elämääsi!
Jatka kirjoittamista! Ja varmasti vielä löytyy rinnallesi mies, joka rakastaa sinua ja myös lapsiasi.

Jumala kääntää vielä sinun elämäsi vaikeudet voitoksi.

”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?”
room.8:32

Jotkut ovat ilkeitä, katkeria, pahansuopia, kateellisia ja haluavat tuottaa toiselle pahaa mieltä. Narsistisia. Nämä piirteet loistavat netissä anonyymina.

Vika on noissa kommenttien kirjoittajissa. Ne kannattaa jättää omaan arvoonsa. Helpommin ehkä sanottu kuin tehty, mutta niin se vain on. Tuollaiset ihmiset löytävät pahaa sanottavaa olemattomastakin, paitsi tietysti itsestään. Heidän kommenteilla ei ole mitään faktapohjia, niiden ainoa tarkoitus on loukkaaminen.

Minusta kirjoitat hyvää blogia, jonka monipuolisuudesta pidän. Kiva lukea lapsiperhejuttuja, mutta myös rennosta vapaa-ajasta. Eniten pidän aitoudesta.

En ymmärrä millainen sekopää sua haukkuu. Ettei vain olisi joku jonka tunnet oikeasti, jolla on jotain hampaankolossa? Muuten en ymmärrä. Olet nuori ja aika kovassa tilanteessa, mutta pärjäät hiton upeasti. Be proud of yourself!!!

Harmittaa puolestasi nuo negatiiviset kommentit. On niin uskomatonta, että nykyään tosiaan tuollaisia kommentteja voi tosta vaan kirjoittaa netissä anonyyminä. Itselle tulee mieleen, että paljolti niiden takana on kateutta. Ehkä kommentoijien elämäntilanne on sellainen, että lapsista ei ole hetkenkään taukoa eikä mahdollisuutta saada isovanhempien apua. Mutta ei se ole sinun syysi. Tsemppiä! Toivottavasti jaksat jatkaa kirjoittamista näistä kommenteista huolimatta.

On ikävää miten jotkut laittaa noin kamalia kommentteja, mitkä ei todellakaan pidä paikkaansa. Sinusta saa blogin kautta kuvan, että olet ihana huolehtiva äiti, joka keksii lapsilleen monenlaista tekemistä. Kieltämättä arkesi kuulostaa toisaalta joskus myös jotenkin liian huolettomalta ollaksesi kahden pienen lapsen äiti, mutta jokaisella on oma tyyli elää ja olla. Minuakin kiinnostaisi tietää kokkaatko kotona koskaan ja osallistuvatko lapset siihen? 🙂 Minusta olisi outoa opettaa lapset noin pienestä siihen, että syödään vaan ravintolassa tai muualla kuin kotona.
Kiinnostaa myös, onko sulla suunnitelmissa laittaa lapsia päivähoitoon jossain vaiheessa?

Minulla ei ole äitiä elämässä mukana. Hän lähti kun olin vielä ala-asteella. Nykyään hän elää jossakin laitoksessa alkoholisoituneena, ja minä olen saanut kolme lasta ilman omien vanhempien tukea. Sanomattakin on selvää että emme käy hänen tai isäni luona (vaikea suhde häneen ja äitipuolen) eivätkä he hoida lapsiamme. Koskaan.
Joskus muiden onnesta lukeminen sattuu niin paljon. Me olemme miehen vanhempien varassa jos jonnekin haluamme mennä, ja harvoin menemme. Mutta ikinä, koskaan en sanoisi pahasti kenellekään jonka elämään kuuluu isovanhemmat läheisesti. Se on iso onni, lahja jota täytyy vaalia. Ja josta saa nauttia täysin sydämin.
Niiden sydämet on kiveä, jotka kirjoittavat tuollaisia kommentteja kenelle vain. Älä suo heille enää ajatustakaan.

Huh huh, järkyttäviä kommentteja. Tuleekohan ne kaikki samalta ihmiseltä?

Älä välitä kateellisten jutuista. Oot ihana ja varmasti mahtava äiti <3

Tuli tosi paha mieli lukiessa tätä juttua!:( tsemppiä arkeen,etai ole huono!

Tämä on vain arvaus, mutta luulen että saat kurjia kommentteja niskaasi siksi että olet ehkä eron jäljiltä haavoittuvainen (enkä tiedä tietenkään, mutta minä olen tulkinnut sinun viestittävän sitä monissa kirjoituksissasi ihan avoimesti eikä siinä ole mitään epänormaalia), ja siksi sinä olet helppo maali. Joillakin ihmisillä on vain omasta pahasta olosta kumpuava tarve saada pahaa oloa muillekin ihmisille, ja koska olet viestittänyt olevasi epävarma eron jälkeen, sinä saatat olla heille helppo maali. Eiköhän nämä pahoinvoivat ole ihan vähemmistö, mutta ikävä ilmiö ja tuntuu, että seuraamissani blogeissa he käyttävät paljon energiaa sen pahan olon jakamiseen. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!!

Ei sille mitään mahda, jos joku ei ymmärrä bloggaamista työnä. Eikä sillekään mitään mahda, että joku ei ymmärrä että rahojen suhteen voi tehdä valintoja. Voi esimerkiksi olla ostamatta autoa ja elää pienemmin, jolloin jää rahaa muihin asioihin. Eikä sillekään mahda mitään, että joku ei voi käsittää että perheillä on erilaisia toimintatapoja isovanhempienkin kanssa. Minusta laitat ihanasti lapset etusijalle. Anna arvostelijoiden haukkua ja elä niinkuin parhaaksi katsot.

Tuo on niin totta että rahassakin riippuu ihan siitä mihin kukakin satsaa. Toiset elää tosi pihisti arkena säästääkseen joka vuotiseen etelänmatkaan ja joku toinen niinkuin minä ekää arkea vähän huolettomammin ja käyttää enemmän rahaa mutta ei käy ulkomailla. Rahan käyttökin on valintoja jotka ei kuulu kenellekkään muulle kun itselle.

Siis ihan järkyttäviä kommentteja, mutta muista, että ne kertovat vain niistä kommentoijista, ei sinusta. ”What Susie says of Sally tells more of Susie than of Sally” ♥

Itsekin olen nuori äiti (22v, lapset 3v ja 1v) ja olen vielä kotona lasten kanssa. Meillä on rahatilanne paljon parempi kuin monella muulla ikäiselläni, tai vanhemmilla ja lapsettomilla. Elämäntavat ovat meillä vain niin erilaiset mitä muilla. Ei ne isot tulot vaan pienet menot. Meillä ostetaan ihan kaikki tarjouksesta, vessapaperia ja vaippoja myöten vaikka varaa olisi kyllä ostaa merkkivaatteita ja käydä ravintolassa syömässä joka viikonloppu. Rahaa laitetaan säästöön joka kuukausi ja niihin ei kosketa. Kateelliset yrittävät etsiä niitä pieniä virheitä meistä jotta heille tulisi itselle parempi olo. Vinkki teille kateellisille: Hyväksykää se. Toisen onni ei ole teiltä pois.
Moni kadehtii meitä kun minulla on mahdollisuus olla kotona, mieskään ei käy ”oikeissa töissä” vaan on yrittäjä ja viettää päivät lähinnä tietokoneella. Meillä on hyvät välit vanhempiin ja lapset viettävät paljon aikaa heidän luona. Isovanhemmilla on myös oikeus luoda side lapsiin. Todella usein näkee sitä että isovanhempien ja vanhempien välit ovat niin tulehtuneet etteivät lapsenlapset saa viettää aikaa heidän kanssa. Joskus taas lapset on tehty niin vanhoina että isovanhemmat ovat sen ikäisiä etteivät yksinkertaisesti jaksa hoitaa lapsenlapsia.

Olet fiksu nuori nainen. Sinulla on elämä vielä edessä ja ovet avoinna. Toiset voivat antaa lasten hidastaa omia unelmia ja elämäntavotteita, mutta jos sinulla on mahdollisuus elää haluamaasi elämää, pidä kiinni unelmistasi äläkä anna kateellisten vaikuttaa siihen 🙂 Elämä on juuri sitä mitä itse siitä teet. Pienet teot voivat vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. 🙂

Jotenkin huvittaa tämä,että jos on jaettu huoltajuus niin sillon kun lapset on toisella vanhemmista niin toinen ei sais pitää hauskaa,viettää aikaa kavereiden kanssa ym.vaan pitäs möllöttä neljän seinän sisällä. Voi luoja -.-
Ja tää toinen,ettei vois käydä isovanhempien luona vaikka sitten yhtenään. En minä vaan tajua miks kaikki pitää hoitaa aina yksin ja mitään et saa tehdä vaan aina oltava lasten kanssa sitten kotona tai ulkona keskenään.
Noh ihmiset nyt on jokainen omanlainen tapaus. Sulla on hyvä blogi ja mielenkiinnosta aina odotan uusia tekstejä :):):)

Kyllä joillakin ei järki paljoa päätä paina. Joo bloggaajien elämähän on vain sitä mitä täältä lukee. Katsoisivat peiliin ja korjaisivat niitä omia huonoja puolia ja jättää ilkeilyt pois.

Olet ihana äiti, nainen, sisko ja tytär.

Netin maailma on raaka, ja kun pitää julkista blogia niin valitettavasti laittaa itsensä alttiiksi kaikenlaisille kommenteille. Itse varmasti miettisin vakavasti bloggaamisen lopettamista jos alkaisin menettää yöuniani tai mielenrauhaani kommenttien takia.

Moikka! Oon seuraillut sun blogia alusta asti ja tuntuu kivalta kuin tuntisin sinut. Olemme kokeneet vuosien aikana paljon samanlaisia asioita. Minulla on poikasi kanssa saman ikäinen poika. Olemme olleet kahdestaan pojan kanssa nyt puoli vuotta. Välillä tuntee itsensä riittämättömäksi arkea yksin pyörittäessä. Jaksat ja pärjäät todella hienosti, ole ylpeä itsestäsi nainen <3

Tuli todella kurja fiilis sun puolesta näistä kommenteista. Teidän päivä kuulosti todella puuhan- ja rakkaudentäyteiseltä ja olet varmasti juuri täydellinen äiti omille lapsillesi. Kateus on yksi pahimmihsta ja se kyllä näkyy näissä kommenteissa. En ymmärrä, miksei toisella voi olla mukavaa ja ”helppoa” välillä ilman, että siitä tarvitsee nostaa kateellisten paskamyrskyä… Se nyt vain on fakta, että elämässä on huonoja ja hyviä aikoja, ja AINA löytyy joku, kenellä on asiat paremmin kuin itsellä. Myönnän itsekin olevani kateellinen sinulle näiden monien ravintolaillallisten takia, mutta toisaalta tiedän, että itsekin pystyn opiskeluiden jälkeen tarjoamaan sellaisia sekä itselleni, miehelleni että mahdollisesti tuleville lapsilleni. ja siitä puhelinlaskusta 😀 Omat vanhempani eivät maksa puhelinlaskuani, mutta esimerkiksi käydessään äiti tuo meille täyden ostoskassin ruokaa ja isä tankkaa auton täyteen. Ja he tekevät tämän ihan pyytämättä. Jokainen vanhempi (ainakin toivottavasti) auttaa lastaan haluamallaan tavalla. Toiset taloudellisesti, toiset ottamalla lapset tai lemmikit hoitoon ja toiset siivoamalla kodin lattiasta kattoon. Puhelinlasku, lastenhoitoapu ja ruoan tekeminen on sinun vanhempiesi tapa auttaa perhettäsi ja sinua, sekä osoittaa että olet heille tärkeä. En ymmärrä mitä väärää tässä voisi olla.. Vastavuoroisesti tuot varmasti paljon iloa heille.
Ihania ja aurinkoisia päiviä teidän elämäänne ja suuri halaus sinulle kaunis Eveliina <3

Oon niin järkyttynyt ihmisten kommenteista. Kateus, katkeruus ym muut negatiiviset tunteet vaan paistaa näistä. Huh huh… tietysti kaikille meillä on oma tarinamme, miksi sen pitäisi juuri miellyttää sinua Pirkko siellä ruudun takana. Antakaa kaikkien kukkien kukkia. Säälittävyyden huippu tulla purkautumaan tällä tavalla, edes tuntematta ihmistä! Enkä ymmärrä miksi luette hänen blogiaan jos se on niin huomionhakemista ja sotii teidän arvojanne vastaan yms? Eiköhän jokainen meistä hae huomiota omassa elämässään ja se on täysin normaalia 🙂 varsinkin jos blogia kirjottaa ??? Keep going ja älä välitä ihmisistä jotka vampyroivat sinun energiaasi.

Heippa! Tämä kirjoitus oli minusta turha, turha sinun on puolustella ja selitellä jotain lounaspaikkavalintaa jnejne. Elä niinkuin elät ja ole onnellinen ja tottakai saat etsiä sitä miestä täydentämään onnea 🙂 Olen itse sinua vanhempi ja tottakai ajattelen että jotkut juttusi ovat todella lapsellisia, mutta ei kai sen ole väliä, kyllä me kaikki vanhetaan 😉 Olet paras äiti lapsillesi <3 ilman selityksiä.

Mä olen siis niin äärettömän pahoillani kaikista ikävistä kommenteista mitä saat. En voi käsittää, miksi jotkut ovat niin ilkeitä. Tuskin uskaltaisivat sanoa noin kasvotusten, ja vaikka uskaltaisivatkin niin miksi pitäisi!

En ole aiemmin törmännyt blogiin, jossa olis näin paljon ikäviä kommentteja. Itselleni tulee paha mieli sun puolesta kun noita luen ja jos tämä sama osuisi omalle kohdalleni niin kyllä varmasti oma mielenterveyteni järkkyisi. Sitäkö nuo ihmiset haluavat!? En käsitä yhtään. Eivätkö ihmiset osaa enää käyttäytyä tai ajatella miltä tuntuisi jos tuo kommentti tulisikin itselle sinun sijaan?

Älä lannistu. Jätä nuo kommentit omaan arvoonsa tai ehkä itse jättäisin nuo ikävät kommentit kokonaan julkaisematta ja lukematta. Jos viestin alussa jo haukutaan niin poistaisin koko jutun. Olet rohkea, herkkä, ihana nuori nainen, joka selvästi rakastaa lapsiaan. Se välittyy kaikesta. Ja perhe on sinulle tärkeä. Ole ylpeästi oma itsesi ja nauti elämästäsi lasten kanssa ja myös niistä hetkistä kun lapset ovat isällään. Olet ansainnut onnen! Toivon, että löydät rinnallesi puolison, joka arvostaa ja rakastaa sinua ja lapsiasi <3!

Ihanaa kevään odotusta!

Nimimerkkien takaa on helppo huudella omaa pahaa oloa… Onneksi tiedät olevasi paras äiti omille lapsillesi <3 Ihanaa aurinkoista päivää sinne! 🙂

Minä en ole katkera tai kateellinen postauksistasi. Päinvastoin. Niitä on ihana lukea. Pystyn näkemään kaiken mielessäni, niin hyvin kirjoitat. 🙂 minulla on sellainen kuva, että olet sydämellinen ja herkkä ihminen, juuri niinkuin minä. Ja rakkautsei lapsiasi kohtaan paistaa jokaisesta sanasta <3 on ihanaa, että elät elämääsi omalla tavalla! Etkä niin kuin yhteiskunnan ja monen muun mielestä "pitäisi". Moni kommentoija on väsynyt elämäänsä ja purkaa sen tänne, harmi :/ toivotan koko teidän kolmen koplalle ihanaa kevättä! 🙂

Voi jumalauta millasia ihmisiä onkaan olemassa!! Taitaa olla omassa elämässä asiat tosi huonosti ku pitää netissä muita haukkua noin törkeästi. Mä ainakin tiedän, että oot hyvä äiti lapsilles ja elät mun mielestä ihan normaalia elämää. Kyllä pistää melkeen vihaksi, mutta jätän omaan arvoon, tee säkin Eve niin! Hyvähän se on ruudun takaa nimettömänä huudella.

Noita sun ikäviä kommentteja kun luni niin niistä paistaa niin läpi kateellisuus. Älä välitä, kyl mäkii välillä kateudella luen sun tekstejä kun ite joutuu niska limas painaa töitä ja silti ei oo varaa ostas lapsille uudenkarheita merkkipukuja sun muita mutta ei se kateus saa nousta niin suureks et alentuu tollein sua haukkuun. Oot varmasti paras äiti lapsilles ja isovanhemmat saa kyllä ihan hyysätä lapsia niin paljon ko haluu, hekin varmast nauttii siitä. Olis eri asia jos joutus koko ajan olee lasten kanssa. Tsemppii teidän ihanalle perheelle.

No ihan sairaita viestejä. Se on kateutta, kyllä ihmiset on pahansuopia.
Hoida rauhassa lapsiasi, he ovat pieniä vielä! Ei ole mitään tärkeämpää työtä olemassa kuin omien lasten hoitaminen.

Sulla on ihana blogi, olet selvinnyt hienosti, jatka omalla tyylilläsi.
Älä julkaise noita tympeitä viestejä. Ei monetkaan bloggarit julkaise niitä.

Hei Eveliina! Mua on jo pitkään mietityttänyt, että kokkaatko lapsille itse? En tarkoita tätä todellakaan pahalla, vaan olen huomnnut blogistasi,(tietenkään en voi tietää totuutta) että käytte usein ravintolassa syömässä.

Nää ilkeät ihmiset vois jättää kommentoimatta sun ja sun vanhempien suhdetta.. monet kuulostaa todella kateellisilta koska sulla on noin rakastavat ja huolehtivat vanhemmat. Itse uskon vilpittömästi että sä ja sun vanhemmat osaatte vallanhyvin keskenään setviä asianne ja mikä vierailumäärä on liian rankkaa heille ja mikä ei. Ilman että joku kommentoi nimettömänä blogiin kuinka rasitat heitä liikaa jne.. Ihana se on kun on noin läheiset ja lämpimät välit omiin vanhempiin! Miksi ihmisten täytyy aina kaivaa KAIKISTA asioista jotain negatiivista.
Älä anna ilkeiden kommenttien lannistaa. Kaikkea hyvää sulle ja lapsille, paljon oot joutunut kokemaan!

Voi että miten menee tunteisiin ihmisten säälittävät ja naurettavat kommentit..Ketkähän niitä lapsellisia ja vastuuttomia ovat. Et ainakaan sinä!
Nuo ihmiset ei selkeästi ole kohdannut mitään vastaavaa itse kun noin helppo on haukkua toista. En toki itsekään ole kokenut , mutta ei tulisi mieleenkään haukkua toista noin loukkaavilla sanoilla! Ihana miten jaksat silti tänne kirjoittaa syvällisiä ajatuksia vaikka tota p*skaa näyttää sinulle virtaavan.:(
Ja nuokin että et tekisi töitä ja lapset koko ajan isovanhemmilla..huhuh. Jokainen tarvitsee omaa aikaa ja sinulla se tärkein työ on kasvattaa lapsia ja sinä niitä pääosin elätät vaikka tietysti lasten isäkin on paljon mukana lasten elämässä. Pääosanen vastuu kuitenkin taitaa olla sinulla ja empä usko että vanhempiasi tai vaikla sisaruksiasi haittaisi lapsia hoitaa. Tsemppiä sulle, kyllä se siitä <3 Olet ihana ihminen ja hyvä äiti vaikken sinua tunnekkaan. Vaikeita hetkiä on kaikilla ja silloin on hyvä että apua on lähellä niinkuin sulla on ystävät ja perhe. :)<3

Säälin suorastaan noita nimettömiä kommenttien kirjoittajia. Niistä suorastaan loistaa kateellisuus ja katkeruus, kun ei itsellä ole ollut isovanhempia auttamassa, eikä erojensa jälkeen kukaan mies ole vilkaissutkaan ja tuskin kavereitakaan tollasilla hirviöillä on… Mitä ottamiesi kuviin kommentoimiseen tulee, niin veikkaan heidän lapsien tulon myötä rupsahtaneen ja levinneen kotisohvalla niin pahasti, ettei kestä nähdä toista noin kauniina vielä kahden lapsen äitinä. Nokka pystyyn ja jatka samaan malliin!

Oli kauheaa lukea tekstiä, kun tuli niin paha mieli sun puolesta 🙁 Musta vaikutat ainakin tosi hyvältä äidiltä, ihmiseltä ja bloggaajalta ja noi kommentit oli tosi rajuja. Kannattaa muistaa, että noi anonyymit tuskin sanois tollasia asioita päin naamaa
kenellekään, (ei sillä että saisi sanoa niitä ollenkaan), mutta netissä kiusaus haukkua toisia kasvaa. Voimia ja jaksamista sulle ja hyvää myöhäistä ystävänpäivää 🙂

Järkytyin noista kommenteista… En voi ymmärtää miten ihmiset osaavat ja kehtaavat olla noin ilkeitä! Yksikään ilkeiden kommenttien laittaja ei tiedä elämästäsi loppujen lopuksi oikeasti mitään. Saisivat hävetä. Olet vahva ja upea nainen, älä anna kommenttien lannistaa! Ja korjatakseni viimeistä kommenttia postauksessa, et todellakaan ole paska ihminen etkä missään nimessä paska äiti.
Kaikkea hyvää sulle ja lapsille, ootte ihana pieni perhe!

Pistää ihan vihaks lukee tommosia kommentteja! Aikuiset ihmiset ja kehtaavat vihata sekä kertoo vielä itse kohteelle. Jättäisivät mielummin mölyt mahaansa kun tarkotuksella haukkuvat tietämättä miten asiat oikeasti ovat.

Olet ihana ja aivan varmasti mahtava äiti!

Nyt on aivan pakko kommentoida. Olen seurannut blogiasi jo vuosia, lähes siitä asti kun Adeliina oli vastasyntynyt. Mielestäni olet ihailtavan tekevä ja aikaansaava nuori äiti, jota ei tulisi mieleenikään arvostella. Aina löytyy kateellisia mielensäpahoittajia, joiden mielestä sinulla ei ole oikeutta valittaa mistään tai käydä vanhempiesi luona viikoittain, etkä voi tuoda itseäsi esille hyvännäköisissä kuvissa koska olet ä-i-t-i. Mitä hittoa? Muista tämä: vaikka tekisit mitä tahansa miten tahansa, se on aina jonkun mielestä väärin. Ja yleensä sen ilkeän kommentin takana on kateus. Ei mikään muu. Tsemppiä ja aurinkoista kevättä sulle Eveliina!

Ei voi käsittää ihmisten vihamielisyyttä. Tsempit sulle ja ihanaa kevättä! <3

Sulla on ehkä snadisti tarve kerätä sääliä. En tiedä huomaatko itse, mutta ehkä olet itsesääliin taipuvainen. Eikä se ole mikään ihme, kun miettii mitä olet nyt kokenut. Mutta opettele pois siitä.

Ja onhan se kummallista, miten helpota saat lapsivapaan arkesi kuulostamaan. Monet joutuvat tekemään töitä kymmenenkin tuntia päivässä, eivätkä yllä samaan elintasoon. En mäkään yllä, vaikka ei ole lapsia ja olen sua vanhempi (ja ollut työelämässä 10 vuotta.)

Mutta, sussa äitinä ei ole varmasti mitään vikaa. Sulla on ihanat lapset, kannustavat vanhemmat. Kirjoitat hyvin. Olet kaunis, ja selvästikin viehätät vastakkaista sukupuolta.

Unohda nää paskakommentit. Älä anna niiden (tai edes tämän) määritellä sua. Tsemppiä! Jatkan seuraamista, vaikka meidän elämäntilanteet, mieltymykset ja tarpeet ovat kuin yö ja päivä.

Kiitos, otan luonneanalyysia vastaan mielummin psykologilta. Tai edes joltain minut tuntevalta ihmiseltä.

Kirjoituksen ei ollut tarkoitus vain nostaa itseäni jalustalle ja hakea sääliä, vaan ravistella ihmisiä ymmärtämään ettei teistä kukaan voi tietää mitä täällä oikeasti tapahtuu, mitä minä tunnen ja millainen olen. Siksi olisi hyvä pohtia kahdesti ennen ilkeilyä.

Olen itsekin ollut nuori äiti. Mielestäni sun jutut ja elämä kuulostaa ihan normaalilta. Kyllä ihmisellä pitää olla oikeus elää omalla tavallaan. Ikävää, kun niin moni kokee oikeudekseen haukkua/ mollata sua. En tunne sua, mutta uskon, että sun lapset saa sun kanssa tasapainoisen ja onnellisen lapsuuden. Toivon kovasti, että löytäisit rakkauden. On ehkä vaikeaa sovittaa yhteen uusperhe kuvioita, mutta ei se mahdotonta ole! Ymmärrän, että negatiiviset kommentit satuttaa, mutta yritä unohtaa ne. Luultavasti negatiiviset kommentoijat kokevat itse epäonnistuneensa ja purkavat pahaa oloaan. En itse ainakaan ajattele, että joku voisi olla parempi äiti vain siksi, että joutuu tekemään kymmen tuntisia työpäiviä. Nauti elämästä, nuoruudesta, terveistä lapsista ja läheisistäsi. Hyvää ystävänpäivää! ♥

Vastaa käyttäjälle minä vaan Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X