Maailman paras lastenvahti: metsä

Miten helppoa kahden ehtiväisen lapsen kanssa onkaan, kun ympärillä on kilometritolkulla tilaa juosta, eikä lähistöllä ole mitään mitä lapsi voisi tahallaankaan rikkoa. Leluttomassa ympäristössä mielikuvitus lähtee liikkeelle ja pelkkien oksien, kivien, kantojen ja kallionkolojen avulla luonnossa muodostuu kivoja leikkejä.

Allu kyseli aamulla että lähdetäänkö viettämään päivää suvun suolle ja lähdettiinhän me. Olen tänä talvena nukkunut tuolla laavullamme yhden yön, mikä oli oikein mukavaa vaihtelua kerrostaloasumiseen. Joskus muutama vuosi sitten me vietettiin siskojen ja serkkujen kanssa syyslomaviikko laavuillen. Poistuimme välillä lähistöllä sijaitsevaan mammalaan hakemaan lettutaikinaa tai muuta syötävää. Nykyään käyn tuolla suolla ihan liian harvoin. Onneksi mummi ja ukki tekevät lasten kanssa usein sieni- ja marjastusretkiä tuonne, niin Adeliina ja Alex pääsevät nauttimaan ulkoilusta myös näin ihanassa muodossa.

Allun mukana retkelle lähtivät tietysti myös koirat Fido ja Aune. He tykkäävät riehua ilman remmejä ja täällä kaukana liikenteestä se on turvallista.

Meillä ei ollut sytykkeitä ja laavun puut olivat kosteita, mutta silti tulen tekemisessä kaikkein vaikeinta oli tulentekovälineiden ostaminen. Onneksi henkkarit löytyi lopulta autosta, niin saatiin sitten lapsille ja koiralapsille lämmintä mehua ja kypsiä nakkeja.

Lounas oli mielenkiintoinen; nakkeja, kuumaa mehua, smoothieta, suolakeksejä, piparia ja vissyä. Jälkeenpäin mietittiin että lettuja ois myös ollut tosi helppo tehdä kun tuolla oli pannukin valmiina. Luonnossa kaikki kyllä maistuu hyvälle ja lapset saivat vatsansa täyteen.

Adeliinasta ja Alexista parasta retkessä oli Aune ja Fido. Mun mielestä parasta oli se, ettei lapsille tarvinnut koko retken aikana sanoa kertaakaan ei.

Vaikka eväät olivatkin minimaaliset, niin onhan näissä jutuissa aina omat pienet järjestelynsä. Olo oli reissun jälkeen kuitenkin todella tyyni ja levännyt. Metsästä saa sellaisen hyvän fiiliksen, mitä on turha havitella kauppakeskuksien muovisilta leikkipaikoilta. Alexander nukahti melkein heti autoon päästyään ja hän jatkoikin päiväuniaan Allun ja tämän poikakaverin luona. Yllättäen myös Adeliina nukahti kotona ja nukuimme yhdessä melkein pari tuntia. Niin se luonnossa liikkuminen pistää väsyttämään.

Muistakaa oikeasti käydä metsässä aina välillä, etenkin keväällä se on huikea paikka lasten leikkiä ja vanhempien valvoa meininkiä.