Uusi viikko vastaanotettu taas Turussa

Parasta reissussa oli se lämmin sää. Ihanaa kun voi kulkea ulkona ilman takkia, kevyissä vaatteissa. On mahtavaa kun kengät ei kastu, pipo ei pilaa laitettua tukkaa ja sormet ei ole jäässä. Voi kunpa Suomessakin olisi yhtä lämmintä! Onneksi mennään jo hyvää vauhtia kohti kevättä.

Helsinki-Vantaan lentokenttä tuntui niin kovin turvalliselta Dubain suurella lentokentällä pyörimisen jälkeen. Kuljin kentältä keskustaan bussilla ja jatkoin vielä Helsinki -> Turku välin toisella bussilla. Turkuun päästyäni, sää oli kylmä, mutta ihanan aurinkoinen. Vitsi miten kivaa noin lyhyenkin matkan jälkeen oli saapua tuttuun kaupunkiin, jossa on maailman helpoin liikkua ja löytää etsimänsä. Käppäilin Turun linja-autoasemalta suoraan autoni kyytiin ja vitsi miten mua alkoi naurattaa ihan kamalasti. Tuntui niin hyvältä istua siinä omassa autonvanhuksessa, sormet kylmää rattia vasten jäätyen ja jännittäen että starttaako se nyt vai ei!

Lapset olivat vanhempieni kanssa parhaillaan kauppakeskuksessa ja koska luotettava kulkupelini todellakin strattasi, nappasin Empun kotoaan kyytiini. Ajeltiin siinä sitten muistin virkistämiseksi  kaupunkia pitkin poikin, samalla kuulumisia vaihdellen. Puhuimme omia juttujamme vuoron perään toistemme päälle, ihan niin kuin joka kerta tavatessamme. Muutaman liikenteenvaarantamistilanteen jälkeen menimme meille jo perinteeksi muodostuneelle sunnuntaikiinalaiselle keskustassa sijaitsevaan kantispaikkaamme. Ruuan jälkeen suuntasimme Adeliinan ja Alexin luo vanhemmilleni. Voi miten kova ikävä mulla jo olikin pikkusia! Juttelinkin äidille että tää muutaman päivän reissu oli oikein sopivan mittainen aika lomailla juuri noiden lasten takia. Ikävä oli tosi suuri kun illalla hotellissa kuuntelin lasten lähettämiä ääniviestejä ja katsoin mummin kuvaamaa videota kahden tyypin iltasekoilusta saunan jälkeen. Ovathan he ennekin olleet yhtä pitkiä aikoja isällään, mutta vielä koskaan aiemmin meillä ei ole ollut näin montaa kilometriä välimatkaa toisiimme.

Adeliinalla ja Alexilla oli mennyt tosi hienosti mummin ja ukin kanssa. He olivat tehneet vaikka mitä ja lapset oli osallistettu kaikkiin arkisiinkin juttuihin mukaan. Aikaa lasten kanssa olivat mummin ja ukin lisäksi viettäneet mukkilassa kyläilleet ruotsalaiset sukulaiset sekä mun siskot. Ravintolaillalliset ja muut olivat sujuneet erinomaisesti, vain sunnuntaipäivä oli muistuttanut enemmän UFC-matsia kuin kahden minityypin leikkiä. On kyllä mahtavaa kun on paikka johon lapset voi aina tosi hyvillä mielin jättää, koska tiedän että siellä toimitaan lasten kanssa tasan tarkkaan niin kuin toivon.

Aamun lapset leikkivät tuomillani tuliaisilla ja nyt päivällä vein heidät puistoilemaan. Seuraavaksi sitten syömään ja kauppaan. Illalla Adeliina ja Alex näkevät isäänsä ja minä varmaankin treffaan ystäviäni. Voi miten mukavalta arki taas tuntuu! Ihanaa maanantaita ja uutta viikkoa kaikille.