Huomenna minua vastapäätä istuu ihminen, johon kuusi vuotta sitten laivareissulla ihastuin. Hän jonka kanssa kahdesta tuli neljä ja talosta koti. Joka yhtenä yönä siirtyi sängystä sohvalle ja yhdessä hetkessä tuhosi kaiken.
Vuoden tauon jälkeen, aion kengänkärkien sijaan katsoa silmiin, jotka monta iloista vuotta kuuluivat parhaalle ystävälleni.
En ole katkera siitä, että kerran heinäkuisena päivänä, kyyditessäni häntä viimeistä kertaa pois armeijasta, korvaani kuiskattiin: ”sanoinhan, me kestetään mitä vaan.”
En enää haaveile siitä, että Thaimaan aurinko tekisi jälleen rusketusraidat nimettömiimme.
Mulla on uusi paras ystävä ja uusia haaveita. Huomenna mulla ei ole entiselle muuta sanottavaa, kuin näkemykseni lastemme tulevaisuudesta.
Kommentit (13)
Hyvin sä kirjotat, mutta ihan pelkkää paskaa. Sääli ettei ihmiset nää tätä valehtelua.
Olet poweria nainen!
Sun kirjoitukset osuu syvälle, vaikken ole eronnut koskaan mistään pitkäaikaisesta. Itku kuristaa kurkussa.
Ala kirjoittaa enemmän, novelleja, kirjoja, mitä vaan -ostan ne kaikki.
Huh. Mulla täsmälleen sama tilanne. 6vuotta tulisi nyt kesällä täyteen yhdessäoloa, mutta ensi viikonloppuna muutetaan lasten kanssa omaan asuntoon. Tää tuli niin puskista, sattuu kovasti, mutta lapset menee kaiken edelle. Voimia sulle!
Olet oikeasti niin lahjakas kirjoittaja että todella toivoisin voivani vielä jonain päivänä lukea tekstejäsi esim kirjan tai kolumninkin muodossa.
Vaikka aiheesi olisivat itsessään hyvin arkisia, osaat kirjoituksellasi tehdä niistä mielenkiintoisia ja tunteita herättäviä.
Tämäkin postaus, lyhyt ja ytimekäs -jätti silti paljon ajatuksia ja tuntemuksia ilmaan. Olet lahjakas ja niin upean rehellinen!
Ja vielä pakko kiitollisuudella mainita siitä, ettei sinun kirjoituksesi ole jatkuvasti vai puhtaan kaupallista. Kiitos ja mukavaa kesää!
Kerrotko mihin tulokseen tulitte?
Kylmät väreet, kirjoitat niin hyvin! Aito sinä <3 Ja näytät mielettömän kauniilta noissa kuvissa.
Tsemppirutistus! Rakastan sun blogia! Osaat kirjottaa aivan mielettömän hyvin. Tämä on ehdottomasti lempiblogini❤️ Löysin blogisi vasta kun siskosi mainitsi siitä lempiblogit-postauksessaan ja olen jäänyt täydellisesti koukkuun 🙂
Ihana, kaunis ja vahva sinä <3 Paras tapa "kostaa" on näyttää kuinka olet päässyt elämässä eteenpäin ja exästä yli, tsemppiä huomiseen!
Ei kosto ole koskaan hyväksi.
Anteeksianto on parasta lääkettä itselle.
Se tuo keveämmän mielen, kun siihen pystyy, vaikka on ollut katkea kokemus ja mieli maassa, viha ja suru ..kaikki tunneskaalat … surutyö on tehtävä ja lopulta päästettävä irti menneestä. Eveliina on selviytynyt hyvin kuitenkin. Hänellä on hyvä tukiverkosto. Kaikkea hyvää hänelle,lapsilleen ja ystävilleen, bloginsa lukijoille, aivan jokaiselle. ??
Niin ihana kirjoitus! Tämän vuoksi blogiasi on niin mahtava lukea, olet niin aito ja se aitous huokuu teksteistäsi! Mukavaa kesän alkua 🙂
Tsemppiä, hurjasti tsemppiä!
Ok, kiitos palautteesta!