Yhtä juhlaa

Käännetään katseet vielä takaisin viikonloppuun.

Juhlimme perjantaina mun serkkupojan ammattiin valmistumista. Bileet olivat mukavan rennot, tuli syötyä ihan liikaa ja lähdinpä vielä jopa jatkoille. Toisaalta olin kyllä baariin lähtiessäni ajokunnossa ja viihdyin kuppilassa vain yhden lasillisen ajan. Reippaasti ennen puoltayötä silmät alkoivat lepsua ja kaveri kyyditsi minut kotiin.

Lapset eivät siis tosiaan olleet mun kanssani viikonloppua, mikä oli harmi, kun heiltä jäi nyt kivat sukukokoontumiset välistä. Muutamat sukulaisetkin olisivat mielellään nähneet pikkutyypit, mutta nyt tällä kertaa mentiin näin…

Lauantaina juhlintavuorossa oli mun pikkusisko, joka kirjoitti ylioppilaaksi ja valmistui ammattiin samaa aikaa.

Tässä on nyt blogilleni hyvin epätyypillisesti ruokakuvia, mutta katsokaa nyt kuinka ihania ruokia mun isosiskoni oli juhliin valmistanut!

Mulla on suvussamme todella kyseenalainen maine keittiössä, joten tälläkin kerralla mun piti pysytellä mahdollisimman kaukana kaikesta syötävästä. Alkuperäinen suunnitelma kuitenkin unohtui, kun kello lähestyi kovaa vauhtia juhlien alkua ja paljon oli vielä kesken. Mun tehtäväkseni annettiin ruokien pöydälle asettelu ja sitten kun mä suoritin tehtävän täydellisesti, sain iskeä näppini kakkujen koristeluun, juomapöydän suunnitteluun sekä moneen muuhun! Vieraat olivat epäluuloisia kun näkivät mun touhuavan siellä siskon rinnalla, mutta lautaset tyhjennettyään kaikilta tuli pelkkää hyvää palautetta. Äitikin hämmästeli kaikille että minä olin keittiön rauhallisin, stressittömin ja luovin persoona. En ehkä osaa valmistaa safkaa, mutta en todellakaan stressaannu jos avokadovoista on unohtunut avokadot. Sitten leikataan tarjoilulautaselle siivut aitoa voita, mikä koristellaan persiljalla ja merisuolalla.

Lämpimän ruuan sijaan tarjoiltiin kylmiä salaatteja sekä cocktailpaloja. Näitä pikkusia ruokia on hidasta näperrellä, mutta tosi kiva syödä. Hamppareissa oli ainakin marinoitua punasipulia, suolakurkkua, majoneesia ja pihvi.

Ruisnapeissa cremfreshiä, sipulia ja savuporoa.

Basilikanlehdet sisälsivät kirsikkatomaatteja, mozzarellaa, punasipulia, pestoa ja pinjansiemeniä.

Pöydästä löytyi myös savulohisalaattia,  kanasalaattia, leipäjuusto-hedelmä-vihersalaatti sekä itse tehtyä siemennäkkäriä. Niin ja kuvista poiketen myös voileipäkakkua sekä kahdenlaisia suolaisia minimuffinseja, patonkia ja avokadovoita ilman avokadoa.

Makealla osastolla oli kermalla ja tuoreilla marjoilla täytettyjä marenkikiekkoja, keksejä sekä kolme erilaista juustokakkua. Makuina mango, valkosuklaa ja mustikka.

Juhlakalu toivoi kosteita bileitä, joten alkumaljan lisäksi myös ruokajuomana tarjoiltiin kuohuvaa perinteisen viinin rinnalla. Alkoholittomina vaihtoehtoina löytyi pepsiä, vettä, rosepommacia, kahvia ja teetä.

Cocktailpalat olivat hyvä idea, koska kattauksia ei tarvinnut tehdä kahta erilaista. Vieraita tuli eri aikoihin ja kaikki saivat omaan tahtiinsa siirtyä suolaisista kahviin ja kakkuun.

Myös tunnelman osalta päivä oli mielestäni onnistunut. Aurinko paistoi, Allu sai kivoja lahjoja ja jengi viihtyi pitkään. Illalla vieraat olivat lähteneet ja me neljä siskosta istuskelimme iltaa poikakavereidemme ja vanhempieni kanssa. Muut nuoret lähtivät siitä juhlimaan baariin, mutta minä ja avecini lähdimme nukkumaan.

Mut nimitettiin sekä perjantain, että lauantain laiskimmaksi bilettäjäksi. Sunnuntaina olin tittelistä ihan mielissäni, kun katselin Whatsappin suku-ryhmästä videota, missä yks valkolakki pyöri kello 4 kebabbilan lattialla.