eveliina matilda - Banneri

Kurkistus omaan lapsuuteeni

Minä olin onnellinen luonnonlapsi, jonka äiti ei saanut slaagia jos päässä ei 24/7 keikkunut niskan peittävää hellehattua. Luojan kiitos, sillä en ole koskaan pitänyt hatuista tai kengistä. Koko perheen yhteinen jalkapalloharrastuskin kaatui kohdallani kenkä -kysymykseen. Kaikki muut perheeni naiset potkivat palloa, mutta minä en kestänyt ajatusta siitä, että kesällä olisi tarvinnut laittaa nappulakengät jalkaan, joten äiti kehoitti poikkeamaan perinteestä ja valitsemaan jalkapallon sijaan partion.

Lapsuuteni ehdottomasti mieleenpainuvin viikko oli kun pääsin hevosleirille, jossa sain seitsemän päivää leikkiä shtelanninponin omistajaa. Touhuilin ja ratsastin ponin kanssa omia menojani (aina tietysti ilman satulaa, jotta ne typerät kengät sai potkia pois ennen ponin selkään hyppäämistä). Leirin viimeisenä päivänä tavaroita pakatessani, löysin laukkuni pohjalta käyttämättömän kylpypyyhkeen. Olin ollut niin haltioissani ponista, että olin unohtanut käydä suihkussa. Kun vanhempani sitten saapuivat hakemaan minua kotiin, he eivät kauhistuneet maksaneensa itseänsä kipeäksi siitä, että laadukkaan valmennuksen sijaan ruskeaksi pinttynyt lapsi on viikon verran itsekseen pomppinut liian pienen ponin selässä, kuulemma vain mun hymylläni oli heille väliä.

Vaikka oli mukavaa että kevätjuhlalavalla seistessä ylläni oli yhtä hieno mekko kuin muilla luokan tytöillä, niin lapsuuteni onnellisuus ei suinkaan kummunnut ulkoisista seikoista. Tärkeintä olivat ne vanhempieni mahdollistamat kokemukset ja niiden kokeaminen omaan tyyliini. Onnellisuutta oli huolettomuus, vapaus, märkä savi kynsien alla ja sammakko taskussa. Siitä että kaiken tämän taustalla oli kuitenkin aina turvallisuuden tunne ja vanhempien tuki.

Hyvä vanhemmuus on mielestäni taitavaa tasapainoilua

On osattava olla rento ja lepsu, kuitenkaan riskeeraamatta lapsen terveyttä tai turvallisuutta liiaksi. Lapsen turvavyön kiinnittämättä jättäminen on lainvastaista piittaamattomuutta ja turhan riskin ottamista. Kun taas paljan varpain tepastelu yleisellä nurmikolla on aivan eri mittakaavan riski. Kaikelta ei voi, eikä pidä suojella, vaan tilanteiden hyöty- ja haittasuhteita on osattava punnita maalaisjärjellä. Monelta kohtaamaltani vanhemmalta maalaisjärki tuntuu puuttuvan kokonaan.

Olen ehkä sitten poikkeuksellisen rento ja luottavainen, kun tänäkin kesänä olen saanut jo monta kertaa hämmästellä suu auki hysteerisesti stressaavia kollegoitani. En toki kehoita hysteerikko-vanhempia polttamaan lastensa hellehattuja roviolla, vaan kehoitan sen kaiken huolehtimisen ohella vanhempien pitävän kiinni yhtä hanakasti hyvästä tunnelmasta. Ihan jotta sormeen uponneen tikun (ja siitä mahdollisesti aiheutuvan kuolioon johtavan tulehduksen!) vuoksi yöunensa menettänyt mutsi, ei olisi se päällimäinen muisto kenenkään lapsuudesta…

Kesä on hyvää aikaa yrittää elää hippusen huolettomammin. Antakaa pikkuvarpaiden tuntea nurmikko ja piknikpäivänä Lidlin tuorepaistopisteen korvata se jokapäiväinen lämmin kotilounas. Älkääkä repikö hiuksia päästänne, jos aurinkorasvan suojakerroin olikin vahingossa pykälän pienempää tai jos päikkäri aikataulu venahtaa kivan leikin takia vartilla. Mä vakaasti uskon, että terveytemme -ja lastemme terveyden- pahin vihollinen on stressi.

Kommentit (12)

Mahtava kommentti! Tuollaista asennetta haluaisin itsekin oppia. Olet tavoittanut jotain oleellista, jota ehkä kovin moni ei ole 🙂

Ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen, hyvä kirjoitus.:) Meitä äitejä on niin paljon erilaisia, niitä, jotka stressaavat (ihan liikaakin) ja toisaalta rennon huolettomia. Molemmat varmasti lapsilleen yhtä hyviä. 🙂 Vaikka joka osa-alueella ei onnistuisi olemaan sellainen vanhempi kuin haavekuvissaan toivoo, voi onnistua jossain toisessa asiassa.
Jollekin voi olla tärkeää lasten huomaavainen ja salonkikelpoinen käytös ja pingottaminenkin, toinen taas vähät välittää jos lapsi unohtaa kiittää tai pyytää anteeksi. Joku kokee onnistuneensa, kun lapset saavat tasapainoisen perhe-elämän ja hyvän koulutuksen, toiselle sopii hyvin vapaamatkustelu Goalla ilman sitoumuksia.
Minulle todellista avarakatseisuutta on ymmärtää toisten valintoja ja erilaisuutta ja toisaalta olla nostamatta itseäni muiden yläpuolelle ajattelemalla, että
oma tyylini olisi jotenkin parempi tai oikeampi. Sitä harjoittelen päivittäin. 🙂

Aurinkoista kesää ja kiitos ajatuksia herättävästä blogista!

Loistava kommentti. Kunpa yhä useampi ihminen alkaisi katsoa itseään, toisiaan, maailmaa näin!

Mä oon koko ajan aatellu, että oot laittanut oman lapsuuskuvasi tuohon. 😀 Nyt katsoin tarkemmin ja huomasin, että eihän sulla ole voinut olla tuollaisia leggareita. Olettepa samannäköisiä. Ihania kuvia!

Hyvä postaus!!! Täysin samaa mieltä, tietty järki käteen mutta liiallinen hösääminen vain häiritsee kaikkia! 🙂

Ihana postaus!

Itsekin olen ottanut oikein ohjenuorakseni ”tunnelma edellä” menemisen. Eli kun vain voin en jaksa kieltää vaan annan lapsille mahdollisuuden oppia itse tekemällä – virheetkin. Kuitenkin olen läsnä ja tarvittaessa autan vaikeiden paikkojen yli, niin henkisten kuin konkreettistenkin.

Paljonhan kahden alle neljä-vuotiaan äitinä kyllä joutuu käskemään ja kieltämään, kun tosiaan on vain asioita joista ei voi lepsuilla, kuten juuri tietyt turvallisuusjutut, toisten huomioiminen jne. Sitäkin tärkeämmältä tuntuu olla niuhottamatta ei niin vakavista asioista.

Arkea pitää minusta ajatella myös vanhempien kannalta niin, että omien lasten kanssa voi oikeasti viihtyä ja heidän seurastaan nauttia. Itse en siihen pysty jos arki on täynnä tiukkoja rutiineja ja sääntöjä vaan silloin arki alkaa maistua suorittamiselta eikä omien lasten seurakaan houkuta.

Ihanaa kesää teidän porukalle!

Täytyy kommentoida, että nyt ei kyllä ymmärrystä herunut lainkaan.
Tiedätkö, että melanooma on yhä yleisempi syöpä yhä nuoremmilla? Tiedätkö mikä siihen on syynä? Tiedätkö, että melanooman yleisyyden on ennustettu nousevan vielä vajaa parikymmentä vuotta, jonka jälkeen se lähtee laskuun? Tiedätkö syyn tähän?

Mä ymmärrän sen, että lasten onnellisuus on erittäin tärkeää, mutta en usko, että kenellekään jää päälimmäisenä muistona lapsuudesta se, että äiti piti huolen riittävän korkeasta suojakertoimesta. Ja jos on jäänyt, niin todennäköisesti aikuisena sitä osaa arvostaa, varsinkin jos lähipiirissä on joku ihosyöpään sairastunut joka kamppailee ko.sairauden kanssa.

Ehkä sulla on nyt vähän turhan mustavalkoinen lähestymistapa tekstiini.
Tarkoitus ei ollut vähätellä syöpää tai väittää ettei auringolta suojaaminen olisi yhtä tärkeää kuin nyt esimerkiksi se turvavyö.

Eveliinahan nimenomaan käski jättää lapsilta aurinkorasvat pois ja työntää ne muksut aurinkoon palamaan ja seisottaa siellä niin kauan että iho on varmasti joka kohdasta palanut. Mitäpä jos siirtyisit vaikka sinne vauvapalstalle takaisin.

Ei tuo Kron kommentti ollut ollenkaan sen parempi kuin vauvapalstalaisten. Vastaat ilkeydellä siihen, että toinen huolehtii. Eveliina suhtautui mielestäni oikein asiallisesti: ehkä Pakko kommentoida -tyyppi näkee asian omien kokemustensa värittämänä. Ja hän puhuu täyttä asiaa, vaikka sävy onkin hieman saarnaava. On hyvä muistuttaa melanooman riskeistä ja on hyvä myös muistuttaa stressin ja höösäämisen riskeistä. Mutta vain asiallinen keskustelu rakentaa eikä aiheuta pahaa mieltä. 🙂

Otitkohan tekstin nyt ihan pikkuisen liian kirjaimellisesti?

Vastaa käyttäjälle Enni Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X