eveliina matilda - Banneri

Kävin hiljattain oikein onnistuneilla treffeillä. Minä näin mahdollisuuden, ystäväni uhan. Olen varmaan itsesuojeluvaistoton pompo, kun toivoisin ”feidaamisen” sijaan tapaavani mukavan tyypin uudestaan!

Mikä teki ensitapaamisesta onnistuneen?

Treffiympäristö oli mitä miellyttävin; Turun kaunis Ruissalo. Meren rannalla kävely oli oikein sopiva aktiviteetti ensitapaamiselle. Ei tarvitse tuijotella vierasta pöydän yli, vaan  tunnelma rentoutuu itsestään kävelyn ja keskustelun yhdistelmällä. Välillä voi myös hiljaa katsella maisemia ja jos jutunaiheet ovat tiukassa, voi ympäristöstä aina tehdä ääneen jonkun havainnon, josta keskustelu pääsee taas vauhtiin.

Näillä treffeillä ei kuitenkaan ollut ongelmana jutun puute, vaan keskustelu eteni jouhevasti itsekseen. Ennen tapaamista viesteilimme hieman ja selvitimme toisistamme joitakin asioita, kuten kiinnostuksen kohteita. Minulle oli siis jo ehtinyt herätä muutama lisäkysymys ja puheenaihe mieleeni. Olin myös saanut selvitettyä muutaman tärkeän faktan (=siviilisääty)  mistä tiesin että heti ekojen treffailuminuuttien aikana seinä tuskin nousisi vastaan.

Treffikumppani haki mut kotoa ja palautti kotiin. Hän oli muutenkin kohtelias, hyväkäytöksinen ja taitava keskustelija.

Lyhyt tutustuminen alla ja simppelit treffit kohtalaisen välimatkan päässä. Tässä ytimekkäästi ainekset, mun mielestä mukavaan ensitapaamiseen. Pistäkää muut sinkut kommenttikenttään omat ensitreffi-vinkkinne jakoon!

 

Kommentit (3)

Itsekin olen tehnyt samoin. Kaverit vaativat auton rekkarin ja miehen nimen 😀 itse mietin aina etukäteen mitä jutellaan tai just mitä kyselen. Olen myös luonnostani puhelias, joten yleensä juttu luistaa hyvin. Ensi lauantaina pitkästä aikaa treffit! 🙂

Musta on varmaan tullut ajan myötä kamalan säikky, mutta itse en kyllä uskaltaisi!
En uskaltaisi
A) antaa kotiosoitettani (josta minut haetaan)
B) nousta vieraan auton kyytiin. (Vaikka oltaisiin kuinka viestitelty etukäteen)
C) lähteä ensitapaamiselle kaupungin ulkopuolelle. (Tai viis siitä, mihin treffit on sovittu. Jo hyppäämällä vieraan kyytiin asetat itsesi turhaan vaaraan.)

Maailma on täynnä hulluja. Ehkä se unelmien treffikumppani ei sellainen ole. Todennäköisestikään ei. Mutta silti. Ei kai sitä ehdoin tahdoin tarvitse asettaa itseään alttiiksi ja syöksyä vaaleanpunaisine unelmien suden suuhun. En tiedä. Ehkä kukkahattutätiä vain pelottaa.

Ps. Pompo. En tiedä itkekää vaikka nauraa ?. En muista kenenkään käyttäneen tuota sanaa sen oiken merkityksen ulkopuolella sitten 80-luvun…

Oot ihan oikeassa joka kohdassa! Nää kävi mun mielessä myös, mutta otin riskin. Olin tästä niin luottavainen. Niitä hulluja voi liikkua missä vaan ja itse ajattelen että se on sitten vaan huonoa tuuria jos jotain sattuu. En myöskään välttele yöllä yksin liikkumista tms… Ja muuten, vaikka kaupungin ulkopuolella liikuttiin, niin erittäin suositulla alueella jossa liikkuu paljon ihmisiä. Niin ja tarkkaa kotiosoitetta en myöskään kertonut. Tiellä (keskusta) josta hän mut kyytiin nappasi on monta taloa ja satoja asuntoja.
Pitäis kirjoittaa tekstin loppuun joku vastuun vapautus kohta, että ”en suosittele tätä muille”!

Vastaa käyttäjälle Eveliina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X