eveliina matilda - Banneri

Olen minimalisti, joka nauttii kauniista asioista. Maksan mielummin hieman enemmän tuotteesta, mikä miellyttää silmääni, kuin että hankkisin sen ehkä kaikkein käytännöllisemmän tai edullisemman version. Suosin sisustuksesta vaatetukseen pelkistettyjä muotoja ja väärimaailmasta mustaa, valkoista ja maanläheisiä sävyjä. Pyrin parhaani mukaan välttelemään rauhattomia kuoseja. Kuvioinnista siedän vielä raidat, mutta esimerkiksi erilaiset pallot ovat makuuni jo liian rauhattomia.

Pakkomielteeni yltää myös lastenmaailmaan. Aikoinaan etsin tuhottoman pitkään yksiväristä babysitteriä, kunnes päädyin ostamaan sen kaikkialla tyrkyllä olevan nallekuosisen version, jonka sitten verhoilin mustalla vauvapeitolla. En myöskään ymmärrä, miksi muovisen leluautojen parkkihallin jokatoisen tolpan on oltava erivärinen? Onneksi äitini löysi nettikaupasta huomattavasti esteettisemmän, puisen version, kun poikani innostui pikkuautoista. Meille ei värihirvitystä olisi kotiutunut!

Tyttäreni ei kärsi kanssani samasta pakkomielteestä

Hän haluaa ostaa sateenkaaren värisen My little ponyn, verhoilla itsensä Frozeniin, kulkea Elsa -tekolettipantaväkerrys päässään, syödä Autot -muroja ja asua prinsessalinnassa. Ja minä yritän parhaani mukaan kierrellä ja kaarrella ulos tästä Disney-prinsessa-piirroshahmo-helvetistä. Kaupassa kierrän kaikki teeman alla kulkevat hyllyt mahdollisimman kaukaa ja joskus tässä epäonnistuessani, yritän lahjoa lastani valitsemaan tuotteen, josta minä pidän enemmän. Kotona saatan antaa sen prinsessamekon lojua pyykkikorin pohjalla pidemään kuin muiden vaatteiden ja joskus löydän itseni perustelemasta täysin typerillä väitteillä siitä, miksi tyttäreni pitäisi pukea mielummin se pikkuveljen vaatetuksen kanssa sopiva paita.

Kaikkein eniten saan kylmiä väreitä tyttäreni vaaleansinisistä lenkkareista, joiden kylkeä koristavat ketkäs muutkaan, kuin ikiihanat Anna ja Elsa. Lenkkarit ovat niin rakkaudella käytetyt, että niistä ei enää millään aineella tai hankauksella tunnu saavan puhtaan näköisiä. Nää vedetään jalkaan aina ja joka päivä, kuten myös viime lauantain metsäretkelle. Mentiin retkelle vähän äkkiseltään, lyhyellä varoitusajalla kun lasten serkkujen Avan ja Nompun iskä ehdotti sieniretkeä. Oltiin juuri mummin ja ukkin luona, eikä jaksettu hakea kotoa ihmeempiä varusteita, vaan päätettiin mennä niillä kamoilla mitä löytyy. Meiltähän löytyi tietysti Frozen lenkkarit.

Retki oli kiva, löydettiin paljon sieniä ja paistettiin laavulla makkaraa. Lapset leikkivät innoissaan metsässä, mutta reissu jäi sateen takia melko lyhyeksi. Litimärässä sammalessa ja vesilätäköissä näytti olevan kivaa leikkiä, mutta päätimme lähteä kotiin ennen kuin lapset alkaisivat valittaa kylmiä sormia ja märkiä varpaita, meillä kun ei ollut ihan niitä asianmukaisimpia vermeitä päällä. Kotimatkalla mulle nousi jo vähän huoli märistä lapsista ja mietin ollaankohan kohta kipeinä. Eteisessä kuitenkin kaadoin Alexin kengistä pois lämmintä vettä ja pojan jalat olivat märkyydestä huolimatta lämpimät. Alexia riisuessani Adeliina pomppi ohitseni kuivin sukin. Ihmettelin missä vaiheessa hän jo ehti vaihtaa kuivat sukat ja sain vastauksen ”Ei mulla äiti ole märät sukat kun mulla on niin hyvät kengät!” Epäuskoisena tungin sormeni sisälle arkkivihollisiini. Katsoin silmästä silmään ärsyttävästi hymyileviä Annaa ja Elsaa, samalla kun totesin ääneen; ”helkkarin kuivilta tuntuu.” Adeliina vastasi: ”Niin, sitäpaitsi mä en äiti tykkää kun sä aina haukut mun kenkiä.” 

Auts! Enhän mä nyt koskaan niitä varsinaisesti ole haukkunut. Enhän? Olen vain todennut ettei ne nyt sovi noiden muiden vaatteiden kanssa. Olen kysellyt, että eikö Adeliina mielummin pukisi yhtä hienot kengät kuin mitä Alexilla on. Olen sanonut kenkiä likaisiksi, tilaisuuksiin epäsopiviksi ja väärän värisiksi… Minusta olisi tuntunut pahalta jos joku olisi sanonut minulle samanlaisia asioita. Lapset olivat jo tassutelleet leikkeihinsä, niin että vain toinen oli jättänyt märät jalankuvat jälkeensä. Minä istuin eteisen lattialla omatunto todella kovaa kolkuttaen. Kolmevuotiaani on täysin oikeassa. Minä aikuinen ihminen, joka haluan suojella lapsiani kaikelta pahalta, olen itse vähätellyt tyttäreni kenkiä ja ties mitä muita vaatteita ja tavaroita…

Olen tyttärelleni velkaa syvän anteeksipyynnön ja asenteen muutoksen. Helvettiin esteettisyys, maanläheiset värit ja sisarusten yhteensopiva pukeutuminen. Tästä lähin mun lapseni saavat toteuttaa itseään myös vaatteiden ja lelujen osalta. Nää Frozen kengät on fantastiset ja suosittelen ostamaan hyllyn näistä tyhjäksi jos satutte Prismassa törmäämään.

Kommentit (13)

Mä niin rakastan näitä sun tekstejä! Elän tosi samassa elämäntilanteessa kun sä. Avioero, 2 pientä lasta.. olis ihana päästä jakamaan sun kans enemmän kokemuksia asioista.. ?

Voi että sä jaat mun kans niiiin paljon samoja ajatuksia! Haluaisin ihan päästä sun kans juttelemaan. Elän tosi samassa eöämöntilanteessa sun kanssa.
2 lasta, tyttö 3 v ja poika 2 v. Avioero meneillään… aah rakastan näitä sun kirjoituksia! ❤

Näitä hahmovaatteita voi pukea päiväkotiin 😉 ei ota omaan silmään

Haha! Ihan kuin meidän elämä! Olen myös minimalistinen esteetikko henkeen ja vereen! Meillä valikoituu shampoot, saippuat, kahvipaketitkin ihan pakkauksen mukaan (toki laadulla väliä). 😀 Tytöllä kauheat ja kulahtaneet Frozen lenkkarit (kurkkaa vaikka naulakosta)! Inhoan niitä, mutta neiti rakastaa ja olen ne pitkin hampain hyväksynyt.

Pyykkikorissa lojuu neidin lempi mekko, kun ei äidin silmää miellytä ja muutama vaate on muka jo liian pieni… ai, kamala kun kuulostan kauhealta, vaikka ei meidän todellisuus niin paha voi olla, sillä tyttö on onnellinen, tyytyväinen ja hyvin rakastettu… + on hänellekin monessa asiassa päätös valtaa. 🙂

Saa nähdä mitä meinaa, kun pikkusisar syntyy ja mulla ollut jo nyt innostus saada lasten vaatteet mätsäämään!

Kiitos vinkistä. Jyväskylän Seppälän Prismassa nämä kyseiset lenkkarit maksoivat vain 5€!

Kiitos rehellisyydestäsi, jälleen. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ei edes ätinä. Lapset ovat ihan parhaimpia opettajia, aikuisten tulisi vain kunnella ja myös ymmärtää.

Olen päiväkodin työntekijä ja kävin hetki sitten pienten lasten kiusaamisen ehkäisemiseen koulutuksen ja siellä pohdittiin mistä lapset oppivat kiusaamaan ja se lähtee juurikin tuosta kun vanhemmat arvostelevat toisten vaatteita yms.

En siis pahalla todellakaan tarkota! Oot mun mielestä huippu äiti ja bloggaaja. 🙂 tuli vain mieleen kun se koulutus oli hetki sitten ja ikinä itekkään ajatellut asiaa tuolta kannalta.

Hyvää syksyn alkua!

Kolahti ja kovaa tämä teksti. Hiukan myös nauratti. ? et ole ainoa äiti, joka on noin käyttäytynyt.

Huh, sama täällä – vihhaaaaan kaikkea piirroshahmoihin perustuvaa, ällöttävää materialismia, kohta on taas joku uusi prinsessa tai auto mitä seurata ja kerätä. Vanhat jäävät lojumaan ties minne. Mutta, minkäs lapsen mieltymyksille voi.

Vielä kiittelen että poikani on vasta alle 3v eikä niin fanita vielä mitään 😀 saanpahan pukea hänet neutraaleihin vaarinpaitoihin ja vaatekauppojen omien hahmojen vaatteisiin. Tytär 7v on vannoutunut Frozen fani, mutta kaikkeahan ei voi saada 😉

Hyvä teksti. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta jätetään ne lasten vaatteiden haukkuminen sikseen.

♡♡♡♡♡♡♡♡♡ vau!! Aloin melkein itkemään, niin ihana postaus

Tää oli niin hyvä 😀
Eiköhän aika moni lukijoistakin voi samaistua tohon piirroshahmolvälttelyyn, itse ainakin. Meillä käy yleensä niin että vaikkei itse ostais sellaisia vaatteita niin sukulaiset ostaa lahjaks 🙂 mutta totta kai annan käyttää koska lapset ovat niin iloisia ja ylpeitä niistä:) Heillä on oma tyyli, johon ei saa äiti puuttua:) joskus jopa haaveilen vähän että olis vielä vauva jota sais pukea niin ”harmonisesti” kun haluu 😀 mutta aika aikaansa kutakin, ihania ovat isommatkin lapset disney-paitoineen

Voi ei! Kolahti aika pahasti omallekin kohdalle tää teksti!?

Kiitos. Vastaan sun s-postiin.

Vastaa käyttäjälle Pk-täti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X