eveliina matilda - Banneri

Ihanaa toukokuuta kaikille! Mun elämässä alkoi uusi vaihe, kun aikuistuin ja muutin ikiomaan asuntoon. Muuttoni saikin minut käymään läpi tätä, monessa teissäkin ihmetystä aiheuttanutta asumiskuviota!

Minä ja miespuolinen ystäväni ”A” muutimme viime vuoden loppupuolella asumaan yhteiseen asuntoon

Asunto oli miehen muualla asuvan kaverin asunto. Kaveri toivoi saavansa asunnostaan vuokratuottoa, A ja minä kaipasimme molemmat seuraa. Minä en myöskään enää pystynyt asumaan edellisessä asunnossani, joten tämä kuin itsestään järjestynyt ratkaisu oli loistava! Me kaikki kolme aikuista ja minun lapseni, olimme tyytyväisiä tilanteeseen. Muu maailma ei. Ihmiset jaksoivat hämmästellä asiaa todella paljon. Kertoessani, että me emme seurustele, minulta kysyttiin, onko meillä vain seksisuhde. Ei, suhteeni mieskaveriini on pikemminkin veljellinen. Jopa oikeudessa jouduin useaan otteeseen kertomaan, etten edelleenkään ole avoliitossa, vaan olen sinkku, joka asuu ystävän kanssa. Tästä huolimatta tuomari mainitsi monta kertaa ”poikaystäväni” ja ”kumppanini”. Korjasin joka kerta, että olemme vain ystäviä ja ystävälläni on oma kumppani…

Muiden ihmetellessä ratkaisuamme, ihmettelin itse, että miksi en olisi halunnut asua tämän luotettavan, maanläheisen sekä hyvät keskustelu- ja kokkaustaidot omaavan ihmisen kanssa? Ilot, murheet ja asumiskustannukset jakautuivat puoliksi!

eveliina

Yhteisasuntoon muuttaessani tiesin, etten tule jäämään siihen loppuelämäkseni. Yksi kolkko talvi vierähti kimppakodissa kuitenkin mukavasti

Aamuisin A keitti kahvit ja kaatoi mun kahvini kuppiin jäähtymään, että ehtisin juoda sen ennen töihin säntäämistä. Molemmat tosiaan kävimme arkisin töissä ja treffasimme yleensä iltapäivällä kotona. A oli usein hellan ääressä kokkailemassa päivällistä, kun minä ja lapset saavuimme paikalle. Söimme joskus yhdessä ruokaa, joskus teimme omia keitoksia. Kaupassa kävimme sekä yhdessä, että erikseen. Jaoimme ruokakustannukset suurinpiirtein tasan, muttei kuiteista pidetty kirjaa. Kaikki saivat syödä kaikkea, mutta meillä oli teoriassa omat ruuat. Lapset halusivat usein syödä mielummin kaikkea A:n ostamaa, eikä siinä ollut ongelmaa. Ongelmaa ei ollut oikeastaan missään muussakaan asiassa. Lasten kanssa aiemminkin tekemisissä ollut A tuli oikein hyvin juttuun Adeliinan ja Alexin kanssa. Toki kasvatusvastuu oli minulla, mutta A ohjaili lapsia myös siinä yhteiselämisen lomassa.

Niinä harvoina viikonloppuina, kun olimme molemmat kotosalla, katsoimme yhdessä telkkaria, fiilistelimme musiikkia ja keskustelimme. Ennen yhteenmuuttoa kuvittelimme järjestävämme illanistujaisia, mutta loppupeleissä meillä oli paljon omia menojamme. A:lla oli syksyllä muutama reissu ja minä kävin lapsivapaina viikonloppuina kotona lähinnä vaihtamassa vaatteet, ennen kun suuntasin harrastamaan ja ystäviäni moikkamaan.

En keksi kämppäkaveriasumisesta oikein muuta huonoa, kuin muiden ihmisten ennakkoluulojen kohtaaminen.

Olemmeko vielä tekemisissä?

Ennen yhteenmuuttoa sovimme, että järjestely on kokeilu, jonka kuka vain voi päättää milloin vain. Meille molemmille oli tärkeää, että olemme vapaita lähtemään asunnosta, ilman sen suurempia selityksiä. A tiesi minun etsivän omaa asuntoa, minkä vuoksi hänellekin oli alusta asti selvää, että saatan muuttaa pois koska vain. Niinpä poismuuttoni ei aiheuttanut minkäänlaisia draamankaaria, vaan olemme edelleen ahkerasti jutuissa A:n kanssa. Koska asumme melko lähellä toisiamme, niin tulemme varmasti olemaan tekemisissä jatkossakin. Olen muuttoni jälkeen kyläillyt A:n luona ja hänkin kävi katselemassa asuntoni rempan etenemistä. Tulevana viikonloppuna A on myös saapumassa kylään luokseni. Yhteisasumisesta jäi meille jännä yhteinen muisto, tulevaisuudessa muisteltavaksi.

Jos elämässä tulee tilaisuus kokeilla jotain uutta ja mielenkiintoista, niin suosittelen heittäytymään. Aina ei tarvitse kulkea sitä yhteiskunnan asettamien normien ja kaavojen määrittelemää polkua.

Kommentit (4)

Hihhii! Tuohan kuulostaa ihan pitkässä avioliitossa eläviltä! 🙂

Hienoa, että saitte kokea yhteisasumista. Mietin, että jos olisit muuttanut naispuoleisen ystävän kanssa yhteen, olisiko kukaan kysellyt silloin teidän mahdollisesta yhteisestä seksielämästä.. tuskin, mutta voisihan sekin olla mahdollista. En nyt tarkoita siis sinua, vaan yleisesti ottaen ?

Olen myös kerran asunut pienen jakson vähön erikoisemmassa kimppakämpässä. Kun asennoituu oikein (kaikki on lopulta kaikkien tavaroita ja tarjoamalla omistasi, tulet itsekin nauttineeksi), se on ihan mahtavaa.
Kämppiseni eivät koskaan tiskanneet. Ja sattoivat syödä pussista sen viimeisen leivän.
Mutta heillä oli, minulle vieraassa kaupungissa, ihanan paljon ystäviä, joten meillä oli aina jotain meneillään. Aina joku pelasi korttia kanssasi tai laittoi ruokaa yhdessä.
Kämppikseni myös auttoivat käytännön asioiden, kuten bussilipun, ostossa ja ottivat mukaan menoihinsa. Että viis siitä, että tiskasin useammin.

Kuulostaa tosi kivalta ja käytännölliseltä!
Ei voi kuin ihmetellä miksi eri sukupuolta olevat,saman katon alla asuvat luokitellaan herkästi avoparaksi, oikein pistää vihaksi… aivan kuin mies ja nainen eivät vaan yksinkertaisesti voi olla muuta kuin pari, tai seksisuhteessa…ärsyttävää!

Vastaa käyttäjälle Annu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X