Alex luovutti suvun pienin -tittelin muutama viikko sitten, siskoni pienelle poikavauvalle
Vauvalla oli niin kiire tapaamaan meitä kaikkia, ettei hän synnyttyään vielä jaksanut syödä itse masuaan täyteen, eikä pienikokoisuudessaan täyttänyt edes pikkiriikkisintä bodypukua. Mutta sitten maitotippoja syötettiin ruiskulla suoraan masuun, bodyn hihat käärittiin ja pientä poikaa alettiin kutsua suurella nimellä. Näin hän saapui ja jäi tärkeäksi osaksi upeaa sukua, kasvamaan perheensä esikoisena, serkkujoukkonsa kuudentena ja minun – kummitätinsä silmäteränä.
”Oi kyllä!” – minä vastasin ja koin suvun pienin –tittelin siirtyneen omalta pojaltani, kuin omalle pojalleni. Niin kovin hänestä jo välitän.
Kommentit (2)
Niin kauniisti kirjoitettu <3
Viimeisimmät kirjoitukset ovat olleet kyllä todella mukavaa luettavaa. Ihanaa, että sinulla on just nyt kaikki paremmin kuin hyvin, olet ansainnut jokaisen onnenhetken ja toivottavasti tulet saamaan niitä tulevaisuudessakin paljon lisää. Hyvää on siis kannattanut odottaa! Mukavaa juhannusta sinulle.
Ihanasti kirjoitettu ja aivan ihania kuvia pikkuisesta! Onnea ja viisautta sinulle kunniatehtävään pienen elämässä <3