eveliina matilda - Banneri

Minulla on aina ollut suuri halu kehittyä ja kasvaa, tavoitella jotain

Olin 18-vuotiaana muuttanut juuri valmistuneeseen kotiin ex-puolisoni kanssa, kun aloin jo haaveilla uudesta, isommasta kodista, läheltä Turun keskustaa. Ryhdyimme tuumasta toimeen, ostimme ja remontoimme meille talon. Viettäessäni äitiyslomapäiviäni tuolla ihanassa kodissamme, tavoitteeni oli olla paras mahdollinen äiti kahdelle lapselleni. Halusin oppia ja tietää kaiken. Luin pikkulapsiajasta kirjallisuutta sekä kasvatuksen ja psykologian asiantuntioiden artikkeleita. Liityin useaan vertaistukiryhmään ja harrastin lasten kanssa milloin mitäkin hyödylliseksi kokemaani liikunnallista ja musikaalista kerhoa. Pian huomasin näyttäväni kantoliinasidontoja koliikkivauvan äidille ja kertovani taiteilemastani taaperon kellosta siirtymätilanteet hankalaksi kokevalle äidille. Olin ehkä vain ammattikoulun käynyt teini, mutta lapsistani ja äitiydestäni olin super ylpeä.  Elo puolentoista vuoden ikäerolla olevien lapsien kanssa oli jatkuvaa opiskelua ja kasvua. Olin elementissäni.

Kunnes tuli ero

Koko elämäni muuttui muuttaessani pois rakastuneiden tieltä. Kaikilta unelmiltani lähti pohja ja olin hukassa. Olin hukassa ahtaassa vuokra-asunnossa. Olin hukassa kahden lapsen kanssa. Olin hukassa oman itsetuntoni ja identiteettini kanssa. Olin hukassa käytännön asioiden, kuten nettipankin käytön ja laskujen maksamisen kanssa. Olin hukassa elämässäni. Näiden kolmen hukkavuoden aikana olen yrittänyt keräillä itseäni milloin milläkin tavalla. Välillä olen suunnitellut muuttavani Thaimaahan tai minne vaan kauas pois, jossa en enää ikinä näkisi ainuttakaan muistutusta piloille menneestä elämästäni.

Suunnitelmat bambumajaan pakenemisesta kuitenkin vaihtuivat ja päätin alkaa säästää rahaa, jolla voin ryhtyä rakentamaan uutta alkua, täällä Turussa. Ehkä suru ja totaalinen vanhempana epäonnistuminen paikkaantuisi sillä, että saisin luotua itselleni uusia intohimoja. Ensimmäiseksi halusin edetä elämässäni työpaikan saamisen muodossa. Alkaisin kartuttaa itselleni eläkettä, säästöjä ja työkokemusta. Saatuani mahtavan työpaikan, aloin seurata seuraavaa intohimoani; omaa kotia. Nyt uuden kodin remontti on kutakuinkin valmis. Olen asettunut pikkukotiini ja täyttänyt tämän hetkisen tavoitteeni asian suhteen.

Uusin intohimoni ja seuraava tavoitteeni on oppia lisää

Haluan haastaa itseäni, laajentaa tietojani ja tietää enemmän. Olen oppinut elämältä; eli vanhemmuudelta ja päättyneeltä parisuhteeltani aivan valtavasti. Nyt haluan kehittää itseäni aivan uudella osa-alueella ja siksi hain opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Olen epäilevä kouluun pääsemisestä, ainakaan tällä ensimmäisellä haulla, mutta jos minusta vielä tulee opiskelija, tiedän suoriutuvani siitäkin.

En ole enää ylpeä ydinperheäiti, omakotitalon omistaja tai lasteni isän kanssa yhdessä, mutta en myöskään ole enää työkokemusta vailla oleva, ammattikoulun käynyt teini. 

Kommentit (5)

Ihana kuulla että ne itselle tärkeät tavoitteet löytyy ja on alkanu järjestymään 🙂 Oot hyvä kirjoittaja ja selvästi viisas ja sympaattinen ihminen. Oon lukenut sun blogia pari vuotta ja ihailen sun rauhallista ja johdonmukaista tapaa olla äiti ja tehdä asiat.

Niin se aika hoitaa ja tilanteet, ne alkuun ihan kamaliltakin näyttäneet, vain pikku hiljaa korjaantuvat. Pala palalta.
Hienosti sujuu ??

Ihana kirjoitus ja tsemppiä pääsykokeisiin ja myöhemmin opintoihin! ?

Komppaan ylempää kommenttia, todellaki lastenkin kanssa opiskeluista selviää. Vaikka ehkä vaatiikin enemmän järjestelyä ja organisointia. Mut nehän on vaan hyödyllisiä taitoja työelämää ajatellen ?

Itse olen 25-vuotias viidennen vuoden yliopisto-opiskelija ja mulla on 4- ja 2- vuotiaat lapset. Nyt muutetaan koko perhe ulkomaille kun lähden suorittamaan opintoja Britteihin. Sen jälkeen ei puuttuis opinnoista ku gradu ja pari kurssia. ?

Mitä hait opiskelemaan?

Varmasti selviät opiskelusta, jos/kun pääset kouluun, sinulla on niin mahtavat tukijoukot 🙂 itselläni starttasi kolmas syksy opiskelevana äitinä yliopistossa ja usein olen tarvinnut muiden apua jotta saisin kaikki hommat hoidettua. Hankalinta on kuitenkin se, että koko ajan on jokin hoidettava homma ”takaraivossa kolkuttamassa”. Työelämässä ne työt yleensä jäävät työpaikalle ja vapaa-aika on oikeasti sitä vapaa-aikaa, tosin ei kaikilla tietenkään.

Itse aion valmistua maisteriksi ensi keväänä, sitten seuraava tavoite on oman asunnon hankinta ja ehkä toinen lapsi. Niin meillä kaikilla menee elämänpolut vähän eri tavalla ja eri järjestyksessä.

Mukavaa syksyä sinulle Eveliina!

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X