eveliina matilda - Banneri

Viisi vuotta sitten olin 18-vuotias. Asuin poikaystäväni kanssa, vähän vuorotellen molempien vanhemmilla. Ensimmäinen yhteinen kotimme oli juuri valmstunut ja odotimme muuttolupaa. Muuttoluvan lisäksi odotin esikoistani 34. raskausviikolla. Kävin päivisin koulussa ja iltapäivisin korvasin koulun voimankäyttö -kurssia potkunyrkkeilytunneilla. Raskauden takia harrastin lajia ilman, että vastustaja otti kontaktia minuun. Vapaa-ajallani shoppailin tulevalle vauvalle vaatteita ja tarvikkeita. Silloinen tavoitteeni oli suorittaa koulu loppuun yhdessä muun luokan kanssa, minkä jälkeen pääsisin keskittymään perhe-elämään.

Julkaisin 26.9.2013 blogikirjoituksen ”Viiden vuoden päästä…” Nyt kirjoituksestani on kulunut viisi vuotta ja kaksi päivää

Melko arvattavasti toivoin kirjoituksessani; Viiden vuoden päästä, että eläisin tänään korutonta, rakkauden täyteistä perhearkea, silloisen poikaystäväni kanssa. Kuten olen täällä jatkuvalla syötöllä päivitellyt; asiat eivät sujuneet aivan näin, kuin 2013 luulin. Onneksi en kuitenkaan elä ihan niinkään, miten tekstin loppupuolella kuvailen pahimman mahdollisen tulevaisuudentilanteen.

eveliinamatilda

Aivan niin helläkätisesti elämä ei minua kohdellut kuin toivoin, mutta olen viiden vuoden aikana elänyt tuhat kertaa enemmän, kuin olisin mitenkään voinut kuvitella. Koitan olla kiitollinen myös surullisista tapahtumista, sillä nekin ovat osaltaan muovanneet minusta tällaisen kuin nyt olen. Ilman koettelemuksia, en tietäisi olevani näin vahva. Ilman menetettyä omaisuutta, en tietäisi kuinka sitä hankitaan. Ilman eroa, en tietäisi kuinka pärjätään yksin. Olen päässyt laajentamaan sosiaalista piiriäni ja tavannut aivan mahtavia ihmisiä. Minulla on tallennettuna sydämeeni aivan hulluja kokemuksia, joiden kokematta jääminen tuntuu sekin pahalta. Kun vertaan tämän hetkistä minääni viiden vuoden takaiseen, ymmärrän että huonoilla kokemuksilla voi olla myös positiivisia vaikutuksia. Minä ehkä menetin jonkun, mutta löysin itseni.

Kommentit (3)

Miutitko siis lapsuudenkodistasi suoraan poikaystäväsi kanssa omakotitaloon? Saanko udella että oliko teillä yhtään omaa rahaa siinä jos kerran olit vain koulussa ja harrastuksissa?

No mitäs viiden vuoden päästä?

Meni niin metsään tämä edellinen yritys,että ehkä parempi olla arpomatta.

Vastaa käyttäjälle Asdf Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X