Blogini lukuina; luonnoksia, kommentteja, euroja...?

Luvut eivät ole koskaan olleet vahvuuksiani

Se alkoi ala-asteen kolmannella luokalla, kun opettaja jakoi pulpetilleni elämäni ensimmäisen kertotaulukokeen. Olin valmistautunut kokeeseen huolellisesti, mutta nyt pääni oli totaalisen tyhjä. Laskut näyttivät tutuilta, mutta en millään saanut mieleeni ainuttakaan vastausta. Katselin, miten luokkakaverini täyttivät lappusiaan kynät sauhuten. Aikaa oli vain viisitoista minuuttia ja kellon viisarit kävivät vauhdilla. Suurin osa oppilaista sai kokeensa valmiiksi reilusti ennen annetun aikarajan koittoa. En mennyt tilanteessa lainkaan paniikkiin, vaan tein sen, mitä tuskin kukaan muu, kolmasluokkalainen partiotyttö ei olisi tehnyt; lunttasin. Lunttasin jokaisen vastauksen vieressäni istuvalta lettipäältä, joka vastaustensa perusteella osasi käyttää päätään muuhunkin kuin hiusten kasvattamiseen. Seuraavaan kertotaulukokeeseen luin vielä aiempaa ahkerammin, mutta koska pääni oli senkin piinavartin ajan typötyhjä, minä totesin, ”etteivät luvut yksinkertaisesti sovi minulle.” Turvallinen takarivi sekä opettajani hyväuskoisuus mahdollistivat lunttaamiseni jokaisessa seuraavassa kertotaulukokeessa.

Lopetin lunttaamisen kun kertotaulujen ”opiskelu” oli päättynyt. En koskaan jäänyt kiinni vilpistäni, eikä siitä koitunut minulle muita seuraamuksia, kuin se pahin mahdollinen, että kuvittelin olevani huono laskemaan. Olen rämpinyt koko koulupolkuni siinä mielentilassa, että minun kannattaa olla kiinnostunut jostain muusta, kuin matematiikasta ja luvuista. Kolmannesta luokasta lähtien olen pyrkinyt välttelemään lukuja kaikissa mahdollisissa muodoissaan.

Hyppy lukujen maailmaan

Blogini ensimmäistä tekstiä; ”Tervetuloa”, tehdessäni, en luonnollisesti suonut ajatustakaan luvuille; somejaoille tai lukijamäärälle… Siskoni neuvoja noudattaen, latasin sivulleni kävijä-analytiikkaa keräävän ohjelman, mutta suoraan sanottuna se ei seuraavien kahden vuoden aikana kiinnostanut minua lainkaan. Tein omaa juttuani: pidin julkista nettipäiväkirjaa, johon latelin kuulumisiani kuvineen. Oli hienoa saada joskus kommentti, mutta loin kirjoituksia kaikilla tavoin vain itselleni, en tasaisen kävijävirran vuoksi.

Kirjauduin Google Analyticsiin  uudelleen vasta kahden vuoden kuluttua, analytiikkaohjelman lataamisesta. Silloin Kaksplus lähestyi minua yhteistyöehdotuksellaan, utelemalla blogini kävijämäärää. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka monta ihmistä horinoitani kuukausittain luki. Kun kävijävirtani sitten osoittautui (omasta mielestäni hämmästyttävän) positiiviseksi, blogini muutti Bloggerin alustalta Kaksplussan nettisivuille. 15.12.2015 harrastuksesta tuli myös työ. Saatuani ensimmäisen palkan tililleni, minussa heräsi ensimmäisen kerran lievä kiinnostus lukuja kohtaan.

Pian lukujen oli oikeastaan pakko alkaa kiinnostaa, sillä erosin miehestä, jonka taloustaitojen varaan olin aikoinani suoraan lapsuudenkodistani hypännyt. Eron myötä minun oli ensimmäiseksi elvytettävä pankkitunnukseni, sillä minun oli maksettava ensimmäistä kertaa lasku. Vierailuni pankissa oli virkailijan ylenkatsomisen vuoksi täysi floppi, enkä loppupeleissä edes saanut pankkitunnuksia, niiden aikoja sitten hävittämieni tilalle. Työntekijä laminoi minulle tilinumeroni, käski siirtää tilille rahaa ja palata uudestaan asiaan kun tililläni olisi rahaa. En ymmärtänyt mistään mitään. En tiennyt miten tai kenelle silloisen vuokra-asunnon vuokra maksetaan. En tiennyt mikä on lapsilisän yksinhuoltajakorotus, veronpalautus tai ennakonpidätys. Minulla ei ollut mitään hajua kuukausittaisista tuloistani tai menoistani. Oloni oli kuin kolmasluokkalaisella Eveliinalla kertotaulukokeessa. Tällä kertaa vieressä ei vain ollut ketään keneltä luntata.

Taloudellisten vastuiden vyöryessä päälleni, myös työelämä alkoi vaatia minulta numerojen pyörittelyä. Saadakseni palkan, minun tuli laskea viikkokävijöideni keskiarvo kuukausitasolla ja luotava laskuja. Yhteistöitä laatiessa oli osattava omat luvut, arvioitava tekstin lukijamäärä ja laskettava työtuntien kannattavuus. Ensimmäisen ikioman tarjouksen tekeminen oli vaikeaa. Omaa työtä oli haastavaa hinnoitella. Turhauduttuani numeroiden pyörittelyyn, lätkäisin hintalappuuni 300 euroa. Tarjouksen mentyä läpi, minun oli opeteltava kevytyrittäjän laskutuspalvelun käyttö. Kaksi ensimmäistä lähettämääni laskua tulivat bumerangina takaisin, mutta opin virheistäni ja pian laskujen luvut alkoivat toimia sekä palkat kulkea.

Tein töitä ja tottelin sitä perseestä ollutta pankkivirkailijaa: siirsin tililleni rahaa. Säästettyäni, tutustuttuani omaan talouteeni ja luotuani itselleni säännöllisen rahavirran, palasin pankkiin ja hain elämäni toisen asuntolainan. Yksin, 22-vuotiaana, määräaikaisella työsopparilla työskentelevänä sekä freelancerinä toimivana, minä hain ja sain lainan. Enkä minä enää ajattele, ”etteivät luvut yksinkertaisesti sovi minulle”.

Lukuja Eveliina Matildan takaa

Tarkastelin tässä blogini kävijöiden kiinnostuksenkohteita, liikenteenlähteitä sekä viimeisimpiä muutoksia vierailijoissani. Tutkin tekstejäni ja innostuin kokomaan muutamia lukuja, jotka ajattelin olevan hauska jakaa kanssanne.

Tällä hetkellä blogistani löytyy 11 kokonaisuudessaan kaupallisena yhteistyönä luotua blogitekstiä. Julkaistuja tekstejä blogissani on peräti 542. Kirjoittamieni tekstien määrä on todellisuudessa kuitenkin suurempi, sillä olen vuosien vieriessä päätynyt poistamaan joitakin julkaisuja. Tekstien poistaminen on aina johtunut painavista syistä, sillä vaikka en enää allekirjoita useita, monen vuoden takaisia sanomisiani, niin haluan pitää nekin täällä, osana tätä tarinaa.

Luonnos -kansiossani on tällä hetkellä 74 artikkelia. Jotkut luonnokset valmistuvat pikkuhiljaa, esimerkiksi sitä mukaa, kun saan kerättyä aiheeseen lisää materiaalia. Jotkut luonnokset ovat vain kivoja sanapareja tai kohtaamiani sanontoja, jotka haluan tulevaisuuden varalta muistaa. Osa luonnoksista on taas ottamiani kuvituskuvia, jotka palvelevat minua tarpeen tullen kuvapankin tavoin. Luonnoksistani löytyy myös kokonaisia tekstejä, jotka ovat kuitenkin niin kipeitä tai henkilökohtaisia, etten ole halunnut painaa julkaise -nappia. Kirjoitan siis jonkin verran vain itselleni.

Olen kirjoittanut blogiani nyt 1899 päivää, eli viisi vuotta, kaksi kuukautta, yhden viikon ja neljä päivää. Työsopimukseni on nyt ollut voimassa kaksi vuotta, yhdeksän kuukautta, kaksi viikkoa ja neljä päivää. Näiden päivien aikana olen käyttänyt blogiini satoja työtunteja. Kuvaamiseen, kuvien editointiin, verkostoitumiseen, kirjoittamiseen, oikolukemiseen, hakukoneoptimointiin, julkaisun jakamiseen, kommenttien lukemiseen sekä niiden julkaisuun ja toisinaan vastaamiseen… Työaikaa palaa myös yhteistöiden sähköpostitse käytävään suunnitteluun. Rahaa olen blogiini panostanut kuvaus-, kirjoitus- ja editointikaluston myötä pari tuhatta euroa, sillä minulla on ollut hieman huonoa tuuria tietokoneen sekä kameran kanssa. Vastineeksi panoksestani, olen näiden vuosien aikana tienannut blogillani joitain kymmeniä tuhansia euroja.

Lukijoita minulla on paljon, muttei yhtään ylimääräistä. 😉 Julkaistuja kommentteja blogissani on 8409. Kiitos jokaisesta! Julkaisemattomia kommentteja lienee päätyneen roskakoriin vähintään kolminkertainen määrä…