eveliina matilda - Banneri

Olen kolmen sinkkuvuoteni aikana käynyt melko monilla treffeillä

Olen ajautunut treffeille Tinderin, kaveriporukan, työpaikan ja satunnaisten kohtaamisten kautta. Hyvin harvat treffini ovat johtaneet toisille treffeille tai muodostuneet tapailusuhteeksi.  Tapailuksi miellän vaiheen, jolloin toisistaan romanttisesti kiinnostuneet ihmiset tutustuvat sopimalla treffejä ja pitämällä yhteyttä. Näillä spekseillä olen eroni jälkeen tapaillut yhteensä kolmea miestä. Parisuhdestatukseni kertonee, että ainutkaan juttu ei ole toistaiseksi kantanut hedelmää.

Eveliina

Yhdetkään ensitreffit eivät kuitenkaan ole olleet turhat

Elämäni ensimmäisiltä treffeiltäni opin, että viestein suoritetulle tutustumiselle ei pidä antaa juurikaan painoarvoa. Opin myös, ettei rohkaisuryypyksi juoda puolikasta viinipulloa sekä sen, että selkärangattoman treffailijan kannattaa suunnitella plan B, jolla epämieluisaksi osoittautuneesta seuralaisesta pääsee kunniakkaasti eroon. Ilman plan B:tä saattaa joutua kiemurtelemaan tunteja ja tunteja kestävillä treffeillä, jotka jatkuvat vielä jatkojen jatkoille. Ilman varasuunnitelmaa ja sanavarastoon kuuluvaa ”kiitos ei”:tä saattaa takertujasta päästä eroon vasta uuden päivän merkiksi nouseva auringon myötä.

Toisilla treffeilläni opin, että plan B:n ei kannata olla se perinteinen soitto ystävältä, joka yllättäen tarvitsee olkapäätäni kissansa traagisen ”kuoleman” vuoksi.

Eräiltä treffeiltä käteeni taas jäi neuvo, että ensikohtaaminen sovitaan aina julkiselle paikalle, eikä kotiovelta hypätä tuntemattoman pakettiauton kyytiin, koska a) treffikumppani voi olla murhaaja, jonka työtä helpotin juuri hurjasti tai b) treffikumppani voi ollu hullu stalkkeri, joka tietää nyt kotiosoitteeni. Pienten kauhun hetkien jälkeen tämä seikkailu päättyi onnellisesti miehen äidin kotisohvalle.

Sekopäisten treffien joukkoon kuuluvat myös treffit jolloin mies vei minut suunnittelemamme ravintolan sijasta maankaatopaikalle sekä treffit, joilla minulle selvisi, että treffikumppanini oli yhden yön aikana lukenut blogini kaikki viitisensataa kirjoitusta, joiden pohjalta hän kuvitteli jo tutustuneensa minuun. Mielenkiintoinen tapaus oli myös mies, joka halusi valmistaa minulle illallisen ja ehdotti, että voisin maksaa sen mikrossa lämmitetyn pinaattikeiton hänelle seksillä. Suurin osa ensitreffeistäni on ollut sekopäisiä, mutta jos ei mitään muuta, niin niistä on jäänyt hyvä tarina jakaa ystäville.

Treffailuhistoriassani hämmästyttävän pientä prosenttia edustavat ne neutraalit tapaamiset, eli treffit joilta en muista edes vastapuolen nimeä. Kerran pöydän toisella puolella istui Emla-voidettakin puuduttavampi henkilö, jonka monotoninen yksinpuhelu ajoi minut viihdyttämään itseäni kuvitelmalla, että olen hänen psykologinsa. Tehtäväni oli kohotella kulmia, nyökkäillä ja mumista myötäilevästi aina parinkymmenen sekunnin välein.  Näiden treffien anniksi muodostui se, että sain hyvän mielen kun toinen pääsi purkamaan sydäntään. Niin ja sainhan minä myös ilmaisen huoltsikkakahvin.

Pitkä tukka

Yksikään suhteeni ei ole ollut turha

Niiltä kolmelta tapailusuhteeltani olen oppinut hieman syvällisempiä asioita itsestäni sekä ihmissuhteiden monimutkaisuudesta.

Tärkein oppi tuli mieheltä johon rakastuin, mutta jonka kanssa suhde oli mahdoton. Poskilleni toistuvasti vierivät ilon- sekä surun kyyneleet saivat minut ymmärtämään, että luuloistani huolimatta, ensirakkauteni ei jäänytkään elämäni ainoaksi rakkaudeksi. Tämän suhteen syövereissä tuntui pahalta, ettei toinen palvonut minua kuten minä häntä, mutta näin jälkeenpäin ymmärsin, että jotkin ihmiset tulevat elämäämme nopeasti ja varoittamatta. Ravisteltuaan sydänjuuriamme aikansa, he lähtevät yhtä nopeasti ja varoittamatta, kuin saapuivatkin. Näillä kanssamme vain hetken samaa matkaa kulkeneilla ihmisillä on kuitenkin tarkoituksensa kokonaiskuvassa. Ravistelu saattaa auttaa meitä seuraavassa ihmissuhteessamme tai sitten sen tarkoitus voi olla vain elämänilon palauttaminen ja näyttäminen, että edestä löytyy tulevaisuus. Tosin ei heidän kanssaan, sillä tällä kertaa kaksi polkua vain ristesivät, jättivät jäljen toisiinsa ja jatkoivat sitten omiin suuntiinsa. Niin ja ne sydänjuuret, ne kyllä paranevat.

Toisen, paljon lyhyemmäksi jääneen tapailusuhteeni myötä ymmärsin, että kaksi ihmistä voivat tulla valtavan hyvin toimeen, olematta kuitenkaan oikeita toisilleen. Opin että kaipaamani mutkaton, turvallinen ja tasapainoinen yhdessäolo ei paikkaa puuttuvaa intohimoa ja vastustamatonta vetovoimaa. Odottelusta huolimatta sydämeni ei hypännyt mukaan ja suhde päättyi yksinkertaisesti siihen, että jälleen kerran mukavasti sujuneen viikonloppureissun päätteeksi, kumpikaan ei vain enää laittanut viestiä.

Kolmannen tapailusuhteeni toinen osapuoli riisui vaatteideni lisäksi sinisyyden silmistäni. Luulen, että ilman tätä ihmissuhde kokemusta, olisin naiivi ja liian valmis luottamaan tulevaisuudessa häämöttävissä sydämen koitoksissa. Tämä suhde toimi oikeastaan juuri toisin päin kuin edeltäjänsä; ihastuin vauhdilla, mutta pala palalta huuma nakertui pois ja juuri sillä hetkellä, kun puntaroin onko suhteella mitään edellytyksiä toimia, toinen teki kohtalokkaan virheen loukkaamalla yksityisyyttäni. Vakiintuneessa suhteessa olen ollut valmis antamaan anteeksi jopa toisen muijan panemisen, mutta näin alkumetreillä tämä yksi virhe oli liikaa. Ei ollut mitään, mille rakentaa luottamusta ja opin vihdoin sanomaan ”kiitos, ei”.

Ihminen

Nyt

Plan B:n puimisen sijasta käytän aikani mielummin ystävieni kanssa hengailuun. Pääsen käyttämään kaikkia oppimiani treffiniksejä vain hyvin harvoin, sillä en yksinkertaisesti jaksa treffailla. Tai oikeastaan en jaksa roikkua Whatsappissa tai Tinderissä aloittamassa yhä uudelleen ja uudelleen elämäntarinani kertomista. Toiseen ihmiseen tutustuminen parisuhdemielessä on raskas prosessi, jota en enää aivan heppoisin perustein starttaa. Varsinkaan puhelimen välityksellä. Ja varsinkaan siksi, että olen oppinut haluavani suhteelta mutkattomuutta, turvallisuutta, tasapainoa, intohimoa ja vetovoimaa, eli mahdottomia. Mahdottoman jahtaamisen sijasta katson mielummin Huutokauppakeisaria, syön karkkia, vastailen lasteni kiperiin kysymyksiin elämästä tai istun lähiräkälässä bissellä.

Kommentit (11)

Kirjoitat uskomattoman taitavasti Eveliina! Vaikka en pysty samaistumaan elämäntilanteeseesi muuten kuin samanikäisten lasten äitinä, tekstisi koskettavat usein hyvin syvästi! Ihanaa syksyä sinulle ja rakkaillesi!

”Ravisteltuaan sydänjuuriamme aikansa, he lähtevät yhtä nopeasti ja varoittamatta, kuin saapuivatkin. Näillä kanssamme vain hetken samaa matkaa kulkeneilla ihmisillä on kuitenkin tarkoituksensa kokonaiskuvassa.”

Vau miten upeasti kirjoitat. Kyyneleet alkoi valumaan pitkin poskia, kun luin nuo lauseet. <3

”Tosin ei heidän kanssaan, sillä tällä kertaa kaksi polkua vain ristesivät, jättivät jäljen toisiinsa ja jatkoivat sitten omiin suuntiinsa.” Aamen. Kuinka viisaita sanoja. Kiitos.

Oot kyllä taitava kirjoittaja. Itsehän en pysty samaistumaan tähänkään tekstiin mut siltikin tekstejäsi on ilo lukea. Jatka samaan malliin. Ja niiin, löytyyhän sullekkin varmasti vielä se joku. Todennäkösesti silloin, kun sitä vähiten odotat.

Ihana teksti. Tultaisiin varmaan hyvin toimeen kun ajatellaan niin samoin. Poikkeuksena se että itse jaksan vielä roikkua Tinderissä enkä oo päässy treffeille mitään muuta kautta 😅

Ihan super kiva teksti! 🙂 Itse myös pitkään sinkkuilleena tunnistin monta ajatusta tekstistäsi, jotka voisivat olla omiani!

Hei! Ymmärrän sua oikein hyvin. Itsekin etsin elämäni rakkautta pitkään. Nyt päälle 30vnä voin vaan todeta, että kun sen oikean tapaa, niin sen vaan tietää. Ei tarvitse puntaroida onko tämä se minulle oikea suhde vai ei. Nauti matkasta, kyllä sullekin vielä rakkaus löytyy. ❤️

Ihana kuulla, että sinä olet löytänyt sen oikean, vaikka sitten pitkän etsimisen päätteeksi. <3

Jestas sä oot kyl lahjakas kirjoittaja! Sun blogi on niin aito ja ihana, kiitos siitä.

Oi kiitos! Miten hyvälle mielelle tulinkaan. 🙂

Vastaa käyttäjälle Siiri Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X